Paksuna

Tästä se homma lähtee…

2007-04-05T14:02:00.000+02:00

Tästä tulkoon Paksuna-blogin viimeinen postaus. Johonkin se raja on vedettävä. Tämä on ollut varsin terapioivaa ja myös Tyypin muistojenlaatikkoon siirtyvää ajan ja sen kuvien dokumentointia. Tunne historiasi, tunnet paremmin itsesi.

Olen nokkelana tyttönä perustanut Terveisiä perheestä -blogin, jossa ajankuvien taltioituminen meidän perheen silmin jatkuu. Tosin varmasti vähän verkkaisemmalla tahdilla kuin täällä tapahtunut ruotiminen. Olen jo nimittäin pistänyt merkille, että Sensei-Tyyppi on tiukka kurinpidollisissa toimissaan eikä suvaitse mm. turhaa netissä roikkumista. Ja oikeassahan Tyyppi on.

Paksuna-blogi jää vähintäänkin tauolle ja melkovarmasti odottamaan seuraavan "kauden" jaksoja. Aikaa on. Nyt pitää vain keskittyä oppimaan mm. läntisen saarenpuolikkaan nopeimmaksi imetysliivien avaajaksi, "lukemaan" Tyypin itkujen eroja ja ziljoona aivan uutta asiaa.

Kiitos kaikille viesteistä. On ollut helpottavaa tietää ettei ole yksin lässytysallergiansa kanssa ja ettei tarvitse mukautua mm. Väyrysen Paavon manaaman meedian puristukseen siitä millainen pitäisi olla, kun on vaikkapa raskaana. Äitiyshän ei tosin ole lainkaan helpompaa…

Jos vielä ja varmaankin Paksuna-blogi palaa, niin edelleen "havuja perkele" -menttaliteetilla.

Muunmuassa Pupulle.

Synnytys oli enemmän kuin osasin odottaa. Kaikella tapaa. Se mitä olisin voinut etukäteen ajatella, henkisesti varautua, kysyä (jos olisin osannut kysyä, vaikkapa ponnistamisesta) ja harjoitella ovat keskittyminen paremmin kipuun ja hengitykseen sekä se ponnistaminen, joka riepoo edelleen.

Noora oli pohtinut asiaa ja ruodimme sitä vielä eilen. Kun on olemassa joku jumppalajikin (jonka nimi oli joku BogyLogics tmv.), jossa käsketään työntämään lantionpohjaa kohti kattoa tai lattiaa ja mitä näitä kaikkia onkaan, niin luulisi, että vaikkapa Odottaja-lehdessä voisi olla ihan juttusarja liittyen ihan tähän aiheeseen. Aiheeseen, joka on suh-teel-li-sen isossa osassa yhdessä, myös kivuliaisimmista, naiseudentapahtumista.

Kipua tuli, kuten odotettua, mutta myös kuten odotettua sen kesti. Seuraavalla kerralla se ei voi olla rankempaa, joten uskallan olla varma että ilokaasunkin jätän väliin (siitä saatu pahat teinikännifiilikset oli fläsäreineen siinä hetkessä ja tilassa varsin ikäviä). Osaan myös vaatia sisätutkimusta aikaisemmin ja juoksuttaa Jaakkoa hakemaan vettä.

Ensi kerralla aion myös ilmoittaa halukkuuteni istukaverenluovutukseen ja vain toivoa, että ensi kerralla luovutus onnistuu. Nythän henkilökunta oli poistunut jo 15:59… Harmi, sillä luovutusjuttukin vähän riepoo.

Mutta nyt Tuhva tuli taas käymään ja voimmekin palata perheydenrientoihin ja riepomisiin tuolla toisessa blogissa. Vahvaa auraa!

Hyvältä näyttää!

2007-04-05T09:14:00.000+02:00

Martti Servon sanoin:
"Se oli pommin varma juttu, sinuun kun törmäsin
olit vain joku puolituttu, nyt polla on jo sekaisin
Mä olin hopea korokkeella, ja sua tölläsin
nyt ollaan kulta sellaisella – se yllätti minutkin!

Tää hyvältä näyttää – sä tiedät sen itsekin
Tosi hyvältä näyttää - eturessun tyhjensin
Tää hyvältä näyttää – ison pallon koppasin
Tää hyvältä näyttää – jo oli aikakin!"

…ja niin edelleen.

Kun pääsimme osastollemme viisi ja perhehuoneeseen, niin ajattelin, että kumpa olisin voittanut sen loton jättipotin. Tietäisin mihin heti laittaisin vähän siitä summasta: Perhehuoneiden sisustukseen. Tietenkin tahtoisin oveen tai sen viereen hopeakyltin: Swiit Tyyppi.

Mutta perhehuone on rock ja olisi ollut meistä todella tylsää, jos Jaakon olisi pitänyt yöpyä kotosalla. Siis vaatikaamme lisää perhehuoneita! Siellä on sitten Älämölölaumojenkin kaikin puolin ja kaikkien kannalta mukavampi vierailla, pitkin päivää. Kiira-serkulta kuulin uusimmat uutiset Naistenklinikan uusista perhehuoneista. Siellä tulee olemaan niin "kahdenkerroksenväkeä", kun osa pääsee vimpanpäälle laitettuihin htellitasoisiin ja osa vanhoista modattuihin, mutta kuitenkin aina perhehuoneisiin.

Itse kaipasin huoneeseemme "tunnelmallista ja lempeää" valaistusmahdollisuutta. Kuten yhtä normaalia pöytä-/jalkavalaisinta, jota olisi sitten yöllä ollut mukavampi pitää päällä kuin jotain halogeenihirvitystä. Mutta kenties Osasto vitosen perhehuoneita vielä vähän jatkotyöstetään… Toivottavasti.

TAI siis tähänhän keksin jo idean. Siis josko esimerkiksi muutama sisustuslehti tahi -ohjelma tekisi kisailu ja lukija-/katsojaäänestys tyyppisen vedon ja laittaisi näitä paikkoja kuntoon. Jokainen vaikka huoneen tai pari ja kaikki eri tyyleillä. Tai siis vaikka jotkut sisutussuunnittelijat. Yksi hailee ketkä, kunhan jotkut.

Sillä ainakin meidän huoneessa huomasi valovaihtoehtojen lisäksi mm, että valokatkaisijat olivat "jännästi" vähän kaukana esim. sängystä, ei ollut toista yöpöytää (mihin laskea vesilasia tai silmäprillejä), oli kaksi lavuaaria (kahdenhengenhuoneen jäljiltä tosin, eli vahingossa), muttei kahta normi roskista, ikkunan yläruudussa ei ollut sälekaihtimia ja sieltäkin aurinko saattaa joskus paistaa ja lopuksi ihan kosmeettisia: pultinrei'ät olisi voitu spaklata umpeen myös ja sitä "taidetta" voisi olla jotain... gliffempaa seinillä. Esimerkiksi.

No onneksi on "vähemmän" kranttu ja kestin tätmän KAIKEN. Yhdessäolo ja Tyypistä nauttimista se ei tietenkään estänyt. Me emme luovuttaneet Tyyppiä kansliaan edes kun lähdimme alakertaan kahville ja noutamaan isäni tuomia eväitä. Herran jumala! Lapsi on jo vuorokaudenikäinen! Kai sen nyt on jo päästävä kahvilaan!

Kun menin vessaan, katselin omaa upeaa ja jonkin verran palautunutta itseäni peilistä. Mietin: "Mitä helvettiä!? Minä, Kätilöopistolla, talonaamutakissa, asiakkaan!! Eihän täällä käydä kuin katsomassa muita!". Olo oli jokseenkin hassu. Omassa huoneessa odotti: oma perhe. Hassua. Yhdessä töräisyssä allekirjoittaneella oli ihan oikea perhe eikä vain koirapariskunnan-titteliä.

Mutta pian, vuorokaudessa kaikki oli uomassaan. Olo niin selkeä. Aivan kuin Tyyppi olisi aina ollut tuossa, vaikkei kuitenkaan ole ollut. Aivan päivänselvää, että näin sen kuuluukin olla ja mitä ihmeellistä tässä nyt on. Oli ihanaa kun Älämölöilijöitä tuli (jotkut usemminkin samana päivänä), mutta samalla tuntui, että "Näinhän tämän siis kuuluukin olla ja mitäs ihmeellistä tässä", vaikka hassua on edelleenkin.

…2 B continue (ruokatauko 40–60 min.)

Tässä ollaan - eikä muuta voida

2007-04-05T07:34:00.000+02:00

…Eikä edes halutakaan muuta. Kumpikaan ei varppina halunnut palata ajassa enää taakse päin. Koska A) oli ihanaa, että synnytys oli ohi (molempian puolesta uskaltaisin sanoa) ja B) oli IHANAA, että Tyyppi vihdoin oli pihalla ja siinä niin.

Tuossa vaiheessa olo oli hyvä, mutta kroppa täysin maitohapoilla. Onneksi syötiin aikainen lounas, että energiaa riitti. En tiennyt, että ponnistuspinnistysvaihetta oli kestänyt vain 40 minuttia enkä osannut yhdistää julistettua syntymäaikaa laskukaavaan: "Tultiin Kätlärille 12:45, Tyyppi syntyi 15:59". Meni seuraavaan aamuun tajutessa miten oikeasti kaikki oli mennyt varsin rivakasti.

Koska tämä Blogger on ihan dor-ka ja kuvien lataaminen ei oikein suostu onnistuakseen, niin jatkan seuraavassa postauksessa lisää Tyypin tuloon liittyen.

Tyyppi tytön tylleröinen

2007-04-02T19:02:00.001+02:00

Kahdentoista aikoihin oli to-del-la viisasta lähteä kohti manteretta. Autossa kolme supistusta nyt melkein vielä meni, mutta ruuhka-aikana niitä olisi saattanut joutua kärsimään useampia. Mahtoi olla naapuribussin matkustajilla nähtävää, kun allekirjoittanut veti itsensä kaarelle…

Täällä Kätlärilläkin tosi vaihde löi päälle vasta joskus kolmen tiennoilla kipuun ei auttanut se ilokaasu ja sitten meikäläisen pinna alkoi olla jo jokseenkin tiukalla ja kun sitten (vasta) tehtiin sisätutkimut, niin se aukkohan oli jo 9 aenttiä auki ja pian katosi kaikki seinämät. Ihan ookoo, kävi mulle.

MUTTA.

En ollut yhtään osannut varautua ponnistukseen. Siis siihen ponnistamiseen… Siis niin yksinkertaiselta kuin ponnistaminen tuntuukin, niin eipä ilmeisesti kaikille ole. Se huutaminen, jota tuli …ihan vähän vaan vedettyä siihen tajunnan räjäyttävään fiuvikseen, ei olekaan parasta mahdollista ponnistamista. Pitää hiljaa ponnistaa, niin ponnistus suuntautuu alaspäin elikä naamaan. Joka kuulemma minulla oli lähemmäs violetti kuin punainen.

Siis muistakaa naiset tämä: Ponnistetaan kohti kireyttä (ja sen kyllä tuntee) ja vaikak tuntuisi alkuun että siinähän tulee kakat housuun, eli pöydälle niin siitä vaan. Otetaan väliajat eri rennosti ja kerätään keuhkot IHAN TÄYTEEN happea seuraavaa settiä varten. Ja sitten annetaan mennä tasasen varmasti 5 vaihde silmässä.

Ponnistusta kesti meillä noin 40 minuttia, suhteellisen pitkät 40 minuttia sanoisin. Olisi mennyt paremmin ja nopeammin, JOS olisin äkännyt ponnistussuunnan vähän vikkelämmin. TOISAALTA taas pitkähköksi venynyt ponnistus vaihe auttoi sitä alakerran lihaksistoa kuulemma venymään ja säästyttiin repeämisiltä. Mitä nyt "pikkuhaavoja" tuli, jotka eivät vessassa käydessä ihan pineiltä tunnu.

Kun se "enormous" kaali saatiin tuupattua ulos "NYT OTETAAN SE SIELTÄ!!!" äidillisten huutojen saattelemana… Ja AaaahH! Mikä ihana tunne olikaan, kun loppu lapsi sulahti ulkomaailmaan. Se oli kuin Taivas (mikä ja missä se sitten onkaan). Kipu vain hävisi.

No sitten sitä paikoin palasi, kun hyytymiä tuupittiin ulos, vähän vihloi puudutusaine ja parit neulanpistot, mutta se oli pientä ja naurettavaa siihen verrattuna mitä tunsi ennen kuin pääsi ponnistamaan. Koska poltot ennen ponnistamista olivat viedä tajun. Vaikkei se ponnistaminenkaan aivan …fantsuinta ollut mitä voi tehdä.

Hahaaa! Huomasin heti, että Tyyppi on tyttö. Suurin osa arvasi/tiesi siis väärin, jopa Kätlärin mieskätilö Mikko. Mutta nyt meillä on siis lapsi tyyppiä tyttö, 50 senttiä ja 3370 grammaa.

Puhelinlangat laulaa...

2007-04-02T09:26:00.000+02:00

...ja taivalla aurinko paistaa.

10:15 - Ihan sama homma ja aikataulu. Nk. väliajoilla olo palautuu ns. normaaliksi, ei satu eikä edes ole mitään sellaista oloa, että uutta supistusta heti tulis. Niin ennen kuin tulee.

Jaakko kyselee millaista se kipu on, mutta turha kai verrata koviin kuukautiskipuihin… huh …tai siis naistenvaivoihin muutoinkaan. Kun Jaakkohan on mies. Eikä miehet oikein tajua. Noita juttuja.

Kätlärille pitää soittaa seuraavan kerran joko kun olo on yyyber tus… kainen tai viimeistään kahden–kolmen aikaan. Kun siellä nyt pitää tänään ip käydä.

Parasta painkilleriä on hengittämisen, "haikarakävelyn", lattialla kieriskelyn ja lämpöjyväpussin lisäksi brittidekkarit, mulla on miean ouverdousit. Mutta ei se mitään, jollainhan pää pitää sekoittaa…

huh…

On tosi outoa ja hassua ajatella, että mm. turvakaukalossa tuodaan joku Tyyppi meille himaan. Sitten jo siellä Kätlärillä se on meidän. Oma. Ja se justiinsa pitää tuoda kotiin ja sitten noin. 15 vuoden kuluttua mä haen sitä jostain ensikännäyksiltä ja mietin miten paljon juopunut teini kestää ja osaa sisäistää sapiskaa. JA että me nähdään tosiaan ehkä jo tänään.

Jännittävää

2007-04-02T07:30:00.000+02:00

8:30 - Supistuksia edelleen samassa rytmissä. Joskus tulee kaksi mukavasti vähän tiheämmin. Se luo …ainakin vaihtelua. Kävin toisen kerran suihkussa ja se limatulppakin löysi kait tiensä ulkomaailmaan. Pakko sen se oli olla.

Olen nyt soittanut kolme kertaa Haikaranpesään, vaan kertoakseni etten vielä kuole kipuun. Onhan nuo jotkut supistukset toisia inhampia, mutta kun ollaan päästy 15 sekunttia supistusta, niin jysäri iskee koko vaihteella, mutta jo 30 sekunnin kohdilla alkaa hiljentelemään. Ja meidän sukujen akat ei turhasta valita! Ne on heikot ja miehet, jotka pillaa!

Jaakosta on huvittavaa, että kirjoitan blogiin, mutta hei: Jokainen rauhoittuu tavallaan! Ja supistuksestakin riippuen "kurki"kävely on paras tai sitten jyväpussi tai ääntely…

Mielenkiintoista

2007-04-02T05:09:00.000+02:00

6:12 Supistuksia 2–4+ minuutin välein ja aina noin 50 sekunttia.

Mutta kipu ei ole, ainakaan allekirjoittaneella, älytöntä. Siis kylmähiksa on mukavasti yltäpäältä pinnassa, mutta tuskaista tämä ei ole. Jopa aika kello kahdesta on kulunut melko sujuvasti. Onneksi eilen sain isältä Midsummer Murdersin 5. kauden ja pystyin päättelemään todellisen syyllisenkin, kaiken ohessa.

Välissä tosin pausetin ja otin noin puolentunnin suihkun. Jyväpussi on myös ollut todella miellyttävä, mutta eniten painoarvoa laittaisin hengitykselle. Kaikista äänenkäyttö yms. musiikintuntien hengitysharjoituksita on ollut apua ennenkin. Niiden teinikuukautiskipujen... AAAaaaaaUUuuUtZZ… kanssa. On se hyvä, että on käsketty hengittää pallealla.

Olen nyt soittanut kahdesti Haikaranpesään, vaikka siis ei ole mitään AAAPUVVA-hätää. Ihan vaan, että …no kun sinne voi ja pitäneekin soittaa ja tavallaan myös vihjata, että saaattaa olla keikkaa tulossa.

Jaakko nukkuu. Nukkukoon. Emmehän tiedät ovatko viimeiset unet lähiaikoihin, että sanotaan: "Nuku vaan. Ei mitään hätää, ihan ookooo, ei tarvi herätä". Mutta töihin saa ilmoittaa ettei vält-tä-mät-tä pääse tulemaan. Sillä jos nämä ovat "vaan" jotain kettuilusuppareita, niin en kyllä jää itsekseni …MmmmmmmAAaaautzsh… ottamaan niistä selvää.

Herra ei ole korjannut kokkailujälkiäänkään, joten ne voisi hoitaa keittiöstä pois. Jännittävää ettei nk. linjakokki ole niitä viikonloppuna siivonnut. Kun nk. linjakokki ei ole ollut oikein sillä tuulella.

No niin. Menenpä lämmittämään jyväpussia.

Mitäköhän tää on?

2007-04-02T02:07:00.000+02:00

Kello on 3.13 ja ...kyllä nämä kait supistuksi lasketaan... tulee muutamien minuuttien välien melkein/lähes/siinä öbaut minuutin kestoisina pläjäyksinä. Hyvin eläväisesti tulee mieleen ne teiniajat, jolloin kärsin suhteellisen rankoista kuukautiskivuista. Mielenkiintoista.

Heräsin varmastikin vessahätään ja totesin jo illalla havaitsemani selkäkivun voimistuneen. Enpä saanut unta enää ja aaaaaaaauuuuuuuutzzzzzz… 2 minuuttia väliä ja itse setti noin 45+ sekunttia… huomasin että alkoi tuntumaan sitten vähän etupuolellakin.

Uusimmissa Nokian puhelimissahan EI OLE ajastinta, joten onneksi minulla on 40–50-luvun Zenith, jolla ajan saa otettua/mitattua.

Let's see nyt mitä tämä on. Koneelle tulin kuitenkin tehdäkseni val… …miiksi joukkomeilin, jos vaikka lähtö tulisikin. Niin Jaakolle ei jaksa välttämättä luetella niitä kaikkia, joille pitäisi jotain ilmoittaa. Ziigaillaan. Ei tästä tule nyt mitään. Jatketaan myöhemmin.

Sto da Dio

2007-03-31T13:50:00.000+02:00

Lähetin tuon alempana olevan kuvan Italiaan ja Daniela oli laittanut sen jääkaappinsa oveen… Ja tietenkin sen ovat nähneet AINAKIN Luisa (Danielan äiti), Nonna, Lorre-veli… Niin ja tietty kaikki Danielan ystävät ja meidänkin tutut.

No mikä siinä on, että voin laittaa senkin kuvan itsestäni "vaikka nettiin", mutta kun Daniela laittaa sen jääkaapinoveen, niin tulee sellainen kiemurteleva olo? Mä olenkin vähän dorka.

Ehkä juuri tämän takia: "Richi said yesterday that you look so sweet and pretty, and so woman! Pregnant women have this special charme..."

Richi, Danielan alakoulukaveri sekä toinen Danielan vihkitodistajista (toinen oli allekirjoittanut) ihmetteli kovasti eräänkin kerran, että millainen nainen ja tyttöystävä minä oikein olen, kun EN tee Jaakolle edes töihin eväitä!! Ja sekös oli jo jotain, kun vastasin: "No miksi mä tekisin, kun eihän Jaakkokaan tee mulle? Molemmathan tässä töissä käydään."

Mutta nyt on Hannakin ihan kunnon nainen! Että Sto da Dio vaan, eli Herran hallussa (noin vapaasti käännettynä), ei hätää.

L.A.

2007-03-30T18:20:00.000+02:00

Tänään on 40+0 taulussa. Ja, kyllä. Me ollaan yhdessä paketissa vielä. Eilen illalla tosin aloin vatvomaan sitä, että jos Tyyppi tuleekin sitten tänään, vaikken oikeasti uskonut siihen. Toisaalta onhan tässä tätä päivää vielä jäljellä...

Olemme käyneet Mairen ja naapurirapun Nasun kanssa ostarilla (ostamassa maitoa ja yhden bambin), imuroin antaumuksella, pesin pyykkiä, tein uudella kahvikoneella sumpit Janille, Jonnalle ja äidille, tein materiaaleja Eurovision Queen -projektiimme (niinka noita rintamerkkejä), käytiin tuhlaamassa isän sökövoitot äidin kanssa Tyypin Samsonite Pop-Up Bubbleen (kun ne uhkapelissä ansaitut rahat piti käyttää johonkin hyväään…), hoitanut tiskivuoren toistaiseksi pois (ennenkuin se taas ilmestyy) ja miettinyt jaksaisinko maalta sitä kaappia. En ole vielä jaksanut.

Olen puhunut Markku- ja Veera-serkkujen kanssa ja siis Janin, Jonnan sekä äidin, plus Annan, Suskin ja kenenköhän muun… No siitä etten ole vielä jakaantunut. Saanut L.A. tekstarin Kertulta ja nyt olen Simon kanssa mesessä, keskustellen yllättäen raskausfiilareista, SDP:stä ja Simottomasta kesästä (Simo menee Pietariin kesäksi, koko kesäksi).

Totuus on, että viihdyn tässä tilassa. Ja kun jotenkin vasta nyt on päässyt tämän vatsan kanssa elämiseen, niin ei tästä tekisi mieli edes luopua! Musta se on niiiiin kiva. Ei mitään raskausarpia eikä mitään vaivoja. Olen viime päivinä oikein korostanut (typerästi jopa) vatsaa. Pukeutumalla mm. farkkutakkiini, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia mennä kiinni kokonaan.

Tyyppi on tosin ollut epäilyttävän rauhallinen. Melkeinpä liian rauhallinen. Kyllä sieltä aina vähän jotain tuntuu, törkkimistä ja tuuppimista, mutta rauhallista noin kaiken kaikkiaan. Annan äiti oli sanonut, että "Ne rauhoittuu juuri ennen…", eli mahtaakohan tämä olla merkki, että pian alkaa tapahtumaan. Tai yyleensä se, että ollaan kalkkiviivoilla muutenkin. Voi olla siis...

Joo, mä maalaan ehkä nyt tota lisäosaa kaapista ja aamulla tota kaappia. Veikkaan, että herään kuitenkin suhteellisen aikaisin. Huomenna voisi käydä myös Ekolossa, kun siellä on KAIKKI -20% alennuksessa. Ja käydä yhtenä kappaleena Ullalla kahvilla. Ja esitellä mahalle kaupunkia.

Työnjako

2007-03-29T12:46:00.000+02:00

Näin se menee: Jossainpäin saarivaltakuntaa eräs "viimeisillään" oleva nainen maalaa hoitopöytäkaappia, ja toteaa, että pitänee hakea lisää maalia, mutta eräs mieshenkilö arvioi pikku purkin "ihan hyvin riittävän" ja ylikin vielä jäävän.

Eräs mieshenkilö ei suostu ostamaan kunnon suteja, koska "ei niillä ole niin väliä". Eräs viimeisillään oleva nainen noukkii sudin karvoja kaapin pinnasta ja vaatii parempia, vähän kalliimpia tarjoussuteja. Eräs mieshenkilö suostuu, lopulta. Eräs viimeisillään oleva nainen hakee lisää maalia, koska maali ei todellakaan riittänyt.

Sillä aikaa, kun eräs viimeisillään oleva nainen on maalannut ja kuivatellut [lue: odottanut ja katsellut, kun maali kuivuu] kaappia on eräs mieshenkilö saanut ladattua punaisen Nikkoautonsa. Ja sillä voi ajaa myös sisällä. Ihan hyvin. Joskus vaan hermo menee eikä se edes räjähdä kenekään silmille.

Kuva: täältä

Mahaa ja arvioita

2007-03-27T12:00:00.000+02:00

Kuvia tältä aamulta. Nyt onkin sitten jo huikeat 39+4 raskausviikkoa menossa. Ja olo on useimmiten kevyt. Ja ainakin sukkahousut nousee vatsan yli...

Kyllähän sitä sunnuntaina kävelyllä saarivaltakunnasta metrolle oikein tunsi kuinka turvotus kiisi sormiin ja mäissä piti ottaa hiiren askeleita. Mutta jaksoin hyvin koko matkan ja vielä heittää Kaivarin "Hei aurinko paistaa, mennääkö Kaivariin kävelemään" -lenkin. Kuten sadat muutkin.

Ja eilen oli neuvolakin. Seuraava on maanantaina, VAIKKA yleensä LA-päivälle (kuulemma) otetaan aika tai hyvin liki. Ja meidän LA on perjantaina. Oma TH jää lomalle ja siis lopputarkastukset hoitaa ainakin yksi uusi TH, ehkä toinenkin. Noh, ensi viikolla pitäisi olla kaksi aikaa (jos Tyyppiä ei siis kuuluu), mutta on pääsiäinen ja siis tynkäviikko. Samoin siis se seuraava, jos Tyyppiä ei vieläkään näy. Eli en ehkä käy kahta kertaa. Vasta 13. päivälle varataan sitten se poliklinikka-aika, jos Tyyppi ei anna itsestään merkkejä.

No mitä minä neuvolassa hyppäämäänkään, kun ei ole mitään oireilua tai hätää! Jos tarvetta olisi, niin sehän muuttaisi asiaa. Mutta kun ei oikein ole, niin mitä sitä yhteisiä aikoja ja varoja turhaan käyttämään.

Edit: Neuvolan täti sanoi, että turvotus on tosi tavallista ja se voi riippuen päivänajasta vaihdella paikkaa. No aamulla se on mun nenässä ja poskissa. Muina aikoina sufflena ihan ooolouver.

Ja Tyyppikin tulee kun Luonto Äiti katsoo sen parhaaksi. Tai täti-/setä-lääkäri. Jos se nyt siihen menisi.

Eilen eräs kokenut isähenkilö antoi niin minulle kuin Jaakollekin ohjeita. Jakoi kokemuksiaan, oikein tunteella. Kuinka 17 vuotta sitten ei ainakaan isiä huomioitu sitten yh-tää-ään ja heille oli sanottu, että kannattaisi mennä ajelemaan vaikka oikein kuoppaiselle hiekkatielle, kun raskaus oli 3 viikkoa yliajalla. Ja neuvoin Jaakkoa mesoamaan vaan kovaäänisesti Kätlärillä, koska muuten "isät vaan unohdetaan johonkin komeroon istumaan", kuten Kokemuksen Syvä Rintaääni osasi kertoa. Toivottiin sitten kaikki ja arvioitiinkin, että ehkä maailma on muuttunut. Mutta kuulemma kannattaa mesota ja heti soittaa kelloa jos jätetään yksin eikä tiedä mitä tehdä.

Tämä isä ja kaksi muutakin arvioivat eilen, että Tyypin tulo menee yli, koska "ensimmäisillä on vähän semmoinen tapa". Toisaalta taas Tiina arvioi, että koska minulla on tapana olla täsmällinen (ainakin siis useimmiten), niin Tyyppikin tulee viimeistään nyt lauantaina. Toisaalta taas Tyyppi tietää, että sillä on lupa olla esimerkiksi se 12 päivää ihan rauhassa eikä tarvitse edes mennä lähtöselvitykseen. Ihan vähän olen sitä mieltä ettei välttämättä tarvitsisi tulla 13. päivä perjantaina, mutta tietenkin Tyypillä on tilannetajua ja tulee juuri silloin.

Markku-serkku toivoi jo ihan alussa synttärilahjaa itselleen 4. päivälle ja äijällekin tietenkin olisi tosi hyvä lahja, jos Tyyppi tulisi 11. päivä. 16.4. olisi Jalon nimipäivä ja sepä olisikin jalo päivä syntyä, mutta taitaa olla jo vähän liian kaukana...

Maha ja Maire rv 39+1

2007-03-27T11:52:00.000+02:00

Koska jotenkin on aina kauhean hankalaa saada Jaakko räpsimään kuin japaneesialainen turisti vatsasta kuvia, niin joskus ne on otettava vain itse. "Aina kaikki pitää tehdä itse". Onneksi Maire on solidaarinen ja valmiina osallistumaan...

"Se on kuin planeetta, radallaan. Se lähestyy ja lähestyy ja käy vain suuremmaksi, ettei pienet koirat enää meinaa mahtua kuvaankaan..."

Tulinpa ajatelleeksi, etten yleensä kovin mielellani esittele naamaani, saati ihoa enemmälti missään, kuvissa varsinkaan. Mutta kun keho on todellakin enemmänkin "astia", niin sillä ei ole niin suurta painoarvoa. Mutten minä biksuissa lähtisi pyörimään korkokengät jalassa vielä televisioonkaan...

"Multa on riistetty vaateostokset!"

2007-03-25T06:50:00.000+02:00

Perjantaina siellä H&M:ssä kokeilin yhtä takkia. 50-luvun tyyliset jutut olisivat olleet tosi fantsuja, koska niistä tulee mieleen mm. isotäti-Ailin garderooppi (Aili on sellai kirppu, että sen vaatteita kokeilin joskus tokalla luokalla ja jo silloin ne olivat itselleni kaikin tavoin liian pieniä), vanhat suomipätkät ja muutenkin ne ovat enemmän ladylike.

Voisi olla mukava taas saada kaappiin jotain, mikä olisi audreyhepburnmaista. Sellaista olisi kiva yhdistellä muihin rytkyihin.

Seisoin takki päällä ja Anna vielä sanoi, että: "Toi olisi tosi kiva", katseemme kohtasivat ja todettiin, että kun vatsa lähtee daisarit tulee tilalle eikä nyt osaa yhtään sanoa minkä kokoiset. Eli unohdetaan vappupicnictakin katsominen.

Kiersin odottavien osaston ja totesin, ettei sieltäkään oikein irtoa mitään ja toisekseen LA on ensi perjantaina, niin onko edes järkevää hankkia odotusvaatteita enää. Imppauspaitojakaan ei ollut mitään perussettiä siistimpiä (joita 2 on jo kaapissa), niin tuli vähän sellainen olo, ettei siellä ollut mitään mulle.

Onneksi löysin normipuolelta turkoosit verrarit ja ihanan pehmyn paidan kotivaatteiksi, jotka saavat jäädä odottamaan. Päätin, että ne ovat palkintoni kun palaan laitokselta kotiin. Ennen niitä ei käytetä. Koska laitokselle lähtee mukaan verrarit, jotka saavat jäädä sille reissulle. Niin ja mummohelmet, mutta ei tuohon asukokonaisuuteen, vaan ihan kaikkeen.

Kuva: täältä

Bussissa

2007-03-24T17:35:00.000+02:00

Torstaina menimme Töölööseen. Ensin linjabussilla (vie saaristosta metrolle), metrolla ja taas 18 bussilla. Jälleen pysäkille kerääntyi puoli Suomea ja taas me pääsimme (minä, Tyyppi ja Maire) viimeisinä sisään. Ihan sama. Min en jaksa alkaa ryysimään. Jatkuuhan elämä vaikka JOS emme mahtuisikaan kyytiin ja vaikka menisimme viimeisenä sisään. Elämä ei siihen kaadu eikä edes pääty. Joka tapauksessa bussi oli kuin ammuttu täyteen. Mietinpähän vain, että "kai jonkun on osattava antaa tietä, eli olla kohtelias" ja samapa se kuka se on.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin istumaan. Olihan se hiukan ahdasta ja tukalaa, kun vatsa alkaa olla sellainen normikokoinen, sitten syliin 7 kiloa koiruutta ja laukkukin pitäisi saada johonkin ihmisten tieltä (muttei siis sitä lattialle voi laittaa, koska sitä ei A) saa sinne nopsaan taivutettua eikä B) hilattua ylöskään, kun on se vatsa ja on se koira). No saimme annettua punkeajille hyvin tilaa. Tyyppi tuuppi kylkeen, että "Mitäs helevettiä siellä oikein duunataan, kun täältä loppuu tila!?" ja naamalla taisi käydä sellaisia niistäkin johtuvia (plus kuumuus, tuskaisuus, hoh-hoijaisuus) ilmeitä.

Niimpä vastapäätä istunut ikäiseni nainen/tyttölapsi kysyi: "Supisteleeko?", ihan normiäänellä. Hä? "Siis... joo-o, mitä nyt vähän tuntuu". Nuoren naisen/tyttölapsen vieressä istunut mummeli siihen: "Juuu! Hän on AIVAN ihana! Onko hän uros vai naaras?". HÄ?! "Siiis... niin joo, tämä on naaras". Menihän se muutama kiitävä sekuntti ymmärtää, että mummeli tietenkin tarkoitti Mairea.

Sitten vaihdettiin parit kommentit koirien ihanuudesta ja miten mummelillakin on ollut monta koiraa ja miten koirista on iloa. Sitten vastapäätäni istunut nuori nainen/tyttölapsi antoi paikkansa toiselle vanhemmalle rouvalle, joka tiedusteli onko Maire mäyräkoira ja kun hänen tyttärenpojalla on mäyräkoira ja sen nimi on Elli. Ja taas todettiin, että koirat ovat mukavia.

Nousin edeltävällä pysäkillä jo seisomaan (vatsani, laukkuni ja koiran kanssa), että pysäkiltä sisään tulevista mummeleista joku voi käydä istumaan. Siinä kun "jono" odotti väylän selviämistä syvemmälle bussiin ja mm. siis ulosmeno-ovelle takanani oleva nainen tuskastui "PÄÄSTÄKÄÄ MINUT ETEENPÄIN!". Tokihan siinä sitten mentiin kokolailla fiksun näköisesti ihmisten ohi, pujahtaen kuin kirjekuori oven ali. Joillain vain on kiire. Joskus bussin peräosaan.

18 bussista tulee aina jäätyä kaksi pysäkkiä liian aikaisin pois, koska siellä vaan on niin tiukassa. Niin nytkin. Ja toisaalta mukavampaahan se onkin kävellä loppumatka, ainakin Mairesta ja näillä keleillä itsestäkin. Takaisin keskustaan päätettiin sitten suosiolla ihan kävellä. Kun otin matkaan vielä korin, joka oli Töölööseen viimeksi unohtunut. Olisi tullut vaikeuskerrointa ihan liikaa sen kanssa. Ja hyvä keli oli kävellä, nähtiin Suomisen Esakin ja Maire sai merkitä puoli Töölöötä. Jatkossa kävellään kyllä toiseenkin suuntaan tai mennään sporalla.

Vielä miehistä

2007-03-24T14:51:00.000+02:00

Ensinnäkin. Tulosteet löytyivät. Ei tarvi myydä Tyyppiä, asuntoa eikä kaikkea omaisuutta. Siis tulevaisuus on pelastettu. Oma, perheen ja ehkä koko suvun, jos hyvin käy. No joo, leikki sikseen. Tosi huanoa huumoria.

Eilen hermostuttuani tulosteiden takia, halusin takaisin mantereelle. Tietäen ettei tulosteiden takia sinne yksin lähdettäisi keksin, että tehdään jotain, mennään vaikka Antille. Sehän on poikamiehenä vielä sunnuntaihin, ei sillä siis ole mitään tekemistä (tietenkään). Ja mentiin. Annakin otettiin mukaan. Jännällä tavalla minun, Jaakon ja Antin entinen (siis jännästi entinen) työkaveri tuli myös ja vielä Norppakin. Katseltiin tykillä YouTubessa ensin tulevia Eurovisioehdokkaita (Verka Serduchka oli jälleen PARAS) , sitten kaikkia vanhoja musavideoita kuten: Sabrinaa, Janet Jacksonia, Vanilla Icea, Kriss Krossia, Mel & Kimiä... Ennen tehtiin tanssivideotkin ihan erilailla. Paremmin.

Raskaana olevalle naiselle riittää lasillinen mehua vishyllä ohennettuna sekoittamaan pään. Niin ja tietenkin vanhat sketsit. Ensin vähän uudempaa Kummelia ja sitten mm. Pääsiäishanukas! Voi pojat! Yksi ihan absurdi sketsi sai aikanaan minut vakuuttuneeksi siitä, että Kari Heiskanen on vaaan hauska. Ei siis PPP, vaan nim. om. Heiskanen. Ja se oli tuo. Sketsi saattoi toimia yhtenä innoittajana myös minun ja Markku-serkun sketseilyssä.

Ennen kaikkia näitä huumoripläjäyksiä tuntui hetken jopa siltä, että pitää lähteä kotiin kuulostelemaan tunnelmia. Tuli jänniä (ei kivuliaita tai mitään) ja villin tuntuisia tuntemuksia. Vatsan ja alavatsan seudulla. Tyyppi tuuppi myös niin, että Annakin pääsi niitä koettelemaan. Anna kehoitti minua myös siirtymään muovituolille, mutta totesin, että "tää menee kyllä kotivakuutukseen". Tosi törkeää käytöstä vieraalta, mutta kyllähän uusi sohva Antille ja Anullekin varmasti kävisi. Ja kunnon nauraminen ja käkättäminen auttoi erinomaisesti.

No Anna ja minä (tai siis me) lähdimme takaisin saaristoon ja Jaakko jäi poikain kanssa. Menivät sitten kaupungin heteroystävällisimpään homobaariin, eli Kalleen jossa oli kuulemma yksin miesasiakkaita. Sitten Lostarissa Jaakko oli nähnyt erästä tuttua pitkästä aikaan.Tuttu oli kysynyt, että mitä kuuluu, niin Jaakko oli nohevana vastannut: "No mitäs tässä. Ensi viikonloppuna pitäisi tulla yksi kersa". Hehhe heee heee.

Hassua, että isänikin on niin kuulia kun muut jotain tiedustelevat vaikkapa siitä miksi häntä sitten kutsutaan ja sanoo, vaikkapa että: "Sellaset jätkät, jotka räpsii synnytyksessä kuvia ovat vähän säälittäviä", vaikka itse sitten totesi viikkoja aikaisemmin, että laajaobjektilla saisi hyviä otoksia synnytyksestä. Joka on sekin... ihan mielenkiintoista, vaikkakin totta.

Eilen isäni myös sanoi, että hän kyllä lähtisi ihan kenen naisen synnytykseen, koska se olisi vain yleissivistävää. Että: "Jos jossain vinkuintiassa kinttupolulla esimerkiksi joku nainen alkaisin lampaiden keskellä synnyttyämään, niin olisihan se hyvä että edes joku (siis hän vaikkapa) osaisi hoitaa synnytyksen". Niiiii-in. Johon Calle (lausutaan Salle) totesi, että: "Sä olisit ekana vapaaehtoisena puremassa napanuoraa poikki!". Jep, jep.

Miehiä - nuoria ja vanhempia

2007-03-23T18:15:00.000+02:00

Tänään suuntasin taas mantereelle. Käkättelemään Suskin kanssa hyville jutuille [lue: vaihdoimme parhaita vanhempiemme... ööö... sanomisia ja tekemisiä] ja muutenkin kuulumisia. Ennen tuota törmäsin erääseen parhaaseen höpöttelytuttavaan, vanhaan opettajaani ja yhteistyökumppaniin. Mieheen, viisikymppiseen. Ja jotkut sanovat ettei miesten kanssa voi lörpötellä!

Porhalsin kahvittelujen jälkeen koetulostelemaan huip-pu-tär-kei-tä juttuja isän toimistolle (jotka unohdinkin sitten Hemppaan ja Maukkaan), missä oli Calle (lausutaan Salle)! EIKÄ! Ja juuri kun Callen naama oli ollut Cityssä. Ei ikinä uskoisi, että Callekin (kuten eräät toisetkin jullit) ovat käyneet jo 55 vuotta Kallessa, eli Kaarle XII:ta. Calle on kuulemma vähän niinkuin isäni toinen lapsi. Totta. Mulla on siis tavallaan vähän niinkuin isoveli.

Pojilla on niin poikain jutut: "Onnea hei ensimmäisen erektion johdosta!". Eeehh-he heee hee! Kiitti, kiitti! (EIKÄ! Taas näitä juttuja. Aina...). Isä ilmoitti taas, että hän opettaa Tyypin puhuttelemaan häntä Kopraksi "Koska kaikki muutkin kutsuu mua Kopraksi -- Niin, no teille kahdelle on suotu erivapauksia..." ja siis Sipa-mummolle, äidilleni ja loppupeleissä aika harva kutsuu isää Kopraksi. No, mutta kuullostaahan se tosi kovikselta, kun sanoo noin. Miehet.

Sitten palaveeraamaan Markku-serkun kanssa ja tekemään tulosteisiin kaikkia huipputärkeitä merkintöjä. Siitä vielä Annan ja tulosteiden kanssa himplailemaan vaatteita kauppoihin. Tulosteiden, jotka ovat siis nyt jossain Hempassa ja Maukassa ja toivottavasti löytyvät.

Kuva: täältä

Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn...

2007-03-22T12:28:00.000+02:00

Mietin tänään, että mahtoivatko kiinteistöfirman pojat antaa yhtään ylimääräistä pistettä, kun noukin kyykyssä Mairen "cohibat" nurmikolta. Tai ylipäätään saako siitä yhtään ylimääräistä gredittiä, kun mahapystyssä kyykistelee keräämässä biopussiin "tapoloita".

Minulta kyykistely sujuu ihan hyvin. Vietän paljon päivästä aikaa kyykyssä. Lataan pyykkejä, nostelen tavaroita (sukkia ja sen sellaista, kevyttä), kerään "lakupiippuja" ja remuan Mairen kanssa. Ja ihan tarkoituksella kyykistelen, koska minäkin olen sitä mieltä, että siitä voisi olla hyötyä synnytyksessä (kun "lihaksisto on venyteltyä").

Kannelmäen Prismassa ylös nouseminen saaaattoi näyttää painonnostajalta, mutta se johtui huonosta liiketilan hapesta. Pinenllä 'aaaaargh':lla sieltä kuitenkin tultiin ihan puhtaasti ylös.

Nyt me lähdemme Mairen kanssa mantereelle. Let's see miten käy jos on ruuhkaista. Irtoaako istumapaikkaa, eli onko kohteliaita liikenteessä. ;) Niks, naks!

Kuva: täältä

Kaikki kyselee ja mä synnytän

2007-03-21T21:33:00.000+02:00

"Oletteko te lähteneet jo synnyttämään?", eikun me ei olla. Tuntuuko supistuksia, milloin se syntyy... ja mitä kaikkea. Siis kun ei ole mitään tästä meidän raskaudesta poikkeavaa. Ei oireita oikein nimeksikään. Välillä Tyyppi venyttelee, fudii kylkeen, kutittelee toista kylkeä. Täts it.

Ja kun kyselyjen tahti tihenee ja alkaa muodostua melko tiiviiksi ringiksi, niin tulee sellainen olo, että Tyypin pitäisi jo tulla. Vaikkei siis edes oikeasti pitäisi. Ei olla lähelläkään sitä, että olisi sen suhteen kiire. Siis kaksi viikkoa on ihan rauhassa aikaa ennenkuin joku pätevöitynyt henkilö alottaisi painostuksen. Kuten siis lääkäri.

Olo ei ole tukala kuin joskus istuessa ja autoa ajaessa, mutta se johtuu lähinnä näistä housuista. Ne vähän kirraa istuessa.

"Kohta se syntyy, kohta sä synnytät, kohta se syntyy, millon sä oikein synnytät, milloin se syntyy..?" alkaa olla sellainen mantranomainen ääni joka kuuluu jokaisen suusta ja joka kulman takaa. Voimistuen vain, vähän niinka pelottavassa elokuvassa.

Itse en tiedosta asiaa yhtä voimakaasti. Toki olen selvillä siitä tosiseikasta, että Tyypin on tultava ulkomaailmaan, mutta jotenkin se vain on... hassua. Että Minä synnytän. Hyvinkin pian vielä. Asia joka on aina tuntunut sellaiselta "sitten joskus, jonain päivänä" -tyyppiseltä skenaariolta.

Ja se, että kaikki ihmiset (paitsi eilienit ja kone kloonatut) joku on synnyttänyt. Kaikki ihmiset ovat sikiöitä, joista on kehittynyt vauvoja ja lopulta juuri sellaisia ihmisiä kuin kustakin nyt on. Omia persooniaan. Outoa.

Ei voida sanoa, että pelkäisin tai kavahtaisin tätä synnytysosiota, mutta se tuntuu niin omituiselta. Kuin olisi Homer Simpsonina lähdössä Kuuhun. Juuri minä (kuten kovin moni muukin) synnytän, toisen ihmisen ja vielä seuraavien viikkojen aikana. O-Ou! Outoa. Kummallista ja kuitenkin luonnollista.

Kyselyihin on hassua vastata, koska eihän sitä itsekkään tiedä milloin Tyyppi tulee. Mahtaako Tyyppikään tietää. Enkä ole lainkaan varma, että tahtoisinkaan tietää etukäteen. Mielenkiinnolla sitä odottaa (varsinkin kun kysellään, niin sitä ajattelee useammin itsekin asiaa) milloin homma polkaistaan käyntiin, eli synnytys alkaa. Missä, minä vuorokaudenaikana ja miten kaikki käy. Minulla ei ole mITÄÄN ajatusta tai kuvaa päässäni miten näkisin sen menevän.

Vaikka koetan miettiä, niin kun en voi tietää eikä kokemusta ole, niin päässä on ihan blancoa. Sama koskee Tyyppiä. Minä en osaa ...muodostaa mielikuvaa siitä onko Tyyppi tyttö vaiko poika, iso, pieni... Se on ajatuksissa sellainen lapsi, vähän utuinen ja sumuinen. Ellei suorastaan turvotusta. Vähän huolestuttaisi jos Tyyppi olisi eniten Mairen näköinen...

Kultapossut ja kerho

2007-03-20T16:24:00.000+02:00

Tästä eteenpäin aina ensi vuoden helmikuun johonkin päivään saakka syntyvät lapsukaiset ovat kiinalaisessa horoskoopissa siis sikoja. Ja tällä kertaa kultaisia sellaisia, röh röhejä. sitten 60 vuoteen.

Mietimpä siis sitäkin, että kuten äitinsä Tyyppikin voisi liittyä Kultapossukerhoon. Sillä säästämään voisi olla hyvä oppia ja monesti tulee olemaan sellainen tilanne ettei Tyyppi tarvitse tavaraa lahjaksi tai muutoinkaan. Eniten ehkä yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä niin meidän kuin monien muidenkin kanssa. Tosin kuitenkin esille nostetaan varmastikin sekin kiusallinen kysymys, että: "Mitäs Tyyppi tarvitsis/haluaisi lahjaksi?". Raha on kyllä vähän tylsää, mutta jos sitä säästäisi Tyyppi vaikka... Mistä sitä tietää mitä 15 vuoden päästä koulutuskin maksaa.

No sittenhän minä mietin sitä, että onko Sampo pankilla mitään juhlavuoden erikoisjäsenyyttä. Siis kun kerran 60 vuoteen syntyy oikeita kultaisia sikoja, siis possuja (koska siat on vauvoina possuja), niin KAI nyt Sampo pankilla jokin erikoisjuttu, -kampanja on! Herran jestas. Joku "erikoiskultapossuleima" tai jotain espesiaaal!

Pitää varmaan kysyä, siis eikun ehdottaa!

Kuva: täältä

Vedenpaisumuksesta

2007-03-20T16:08:00.000+02:00

Eilen mietimme SSK-SKK:n toisen jäsenen kanssa (ja kaksi muuta komppasivat), että missä kaikkialla lapsivedet voisivat tulla ja mitä JOS ne tulisivat esim. Stockalla. TAI mitä jos synnytys lähtisi kovalla vauhdilla käyntiin esim. Stockalla?! Saisiko vaikkapa Tyyppi jonkun erikoiskanta-asiakaskortin, JOS syntyi Stockan vessaan?! Onko kukaan synnyttänyt Stockalla?!

Helsingin kaupunki antaa vuoden ensimmäiselle lapselle pesukoneen, Jude (lausutaan: Juuuud) osasi kertoa. Jude on asiantuntijoitunut raskaus- ja synnytysasioissa. Mutta mitä jos on jo tosi hyvä pesukone? No, ainahan sen toisen voisi myydä. Millaisen koneen Helsingin kaupunki muuten antaa? Voisiko sitten taas toisaalta ottaa kuivausrummun, jos on se pesukone jo valmiiksi? Paljon ilmassa olevia kysymyksiä.

Mutta mitä JOS lapsivedet tulevat kovalla humpsauksella?! Ja vaikka siellä Stockalla. Mitäs sitten?! Olisiko henkilökunta henkisesti valmiustilassa? Mitä siinä pitää tehdä? Ottaa yhteys Info-pisteeseen? Koska en minä tiedä. Olenhan toki pyörtynyt kerran Stockalla, mutta olin vintti pimeänä enkä tiedä mistä kaikki vartijat tulivat. Pitääkö jäädä paikoilleen ja huutaa: "Myyjä! MYYJÄ! Neiti hyvä tarvittaisiin moppia ja..."

Tilataanko sitten taksi, ambulanssi vai jäädäänkö Stockalle köpöttelemään ja odottamaan että supistuksia on tullut säännöllisesti 5 minuutin välein kaksi tuntia?! Jos Haikaranpesästäkin sanottiin ettei tarvitse sitten pitää mitään kovaa kiirettä sinne.

No ensiksi varmastikin diskreetisti huikkaisin myyjän, sitten soittaisin Haikaranpesään ja sitten isälle, joka on aivan Stockan välittömässä läheisyydessä töissä. Sitten riippuen mikä olisi "tuomio" Haikiksesta soittaisin Jaakolle ja antaisin ohjeet.

Mutta mitä JOS ja KUN koko alaosa asusta olisi IHAN märkä?! Pitäisi varmasti hankkia jotain kuivaa päälle...

Ai kauhee! Mitä JOS EI olisi Stockalla?! Vaan vaikka matkalla saaristosta mantereelle. Esim. bussissa tai kävellen puolimatkassa. Tai metrossa, keskellä Kulosaarensiltaa. No sitten voisi vain soittaa Metron hätänumeroon. Kuten mummoni tapaa sanoa: "mitä Ne ihmisetkin ajattelee".

SSK-SKK - clousure

2007-03-20T09:22:00.000+02:00

Eilen vietimme viimeistä SSK-SKK:n virallista kokousta. Loppuyhteenvedot, tällä kertaa vain kahdella aiheella (normaalin kolmen sijaan): Tänään ja SSK-SKK.

En ollutkaan muistanut miksi ja mihin tarkoitukseen SSK-SKK päätettiin perustaa. Koska... sillä ei ole ollut enää pitkään aikaan väliä. On ollut vain mukava kerääntyä, höpötellä, vaihtaa kuulumisia, asioita, juoda teetä ja nauttia herkullisuuksia, kirjoittaa ja höpötellä lisää. SSK-SKK on ollut vähän niinkuin harrastus, muttei kuitenkaan, koska se on on puolisalainen (tavallaan) kerho.

Mutta tosiaan. Olemme dokumentoineet ehkä jokseenkin merkittäviäkin asioita kirjoituksiimme Tyypin ja Bebiksen (toisen SSK-SKK:n jäsenen syntyvän vauvan siis) odotuksien ajalta. Onhan se näille kahdellekin mukava muisto ja hyvää ajankuvaa.

Meidän täytyisi vielä tavata jatkossakin (sitä ei ehkä votaisi edes välttää), siis kun kaikki SSK-SKK:n jäsenet ovat ...irrallaan paikalla, eivätkä toisten sisällä. Ihan vaikka vain lukemaan mitä olemme kirjoittaneet.

Suosittelen jokaiselle omaa SSK-SKK:ta, sillä se tekee hyvää.

Neuvola rv 38+3

2007-03-20T09:03:00.000+02:00

Eilen ihan aamusta menimme pitkästä aikaa yhdessä Jaakon kanssa neuvolaan. Siis ihan muuten vain, että Jaakkokin kuulisi Tyypin sydänäänet. Koska se voisi olla Jaakosta mukavaa, ajattelin. Niimpä pakotin miehen mukaan.

Eipä siellä mitään ihmeellistä. Turvotus jatkuu (kuten kuulemma joillain, etenkin näin loppumetreillä), verenpaineet hyvät 119/78 ja hemoglobiinikin 143. Jaakko kyseli kauanko Tyyppi on sitten neuvolan piirissä ja kuinka usein siellä käydään ja minä siitä että raskaus menee yli arvioidun lasketun ajan.

Ensinnäkin yli jos menee niin lasketusta ajasta 12 päivän päähän varataan poliklikka-aika, eikä sekään tarkoita, että synnytys käynnistettäisiin. Jos kaikki on ok (äidin arvot jne.) eikä vauva ole jättiläinen, niin ei ole edes mitään syytä. Mutta sitä en muista milloin se sitten käynnistettäisiin. Jos sinne asti mennään, niin eiköhän sekin selviä.

Saaristossakin ensimmäisenä on neuvolan kotikäynti. Eihän sinne meiltä mikään matka ole, mutta varmasti osataan arvostaa tuotakin käytäntöä. Sitten oli jotenkin niitä neuvolassa juoksuja (kerran viikossa?) ja 6. viikolla lääkärin tarkastus. Sitten kuukausittain ja 6. kuukauden jälkeen kait kahden kuukauden välein ja sitten 1,5 vuoden jälkeen aina synttäritarkastukset. Aina kouluikään asti. KAI. Kyllä nuokin selvinnee. Ja kait sitä jonkun kerran joutuu juoksemaan muissakin asioissa lääkärissä. Ei tietenkään usein, ai houp.

Tajusin eilen, kun katsottiin uutta neuvola-aikaa, että laskettu aika on ensiviikon perjantai! Jaakonkin ilme oli hämmästynyt. Nyt jo?! Mittäää..?! Tosin oma arvioni on, ettei Tyyppi silloin vielä tule eikä lauantainakaan. Jos seuraavalla viikollakaan. Ei mitään kiirettä. Mitä sitä hötkyilemään. Kiirettä riittää sitten ihan kylliksi koko loppu elämän. Valitettavasti.

Harrastuksia lapselle?

2007-03-17T10:40:00.000+02:00

Lapsella, ihmisellä pitää olla harrastuksia. Jotka ovat mieleisiä, ehkäpä kehittäviä ja arkeen jotain mukavaa tuovia. Niissä ei tarvitse olla huippuosaaja, mutta on hyvä olla jotain tekemistä mistä nauttii, saa sisältöä ja kokemuksia.

Koska aivan pieni lapsi ei oikeastaan pääse valitsemaan harrastuksiaan kuten isompi (johtuen suhteellisen kapeasta maailman ja vaihtoehtojen tuntemuksestaan). Niin mihin harrastuksiin Minä työntäisin lapseni?

Minä ja siis Jaakkokin olemme soittaneet vuosia nokkahuilua. Laihoin tuloksin. Puista, kahta eri mallista Choroi-huilua. Omani ovat tallessa. Tosin nk. kieli puuttuu molemmista, samoin puhdistustikut ja kotelot. Koteloiden ympärille teimme myös käsitöissä virkaten kirjavat päällyset.

Olen miettinyt useinkin, että miten minä (suhteellisen käsipäivää musiikin suhteen) voisin olla mahdolliselle tulevalle jälkikatraalle tukena esim. musiikkiharrastuksessa. Asiaa ei ole kovasti tarvinnut miettiä, koska tässä kohtaa sysään mielessäni jo paljon Vapun varaan, joka sentään on asiantuntija. Oikea muusikko ja musikaalista sukua.

Torstain jazzkeikalla löin jo lähes lukkoon, että ksylofonista aloitetaan ja/tai rummuista. Sitten mielessäni vilahti tietoisuus siitä, että asumme kerrostalossa. Nooo... Joka kerrostalossa asuu, se ...siellä asuu. Pitääkö muuttaa omakotitaloon? Mutta herranjestas! Eiväthän kaikki Sibiksessä opiskelevat maailmallakin tunnustetut lahjakkuudet ole asuneet omakotitalossa (paitsi Vappu)!!

No sitten homma ja mopo lähtivät taas käsistä ja viihdytin itseäni ajatuksella kuinka muutaman vuoden päästä voisi laittaa rappuun oheisen tyyppisen lapun. Sillä musiikkiharrastukset, kuulema, tulisi aloittaa kolmivuotiaana VIIMEISTÄÄN. Sitten se onkin yhtä alamäkeä. Kehitys. Ja minä kun luulin, että alamäki alkoi vasta kun täytti 23...

Ja tuosta lapusta taas vuosi - pari, niin voisi laittaa toisen. Otsikolla: On tullut aika valita X:lle kulttuuriharrastus, mikä teistä olisi sopivin: A) Steppi B) joddlaus C) kurkkulaulanta D) runonlausunta...

Liikunnalliseen ja mm. kordinaatiota kehittävään harrastukseenkin olen suonut voimavaroja. Ehkäpä näin saaristossa olisi hyvä osata ainakin uida, hyvin. Toisekseen joku jollakerho joskus hieman isompana voisi olla yleishyödyllinen (oppisi navigaatiota, ilmansuuntia...) ja seikkailullinenkin. Niin tytölle kuin pojalle. Jos Tyyppi on yhtään kuten vanhempansa, niin sirkuskoulu voisi olla hyvä. Lähinnä ajattelen sitä alalajien määrää ja luovaa hulluttelua. Kärsimättömyys kun saattaa iskeä ja nk. mahdottomuushepulit. Tässä kohtaa odotan vain, että Inni ja Sasu perustavat sen sirkuskoulun, kuten olen ehdottanut.

Sitten jossain vaiheessa Tyyppikin alkaa itse valitsemaan mitä harrastaa ja harrastaako mitään mitä me olisimme valinneet, tulleet edes ajatelleeksi. Sitten pitää vain sopeutua ja ottaa selvää vaikkapa... mitä se sitten ikinä mahtaa ollakaan.

Jatsia

2007-03-16T12:42:00.000+02:00

Eilen jaksoin jopa ajatella, että puolikymmnen jälkeen olisi jotain kodin ulkopuolista ohjelmaa. Oikein mantereen puolella. Enkä edes tiennyt, että mitä. Siis että jazzia, mutta millaista jazzia. Hyvää vaiko jotain taidelirutus...peetä.

Time Barissa oli Marzi Nyman, Arttu Takalo ja Jaska Lukkarinen sekä näimme vierailevana tähtenä saksofonin historiasta valoittaneen musiikkipiirien kehonrakentajan. Kuivahuumori on usein kaikista parasta.

Onneksi pääsin istumaan nahkatuoleille. Siinäkin meinasi olo käydä välillä tukalaksi, vaikka valua pystyi kuitenkin enemmän kuin esim. jakkaratöttöröpalleilla.

Time Bar, Aikatalossa (siis se talo missä on leffateatteri Bristol) on savuton, pieni ja ihan tosi jees. En tiedä kuulunko hoteimpaan kohderyhmään, kun kiellettyihin juomiin kuuluvat solisoli ja kivennäisvedetkin, että noin mikä on kraanaveden kate?!

Jaakko oli erityisen tyytyväinen, että Tyypin hetkeen viimeinen livekeikka oli näin hyvää musiikkia. Kun saattaa mennä hetki, kuukausia ettei Tyyppi saa livenä kuulla kuin Mairen Larin Paraske -tuotantoa...

Mietin keikan aikana ja juotuani yhden kielletyn solisolin, yhden kivennäisveden ja laseja kraanavettä, että:

- Vibrafoni on tosi villivehje. Koulun musiikintunneilla en koskaan osannut muodostaa sillä mitään tolkullista, mutta fiilistelyyn se oli paras.

- Tyypille voisi hankkia alkuun ksylofonin. Vai myös rummut?!

- Mitä jos multa tuleekin NYT täällä lapsivedet?!

Arttu Takalo, mies jonka minäkin muistan kymmenen vuoden takaa Ateljee baarista (kyllä olen hengaillut Sibis yms. musikaalisesti lahjakkaiden kantakuppilassa), huitoo vibristä aivan tolkuttoman hyvin. Mutta siis kokoonpano oli kyllä ihan timanttisen tiukka. Minä en ole hyvä rytmisoittimissa. Siksi rumpuosuudetkin olivat vaan ihan kamalan mykistäviä.

Tyyppiä ei tuntunut häiritsevän. Välillä sitä vähän ilmeisesti venyteltiin ja otettiin parempi kuunteluasento ja yhdessä vaiheessa tuntui jotain ...ehkä vain sattumalta se tuntui kuin Tyyppi naputtaisi jalalla tahtia.

Mutta puolenyön aikaan kurpitsa vaunut alkoivat polttaa alla. Oli päästävä kotiin. Nyt pitänee hankkia vain jostain jotenkin eilisen oloista musiikkituotantoa. Kun kerran Tyyppi oli keikallakin. Ja tuntui pitävän. Mielummin meidän tuleva perhe kuuntelee sitä kuin Fröbelipalikoita, saati Mikko Alataloa.

Kuvat: täältä, täältä ja täältä

Nimitysjuhlaa

2007-03-15T18:06:00.000+02:00

Eih. Ihan älytöntä. Kamalaa. Ketä kutsutaan? No... kaikki jotka pitää. No ketkä kaikki pitää kutsua? Nooo... Siinäpä se.

Onneksi äiti ei halua, että kaikki sen serkut kutsutaan. Niitähän ei ole kuin mitä... viisikymmentä? Paljon kuitenkin. Mutta esim. isotätejä on vaikempi olla kutsumatta. Yleensäkin mukavia ihmisiä. Ja isotäditkin on mukavia.

No ketä ystäviä voisi jättää kutsumatta? Kun kerran kyse on tupajuhlista (siis tupla, mutta kun kerran on kuullut väärin, niin...) on vähän perustelematonta jättää joitain kutsumatta.

Olen käynyt kutsuttavien listaa läpi, kysynyt äidiltä että "onko tässä nyt KAIKKI?", samoin isältä (jota ei lainkaan kiinnostanut). Jaakonkin sain miettimään, että ketä pyydetään TAI pitäisi pyytää. Ja siis jollain kestää miettiä... Jos kutsutaan joku, niin avecihan se kutsun pitää olla. Ehkä. Eih. No entäs jos koko perhe on vähän niinka tuttuja/ystäviä/sukulaisia? No silloin kutsutaan tietty kaikki. Puuuuh... (Mutta niinka hyvällä.)

Noh... Sehän lisää päälukua, mutta tietenkin myös tuo hyvää pöhinää. Lapsilla on sellainen taipumus. Pitää välitöntä tunnelmaa yllä. Kun siis me olemme ajatelleet mennä aika non-alkkomahoolilinjalla, eli OPM (Oma Pullo Mukaan) meisingillä. Niin ei sitten aikuiset "pysty" siihen nk. välittömään tunnelmaan samalla tavalla, kaikki.

On-nek-si löysin Martha Stewartin saitin...

Kuva: täältä

Isotäti

2007-03-15T17:07:00.000+02:00

Tänään oli isotäti Helsingissä. Ruttuapinaa (kaikella rakkaudella) on mukava tavata. Onhan se megarasittava (kukapa tästä porukasta ei olisi), mutta sille voi sen myös sanoa ja sitten yhdessä irvistellään sekä heristellään nyrkkiä (ja Se aloittaa sen aina ekana)...

A: "Ethän sä ole edes yhtään paksuna!"
H: "Hauska nähdä suakin Ruttuapina!"

Sitten kun Tyyppi syntyy Aili tulee Lillyn (bestiksensä) kanssa Helsinkiin taas (Tukholmasta), mutta vasta nimenantoon. "Mitään nimettömiä lapsia tulla katsomaan!". No turha sitä olisi tulla kahta kertaa lyhyessä ajassa. Ja Ruttuapina rakastaa juhlia, missä pääsee kertomaan kaikkia juttuja, uusille ihmisille.

"Etkä sä ole edes tarpeeksi lihava! Mikset sä ole lihavampi?!" No itse en lähtisi ihan liioittelemaan. Mä mikään neiti Kesäheinä ole. En kovassakaan tuulessa kaadu tai jalat irtoa maasta. Kun on jo 41+ kenkä.

Aili on isänäidin puolelta suvun vanhin. Ja muistaa 90-vuoden ajalta paljonkin hyviä juttuja. Se on vähän skandaalikäryinen, mutta aina herkullisempia juttuja se on kertonut. Muut ovat yrittäneet peitellä, juuri ns. hyviä juttuja. Minäkin tunnen (juttujen perusteella) 20–30-lukujen Lappeenrannan paremmin kuin nykyisen. Kaikki ne "miljoona kertaa kuullut" jutut pitäisi saada taltioitua. Ennen kuin on myöhäistä.

Ihan että Tyyppikin tietäisi sitten isompana mistä on kotoisin. Sillä on se mielenkiintoista. Toisekseen se on historiaa. Se ei yllä koulukirjoihin, mutta on kuitenkin tärkeää ja sille olisi oma tehtävänsä olemassa. Hyviä tarinoita ja ajankuvia. Kuinka Maire-isotäti juoksi pienenä (sekään mikään pieni koskaan ole ollut) pitkin Lappeenrannan katuja neekerityttönä "kaislahameessa", koska olisi halunnut olla pidempään neekerityttö (n-sana joo-o, mutta niin se tarinassa menee) tai kuinka Aili matkusti sodan aikana jäniksenä Viipuriin isäänsä tapaamaan tai kuinka... No ei ehkä kerrotakaan.

Siis niinka hä?!

2007-03-14T19:33:00.000+02:00

"Hannaa kuitenkin jännittää." Siis mikä?! Ihan ensimmäinen ajatus, joka tulee kun Jaakon vanhat työkaverit juttelevat Jaakon kanssa MegaStoressa. Jäbät (kun eivät ole enää poikia eivät oikein... niin), jotka minäkin ihan tunnen jutustelevat kuulumisia Jaakon kanssa, mutta itse nyt jaksa jutella [lue: kertoa omia hyviä juttujani, kun ne tippuu kyydistä kuitenkin ja joudun lopettamaan sanoihin: "no siis jooo, te ette nyt vaan tajua"].

Ja sitten kuulen sivukorvalla (joka on luonnostaan höröllä), että nimeni mainitaan. "Mua mikään jännitä!", kuulen sanovani ennenkuin edes ymmärrän mihin asiayhteyteen koko kommentti liittyy. Ja kato, ylläri: synnytykseen. "No Jaakko ainakin kannetaan tajuttomana ulos... kieh, kieh, kieh...". Mielummin siis niin päin, jos multa kysytään.

Edelleen jos joku kysyy erityisen painottavasti "kuinka SÄ olet voinut?", niin menen vähän hämilleni. "Jooooo... Siiis ihan hyvin. (hiljaisuutta) Kiitos kysymästä" ja päässä ääni kysyy: "Miksi toi kysyy tota tolleen? Olenko mä ollut jotenkin ...erityisen ei-hyvinvoiva?!". Eli olen edelleen vähän niinka pihalla tästä olotilastani.

Tai kun ährystän mäkeä ylös, niin teki mieli taas kysyä vastaantulevalta parrankasvua harjoittelevalta juipilta, että: "Mitä?! Jaksatko sä aina joka mäen nousta ylös kuin aropupu?!", kunnes tajuan että ennen edellistä mutkaa olen ns. ojentautunut kuin Sirkus Finlandian neiti Gaselli sitomaan kengän nauhojani ja paitani on noussut ylös, paljastaen upean yhdistelmän kaksia päällekkäin puettuja sukkahousuja...

Päivällä yli ja muita veikkauksia

2007-03-13T19:26:00.000+02:00

Äitini on ollut alusta saakka varma, että Tyyppi on poika. Kerran on suostunut myöntämään, että "voihan se tietenkin olla tyttökin". Jaakon äiti toivoo taas tyttöä, kun "poikia on niin paljon", siis heillä suvussa. Meillä on nimiä molemmille, että sen puoleen saa tulla kumpi vain.

Jaakollahan on selkeä mielipide, pitkälti sama kuin Arguksella: "Se on fifty-fifty kumpi sieltä tulee", totta. Itse en osaa edes arvata. Parina yönä olen nähnyt unta, että se on tyttö, koska toisessa sanoin äidille: "Kato nyt, se oli sitten tyttö!" ja toisessa Tyyppiä kutsuttiin yhden isotädin nimellä. Mutta sitten on ollut unia, missä en ole tiennyt kummasta on kyse tai se ei ole vain selvinnyt. Isiemme arvailuja kukaan ei ole tullut edes kysyneeksi... :/

Mutta nyt äitini on varma, että Tyypin tulo menee päivällä yli LA:n. Siis koska minäkin tulin ja Vilma-serkkunikin. Niii-in. Näin se homma menee. Minua ei lainkaan haittaisi, vaikka menisikin yli. Tässä mikään kiire ole. Eikä tuskainen olo.

En siis aio tehdä ulkoistamista edesauttavia lenkkejä enkä kirmata hyppimään tvistiä auringon sulattamalle pihalle. Ihan muuten vaan, hapensaanti mielessä kylläkin lähdetään taas kohta mannerta kohti Maire "Mahdoton Ensimmäinen Suuren" kanssa. Tai sitten ei, kun tuollahan on jo pimeys laskeutunut. Ja jo kerran siellä tänään käytiin. Mantereella siis.

Kiira-serkun Venla veikkaa, että Tyyppi, siis vauva on pienen pieni, mutta Kiirasta se saisi olla noin 3 ja puoli kiloa. Minä kannattaisin pitkälle sitä kolmea kiloa, eli olisin Venlan kanssa samoilla linjoilla, mutta taitaa olla toiveajattelua...

Laskeutuminen aloitettu

2007-03-12T13:03:00.000+02:00

Aamulla oli taas neuvola. Kaikki arvot kohillaan eikä mitään virtsistulehduksia.

Paikalla oli taas harjoittelija. Se on jännittävää olla mukana siinä, kun toinen perehtyy työhönsä. Siis hyvällä tapaa. Verenpaineita ei pyöristellä turhia ja muutenkin kaikki mitataan ajan kanssa.

Vatsa ei ollut kasvanut viime viikosta, samat 34 senttiä. Ja syykin on melko luonnollinen: Tyypin pää alkaa olla aika kiinteästi paikoillaan. Eli laskeutunut jo jonkin verran lähtökuoppaan.

Ja siitähän sitten heräsi muutama ajatus:

• Mitä kaikkea on kesken?
- Kaapin maalaus
- Tyypin jeesussänkyn suojus (äiti tosin varmaan jo tehnyt senkin)
- Henkinen sopeutuminen...

• Mitä kaikkea pitäisi NYT tehdä?
- Markku-serkun ja mun projektin kamat originaalikuntoon
- Pari työjuttua
- Ja sitten jotain, mutta mitä?!
- Siivota kotona

• Onko jotain mitä olen unohtanut?
- Varmasti on, mutta kuinka paljon?

Ja sitten kaikkea sellaista kuin: "Eih! O-Ouu! Jaakolla ei ole niitä speedoja vieläkään! Onks tää viikko hyvä synnyttää? Mitä on ensi viikolla? Onhan mulla ollutkin vatsa sekaisin tässä... no vähän. Mitä jos mulle ei tule supistuksia? Vitsit jos se syntyy viikonloppuna (ei saada istukkaverta luovutettua SPR:lle), mutta olisihan se kiva jos se olisi ns. sunnuntailapsi, niinku mäkin..."

Jaakko otti viimeisimmät infot ihan rauhassa vastaan, mutta suhtautui täpäkästi siihen, että se pensseli siis pitää hankkia. Mutsi, siis muama antoilistan:

- Varaa taksirahaa jääkaapinoveen (vaikka olisi kortteja ja kortteja)
- Taksilla on mentävä, kun Kätlärin "lähellä" ei ole kuitenkaan pysäköintipaikkoja (varsinkaan päiväsaikaan)
- Laita Haikaranpesän puhelinnumero myös jääkaapinoveen (vaikka se olisi puhelimessa ja puhelimessa)
- Heti pitää soittaa, kun lähdetään Kätlärille, että tulevat hakemaan Mairen
- Ja sitten oli vielä jotain, mitä en muista.

Vaikka minullahan ei ole mikään kiire Tyypin tulemisen kanssa, niin tavallaan tuollainen pikku vihje siitä, että sekin aika lähestyy aiheuttaa omituisia tunnetiloja. Jännitystä, pakokauhua, sekopäisyyttä, hykertelyä... Ihan sekaisin ja päällekäin. "Tulis, ei tulis, tulis, ei tulis, tulis, ei tulis, tulis vaan, eikun ei vielä, ekun jooo-o, eikun ei nyt vielä..."

Jos mutanttininjakilpikonna...

2007-03-11T18:23:00.000+02:00

...olisi tyttökilpikonna ja raskaana, niin se varppina (varmasti) olisi juuri näin sulavaliikkeinen stillkuvissa. Plus tietenkin silläkin olisi mätsäävästi paita ja sukat.

OMG! Nyt on raskausviikkoja kasassa 37+2, mikäli uskon neuvolakorttia ja osaan lisätä TH:n merkintään kuusi päivää. Jopa tähän minun tulisi pystyä. Ihan varmoja ei voida olla. ÄÄäääääÄÄääÄäää! Liian hapokasta - Ei pysty.

John kysyi, että ollaanko me ajateltu jo nimiä. Siis joooo-o. Jaakko tosin ei suostu sanomaan mitään ennenkuin näkee Tyypin. "Sitten vasta, kun lopullinen tuote on nähty, voi sanoa mikä sen nimeksi tulee". Tätä menoa "valmistuote" on nähtävillä ihan pian. Liian pian?!

Tutusta tuli isoisä aamuyöstä (tai eilen aamuyöstä, mä menin ihan shokkiin, koska minulla ja synnyttäneellä oli "ihan lähekkäin" lasketut ajat). Onnea Erkille! Äiti vain odottaa, milloin itse pääsee jakelemaan strategisiamittoja... Ei IHAN vielä. Maltetaan nyt. Kuten sanonta kuuluu: kärsivällisyys on hyve.

Milloin, missä ja ketä?

2007-03-11T14:38:00.000+02:00

Tänään lepopäivän kunniaksi ja koska aivot eivät älykkäämpäänkään pystyneet, mietimme lukihäröisten tupajuhlia, eli tuplajuhliamme.

Niin, mehän vietämme Tyypin nimityspileitä ja maistraatissa piipahtamista samalla iskulla.

Milloin? Missä ja ketä kutsutaan? Niin ja se tärkein mitä tarjoillaan? Jotain paikan henkeen sopivaa... Eikä me olla vuokraamassa Aino Actén -huvilaa. Ja jotenkin jotain mikä olisi meistä hyvääää. Ja siis muutenkin kokonaisuutta kannatteleva.

Vahvimmiksi suosikeiksi nousivat lihapiirakka nakilla/makkaralla ja trippimehu. Jaakko haluaisi keittoa, mutta Anna ja minä kallistuimme siihen että siihen ei jaksaisi ryhtyä. "Sitten sitä läikkyy ympäriinsä". Jotain seiskytlukulaista tai DDR:läistä. No, melko puritaanista on kuitenkin tiedossa. Ja saaristossa. Jos ei muualla, niin grillikauden avajaiset tossa meidän pihalla. Santahaminasta saataisiin ehkä suhteilla soppatykki...

Erikoisuutena Jaakko ehdotti, että pitäisi tehdä joku lista, että ketä kutsutaan. Niin siis sen ehkä. Mun on ihan päivitystä vaille valmis. Ollut jo jotain... viisi kuukautta.

Sitten siirrytäänkin kutsukorttien suunnitteluun sekä kaiken oheismateriaalin. Tietenkin niidenkin fiuvikseen (fiilikseen, tunnelmaan) vaikuttaa se missä kemutukset pidetään. Ja milloin. Annan ehdotus olisi vappuaatto. Ihan oookooo... Teemaksi joku "vappu-juhannus-uusivuosi". Ja lapsille naamiaiset, mutta vaarana on että itse olisin ainoa joka pukeutuisi.

poika, tyttö, tyttöpoika...

2007-03-10T15:51:00.000+02:00

Eilen Permulassa tehtiin sormustesti. Miten se tulos sitten taas menikään? Ehkä enemmän se viittasi tyttöön kuin poikaan...

Mutta ehkä siellä on feminiinisen puolensa kanssa sinut oleva poika, joka voi pukeutua siis myös aikuisena vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja itkeä puolijulkisesti TAI poikamainen tyttö, joka haluaa alkaa ajaa rallia (jota kannattaakin sitten vain äijä)... TAI Tyyppi kuuluu niihin muutamiin syntyviin, joiden sukupuoli ei ole selvä.

Kuten Argus sen sanoi: "Tässä on nyt fifty-fifty mahdollisuus, että se on jompikumpi".

Myllynkivistä ja menemisistä

2007-03-09T10:12:00.000+02:00

Eräs Pikkumyy miettii, että pääsekö enää koskaan mihinkään (matkustamaan, telttailemaan, festareille...) tai mahtuuko vaatteisiinsa takaisin.

Minä olen miettinyt lähinnä, että miten pitää oppia organiseeraamaan vaikkapa kaupungille lähtö ja pidetäänkö turvakaukalo aina vaan autossa vaiko pitäisikö sen olla kotosalla. JOS se olisi aina autossa, niin Tyypin kanssa voitaisiin extemporee lähteä kaupungille ja päästäisiin Jaakon kyydissä sitten takaisin. JOS turvakaukalo olisi aina kotona, niin voitaisiin hypätä vaikka isäni mukaan (isäni on tunnettu spontaaneista muuveistaan). Vaikeaa.

Ja kannattaako kaupungille lähteä sitten hyökkisten (vaunujen) kanssa vaiko miten olisi kantoliina? Ja siis milloin hyökkikset ja milloin liina? Koska hyökkikset eivät ehkä kylläkään mahdu taas äidin autoon... Niin eivätkä isänkään (joka on tunnettu myös takaluukkunsa mielenkiintoisesta... tilasta).

Sillä ulkkomaille nyt pitää lähteä jo kesäkuun alussa. Tosin ihan verryttelytunnelmissa. Tukholmaan nimittäin. Isotäti täyttää 90 ja aikoo pitää pileet. Minä vaan vihaaaaaaan (hate hate hate) Ruotsinlaivoja. Ehkä sitä ei sitten Tyypin kanssa edes huomaa ja kaikki on niiiiin jännittävää, että laivalla olokin tuntuu ihan ...seikkailulta.

Meistä lapset eivät olle myllynkiviä nilkassa. Koska mekään emme olleet. Molempien perheet ovat menneet siellä sekä täällä ja usein myös olemattomilla varoitusajoilla, kotimaassa kuin ulkkomaillakin. Sitä on vain lähdetty ja tultu takaisin ja siinä välissä käyty jossain.

Minä taisin olla noin reilun vuoden, kun lähdimme isän ja äidin kanssa ensimmäiselle yhteiselle etelänlomalle. Eikä siitä ole muuta tramaattista kerrottavaa kuin, että sain auringonpistoksen. Kun hetken on ilman hattua niin... Olenkin varautunut Tyypin kanssa siihen, että sillä on KOKO ajan hattu päässä, koska isälleni on tunnetusti jäänyt tuosta tapahtuneesta trauma ja onkin ihan borsamiehiä (borsa=hattu). Eli hudaa (hudaa=huutoa, sättimistä...) tulee, jos Tyypillä ei ole hattua.

Jaakko ja sen veli ovat myös aina olleet mukana ja milloin missäkin. Ei siinä paljoa ole tainnut puuhakirjoja löytyä rekannupista, kuin ei löytynyt meilläkään isän työsuhde Mazdoista. No karttaa osataan molemmat lukea... Niinpä meistä ei tunnu siltä, että Tyyppi kovasti rajoittaisi menemistä. Tietenkin taloudellisesti pitää laskea erilailla, mutta sitten vaan lasketaan. Pakataan erilailla tavaraa mukaan ja mietitään kenties enemmän etukäteen. Mitä tosin vahvasti epäilen. Ei ole vahvin puoli eikä ominaisuus...

Ja siis mehän NIIIIN tullaan/mennään vappupicnicille jos vaan Tyypillä kaikki on ihan hält normalt ja okkej enkä minä ole revennyt ennätyksellisesti liitoksistani. Siis mitä osa kuvittelee?!! Ettei tultaisi?! Huhuuu! Mähän olen jo valinnut sen vappupicnicbiisinkin tai siis kertzin mitä voi laulaa. Me lauletaan aina vain jonkun kappaleen kertosäettä...

Voihan perse...

2007-03-08T14:35:00.000+02:00

...eikun perhe. Olen miettinyt paljonkin (tavallaan) sitä, että meistä tulee pian ihan oikea perhe. Vaikka minusta me olemme olleet perhe jo kauan. Ennen Maireakin. Koska minusta meidän (minun ja Jaakon) vanhemmatkin lasketaan mukaan ja jos on muita läheisiä, joita saa sekä joutuu tapaamaan.

Mutta me oikeasti perheydytään pian. Mairesta tulee isosisko ja meistä vanhempia... Hmmm... Outoa. Sekin, että meistä tulee vanhempia.

On hassua katsella ihmisiä työntämässä vaunuja tai kulkemassa vanhempien lasten kanssa. Siis ihan luonnollista, mutta jotenkin siihen vain suhtautuu niin omituisesti kun itsestä on kyse. Eihän vauvoja mistään lauteitten alta tule tai edes haikaran kyydillä, kyllä kait olen siitä jo ihan varma, mutta...

Perhe noin yleensä on muutenkin mielenkiintoinen pohtimisen aihe. Perheitä on niin monenlaisia kuin on perheitäkin. On mielenkiintoista aina silloin tällöin huomata, ettei nk. normiperhettä olekaan. Ulospäin siltä saattaa vaikuttaa, muttei sellaista olekaan. Se on vähän niinkuin 'linna Espanjassa', unelma jostain mitä ei ole.

Itselläni on aina ollut jotenkin helppo ajatella, että voisin adoptoida. Sen enempää sitä pohtimatta, ajatus on ollut vain... luonnollinen. Nyt olen raskaana ja Tyyppi räjähtää reisilleni (toivottavasti sulavin liikkein lipuu kuitenkin maailmaan) lähi aikoina ja näin meillä on ...lapsi. Hmmm. Se on merkillistä. Jännittävää, pelottavaa, kiinnostavaa, kutkuttavaa ja perin merkillistä. Olla sekä jonkun lapsi että toisen vanhempi. Näin se homma etenee.

Mietin tänään sitä kenellä ja keillä on oikeus vanhemmuuteen, siis perheeseen jossa itse on vanhempi ja tällä vanhemmalla on niin sanotusti omia lapsia (ei siis minun henk. kohtaiseen käsitykseen perheestä, jonka muodostavat jo avopari ja koira tai vain ihminen ja lemmikki). Ja siis tietenkin oikeutta, tasavertaista oikeutta perheeseen, vanhemmuuteen. Ketkä kaikki toivovat lasta, voivat sen saada ja kenellä kaikilla on siihen oikeus. Toivottuun lapseen?

Minusta on ikävä peruslähtökohtaisesti ajatella, että ihminen olisi paha. Ihminen on paha, koska... ihminen on ihminen. Eläin, joka on usein itsekäs ja ajaa omaa etuaan (ihan omaa omaa, laumansa, reviirinsä jne.). Mutta en halua ajatella, että yksilöt ovat massanakaan pahoja vain koska ovat jotain.

Tietenkin minäkin saatan mumista ja miettiä pienessä päässäni, että ehkä joku jonka rystysiin on vaikka tatuoitu 'white power' saattaa olla henkilö, jonka aggressioiden käsittelyt saattavat saada henkilössä liian suuria tunteita ja tekoja aikaan. Eli suhtaudun ennakkoluuloisesti ja epäillen.

Mutta pitäisinkö todennäköisenä, että hän vaikkapa käyttäisi lapsiaan hyväksi? Tai että hän hakkaisi lapsiaan, yleensä perhettään tai muitakaan? En mielelläni. Enkä ensimmäisenä. Ennemmin ajattelen, että henkilö saattaa syöttää jokseenkin suppeaa näkökantaa maailmasta jälkikasvulleen ja olevan niitä jotka riehuvat lähipubissa. Ja siinäkin voin toki olla väärässä.

Toisaalta minusta on mielenkiintoista ja hyvin merkillistä, että nk. perheen sisäinen adoptio olisi ihan ok, muttei ns. ulkopuolelta adoptoiminen. Jos pidämme joukkona vaikkapa homoja hulluinaraiskaajaperversseinä, niin miksi olisi ihan ok antaa adoptoida perheensisäisesti muttei ulkopuolelta? Suhtaudummeko siten, että perheen "omille" lapsille saa tehdä mitä vain, muttei "vieraille" lapsille? Ja eikö jotenkin ...lojaalimpaa olisi toimia juuri päin vastoin?

Itse tiedän ihmisiä (joka sorttia), jotka olisivat varmasti hyviä vanhempia siinä missä moni jota en tunne. Myös tiedän sellaisia, joista ei ehkä siihen olisi. Tai mistä sitäkään tietää. Noh, joistain se valitettavasti kokemuksen kautta tiedetäänkin.

Kun lasten tekoon ei tarvita tutkintoa, pääsykoetta, henkilöiden taustoja ei tarkisteta, ei tehdä kotitarkastuksia, haastatteluja, niin melkein kuka vain voi lisääntyä... Ai niin. Tehdäänpäs. Jos joku haluaa adoptoida.

Nais...

2007-03-08T10:06:00.000+02:00

Onneksi on vielä naistenviikkokin... Eiköhän se sitten riitäkin.

Jotainhan se kertoo (pakostikin), että pitää olla julistettuna naistenpäivä. Mitään kovin ylevää se ei kerro.

"En aio ylistää naista. Itse asiassa viimeinen asia mitä naiset yhteiskunnallisessa mielessä tarvitsevat, on kehuminen ja ylistys." Lainaus melkein täysin irti kontekstistaan...

Mutta kukapa tarpeetonta tai aiheetonta kehumista ja ylistystä kannattaisikaan. Siihen yleensä tarvitaan joitain muita vaikuttimia. Kuten pelko tai vaikkapa suosion tavoittelu... Mutta aiheesta kyllä jokainen. Olipa sitten NAINEN taikka ihan mies. Ihminen. Tai koira.

Nainenkin on vain ihminen. Ja ihmisellä on ihmisoikeudet. Ainakin siis puheissa, ei aina teoissa. Siksi kait tänäänkin on oikein kansainvälinen naistenpäivä. Kuten aina toivotan mummolleni Kustiksesta lähtiessäni "Elä ihmisiksi! Koeta edes.", niin sitä samaa kaikille muillekin!

Edes tässä alle keski-iän

2007-03-06T22:00:00.000+02:00

Huomenna alkaa ennakkoäänestys. Minulla ei tavallaan ole paljoa vaihtoehtoja. Jos haluan oikeasti varmistaa sen yhden ääneni ja yleisäänioikeuteni toteutumisen, niin ennakkoon on äänestettävä. Onneksi Jaakko ja Noorakin lähtevät, niin ei tarvitse tällä kertaa käydä yksin vaalikahvilla.

Perässähiihtäjän blogissa oli veret seisauttava tieto: näissä vaaleissa mitä suurimmalla todennäköisyydellä äänestäneiden keski-ikä on yli 50 vuotta. Koska yli viisikymppisiä on muutenkin määrällisesti paljon ja toisekseen nuoremmat äänestävät laiskemmin. Ja se on maailmassa ainutkertaista. Me olemme siis käpykansa!

Blogissa käydään osin kiivastakin keskustelua siitä kuinka hyvin yli 5kymppiset voivat eläytyä nuorten elämäntilanteisiin ja mm. haasteisiin, lapsiperheiden tai sinkkujenkaan asemaan. Mutta kyllä minäkin osin suhtaudun skeptisesti siihen miten hyvin joku 50+ vuotias voi nähdä maailman samasta kulmasta kuin minä.

Olen miettinyt paljon sitä miten minunkin äänestäminen muuttuu nyt, kun Tyyppi tulee. Etten voi välttämättä äänestää protestiksi enää ihan ketä vain (kuten Jörn Donneria, kun ei enää ole edes mahdollisuutta). Koska minun ja Jaakon äänellä on Tyyppikin. Niin kauan kuin Tyyppi on alle 18-vuotias, niin meidän äänemme on osa Tyypinkin oikeuksia ja turvaa. Ja siksi se pitää entistä tarkemmin käyttää.

Sekin seikka tekee näistä vaaleista todella vaikeat. Mutta onneksi ei mahdottomat.

Kolme kiloa Tyyppiä

2007-03-06T11:00:00.000+02:00

Nyt on sitten selvillä Tyypin arvioitu koko, noin kolmisen kiloa. VAT?! Mun mahassa on joku puolet Maire-koiran koosta oleva Tyyppi?! Miten se sinne edes mahtuu? Vaikka, eihän kolme kiloa ole jättiläinen...

Ja ehkä ureanäyte riittää, ehkä ei. Se selviää huomenna. Ja jos ei riittänyt, niin pitää hakea uusi ja sitten tankata vaikka siellä labrassa vettä. Ziiiii... No eihän sekään nyt mikään pahanakki ole.

Kohtu on kooltaan ihan täysiaikainen, vaikka joillain on tämän näköinen vatsa ulkoisesti jo 4. kuukaudella. Kohdunkaula on pehmeä, kohdun... olikos suu sormen mentävästi auki ja pituuttakin oli enää muutama pari senttiä. Muttei siitä kuulemma mitään voi ennustaa. Se voi tulla ihan jetsulleen tässä näin, vähän ajan päästä tai joskus sitten yliajalla. Juu ei aleta hötkyilemään.

Mutta kun talsin takaisin kotia kohti, mietin, että Tyyppi on nyt sitten ihan vastasyntyneen näköinen, sillä voi olla sitä hiuspehkoa, on kynnet ja kaikki, ruttuisessa ropassaan. Kuten siis tuossa kuvassa tuo vauva. Ja sitten silmät aina suurenevat itsellä. Hurjaaa! Se, Tyyppi siis, osaisi periaatteessa huutaa, mutta huutaa vasta kun revitään tähän kylmään maailmaan... Hyvin merkillistä. Siis tämä ihmisen elämä ja jo sen alkutaival.

Ja ihan kun kaverit tahtoisi, että olisin enempi raskaana, että heidänkin olisi helpompi totutella Tyypin tuloon, niin... Tämä painotietokin veti ihan hämmentyneeksi. On vain ihan todella omituista, että mun sisällä kasvaa nyt jo kolmikiloinen, oma yksilönsä. Joku toinen ihminen. Enkä edes uskalla ajatella kovin pitkälle sitä, että sen kasvataus ja hyvinvointi on sitten minun ja onneksi Jaakonkin (sekä muidenkin läheisten) kontolla. Joku uusi ja kaikille tuntematon Tyyppi.

Kun ei itsekään ole ihan ...messissä aina ja miettii miten sitä voisi itseä valmistella tulevaan muutokseen, niin en minä tiedä mitä voisin tehdä että muut voisivat valmistautua. Kuin avautua ja ihmetellä täällä ja ääneen.

Kuva: täällä on enempikin

Unet IV

2007-03-06T08:06:00.000+02:00

Näin yöllä unta mm. vanhoista luokkakavereista. Mahtaisiko tarkoittaa sitä, että olemme jo aikuisia kun pian suurimmalla osalla on lapsiakin ja monien vanhemmat eläkkeellä. Laivan ruumassa kuljetettavista muotivaatteista, joita jotkut "meistä" (ketä 'me' sitten olivatkaan) olivat olleet tekemässä. Niitä vietiin jonnekin Portugaliin tai vastaavaan maahan, josta yleensä tuodaan vaatteita...

Sitten uni vaihtui Vapun vanhempien keittiöön. Olimme siis päässeet Tyypin kanssa kotiin jo jonkin aikaa sitten. Tyypillä oli paljon tukkaa ja tummahkoa sellaista, laineilevaa. Siinä se oli makuupussissa tuolilla ja katselin vierestä. Vapun ja oman äitini sekoitus kyseli kaikkea ja minä vain kohauttelin hartioitani.

Mietin mitä Maura oli kertonut, että alkuun ei oikein "syttynyt", tiennyt mitä ajatella. Päädyin lopputulemaan, että kyllä sitä tässä hetken päästä sitten pondailee jo vahvemmin. En ollut edes huomannut tulla katsoneeksi onko Tyyppi tyttö vaiko poika. Kun Vapun ja oman äitini sekoitus kysyi siitä, niin katsoin Tyyppiä ja sanoin: "No tavallaan se näyttää pojalta... Mutta eihän noista silleen näe. Voisi se olla tyttökin".

Yks'kaks siinä Tyypin vieressä oli toinen vauva, paljon pienempi ja kaljupäinen. Vauvat naureskelivat keskenää ja rutistelivat toistensa poskia ja yrittivät haukata toistensa neniä, siten miten vauvat hamuavat kaikkea. Toinen vauva oli Tyyppi ...pienempänä. Sanoin jotain, että "--Niin kun Tyyppi oli tuon ikäinen, niin..."?! Omituista.

Mahtaako olla eilisen neuvolan jättämiä ajatusjälkiä ja tämän aamuisen lekurin herättämiä uusia ajatuksia.Vaiko johtua siitä kotona tehtävästä pissanäytteestä, jonka tein jo illalla, ettei jää. Toivottavasti näyte riittää, sillä kun hyppää vessassa kerran tuntiin ja noin, ei siinä ihan hirveitä määriä nestettä kuitenkaan kerry.

Vichykielto!

2007-03-05T11:41:00.000+02:00

Kuului linnut puista karkoittava ja saarivaltakunnan rantajäät murskaava "EEEeeeeEEEeeEEEeeiiiiIIIIiiiiIIIiii!", kun pääsin ulos neuvolasta ja mielessäni huusin vichykieltotuskaani.

Turvotusta. Kirottua turvotusta. Eikä vichyä! AaarRRrgGghHHh! Eih, eih, eih! Ehkä kestän tämän kuitenkin. Ei ole paljoa vaadittu ettei juo Tyypin tuloon saakka yhtä rivakalla otteella vichyä, mitä sitä loppuviikon jälkeen on mennyt... Ehkä.

Tyyppi on pää alaspäin ja siis fudii jaloillaan aina tuonne kylkeen. Mutta 'kiinnittynyt' Tyypin pää ei vielä ole, siis kaveri ei ole lähtökuopissa. Ja hyvä niin. Enhän saanut maalattua tuota yhtä kaappiakaan vaikka kovasti piti... Manjana, manjana. Mikäs kiire tässä on?

Huomenna aamulla on äityisneuvolalekuri (jonne pitää muistaa siis mennä) ja sitten selviää lisää, synnytyskanavan pituuksia ja muuta huippu omituista. Jännittävää kuulla ollaanko lainkaa tulossa. Uskoisin ettei olla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Miehet...

2007-03-03T20:18:00.000+02:00

Jaakolla oli töissä männä viikolla palaveri-ilta, joka kruunattiin saunalla. Koska Jaakko on liittymässä pahamaineiseen ryhmittymään 'perheelliset' Jaakolle joko kerrotaan perheellisten asioita tai Jaakko vain niistä itse kotona puhuu...

Kuinka... "sitä paskaa on sitten sen lapsen niskassa ja ...kaikkialla" tai miten joutuu heräämään jo ennen kuutta, kun "koira pitää ulkoiluttaa ja lapset herättää ja ruokkia..." tai miten ikävää oli olla KOKO heinäkuu passissa Helsingissä, kun laskettuaika oli. Ja kaikenlaista. Miesnäkökulmaa.

Saunaillan paraskommentti oli kuitenkin tullut eräältä Antilta (nimi muutettu). Jaakon työpaikka on lähdössä kuun lopussa Himokselle ns. laskettelemaan (aivan, aivan...). No Jaakko totesi aivan itse jo aikoja sitten, ettei kyllä taida lähteä. Voihan jokin jäykistynyt ilmekin puhutella toista.

Mutta tämä Antti oli sanonut: "No ihan hyvin sä voit lähtee. Olin mäkin Tahkolla, kun esikoinen syntyi--".

Koska Jaakosta en kanna enää huolta, niin ensimmäisenä kysyin vain, että : "No, mitä pojat sanoivat?" Viitaten tietenkin eräisiin sankareihin, jotka olen uhkaillut ja pelotellut sen varalta, että Jaakolla olisi joku työkeikka päällä, kun Tyyppi alkaa puskea itseään maailmaan. "No ne/se (siis jompikumpi sankari) sanoi vain: Ei Jaakko kyllä voi".

Olin todella tyytyväinen sankareihin ja itseenikin. Sanomani oli tavoittanut kohteet ja mennyt vielä jakeluunkin. Plus tietenkin ilmaisin tämän sankareille, joista toinen ei kyllä yhtään tiennyt mistä oli kyse. Jätin ihan sanomatta, että "Olisi mielenkiintoista tavata tämä teidän Antti..."

Mietiittiin Tiinan kanssa Weeruskassa eilen, että onkohan se Antti (nimi muutettu) vähän spessu, kun leveilee tommosella asialla. Sillä ainakin meidän mielestä yleinen mielipide on tuommoista humanterimaisuutta vastaan. Jopa humantereiden keskuudessa. Ehkä sen pitäisi leveillä vaikka sukkien värillä.

Odotusta

2007-03-03T08:17:00.000+02:00

Jaakko on Lontoossa, Simon luona, Virmailan-Simon (kuulumme Simon kanssa Virmailan laajaan sukuun), eli serkku-Simon. Isä keksi Simolle vielä paremman (isällä pitää olla koodit ystävillemme, että pysyisi perässä...). Simo on vaihdossa Londonissa ja asuu ytimessä campuksella, aivan sen hotellin vieressä missä Aleksandr Litvinenko asui ja mitä lehdistö sitten pitkään piiritti. Eli Simo on nykyisin Säteilevä Simo-serkku.

Jaakko sai lähteä Lontooseen to-su kestävälle matkalle, koska ...Simoa olisi itsestäkin mukava nähdä ja olihan matkasta puhuttu jo kauan. Toisekseen vointi on ollut niin mitäänsanomaton, ettei tämä todellakaan tänä viikonloppuna lähde käyntiin. Sitä paitsi sovimme asiasta Tyypin kanssa jo alkuviikosta.

Mutta vähän jännittää. Sitten kuitenkin. Varsinkin, kun Maire-koira EI halunnut tulla viereeni nukkumaan viime yöksi. Se oli rauhaton, itse olin sitten myös pian rauhaton ja sittenhän Tyyppikin oli hereillä... Ja juuri eilen Laura oli sanonut, että koirat tietävät milloin omistaja synnyttää. No, Mairelle omien pentujenkin tulo oli yllätys. Tai siis Mairella ei ollut mitään tyypillisiä synnytys"kipuja" tai yleisesti siihen tilanteeseen kuuluvaa levottomuutta. Se vain nukkui.

Mutta meillä suvussa synnytykset ovatkin tavanneet olla helppoja...

Nyt vain odotetaan huomiseen ja mietitään aina tyhjänä hetkenä, kun aivoissa ei liiku mitään muuta, että mitä saan tuliaisiksi, muistiko Jaakko ostaa ne speedot sieltä Londonista vai ei (jos tahtoo ammeeseen Kätlärillä, niin speedot olisivat ihan kivat), koska mitään muuta sen ei varsinaisesti tarvitsisi ostaa. Niiiin... paitsi ehkä jotain tuliaisia.

Lelut

2007-03-02T21:48:00.000+02:00

Äiti on tehnyt kamalasti (aina) nukenvaatteita. Nyt viime vuosina siis ihan "ei omaan käyttöön". Niitä oli jämäpaloista ja ihmekankaista jo niin paljon, että nyt niille etsittiin omistajat. Onneksi löytyikin.

Mutta hankalaksi meni. Kuulemma 2–5-vuotiaiden keskuudessa beibbarit (Baby-Born-nuket) on kovaa kamaa, mutta sitten (jo!) siirrytään Brätzeihin ja Barbeihin. Siis pois kokonaan pois nukeista?

Kuvassa Auli ja Ville, nk. steinernuket. Auli on Jaakon ja Ville minun tekemäni, 5. luokalla. Kaikki Steiner-koulussa tekee nuken. Ja HUOM! ompelee sen käsin. Ziiiiiiiiii..! Jotkut ei tosin saa tukkaa valmiiksi (Jaakko) ja sen tekee sitten tuleva tyttöystävä valmiiksi. Vuosien ja vuosien päästä. Jotkut tajuaa jo 5. luokalla tehdä poikanuken ja sille siilin...

Enää tuossa vaiheessa meistä ei kukaan erityisemmin leikkinyt nukeillaan. Mutta kaikki miettivät millaisen nuken tekee, mikä sen nimi on ja millainen se niinka olisi. Eikä Jaakkokaan ole nukkeaan hävittänyt. No sen äiti olisi mördannut sen.

Minulla on ollut nukkeja pehmisten lisäksi ja barbienkin rinnalla aina. Barbit sentään olen raaskinut "tuhota" ovigranssiksi ja "sotkea" kultaspraylla. Nukeilleni en sellaista tekisi. Koskaan.

Mietin, että onko 5-vuotias "liian vanha" leikkimään vauvojen jutuilla, kuten nukeilla. Ja kuinka kamalat paineet jo pienillä on. Olla isoja, teinimpiä, aikuisempia. Jos ennen vanhaan lasten vaatteetkin olivat ihan samaa pussihousua ja kauluspaitaa tai mekkoa kuin aikuisilla, niin ...niinhän se on nykyäänkin. Millon lapsi olisi saanut olla lapsi ja milloin lapsi saisi olla lapsi?

Kuinka paha on, jos vielä esikoululainen leikkii vaikka nukeilla tai pikkuautoilla? Onko se "separi"? Voisiko (senkin) leikin kautta lapsessa kehittyä jotain? Vaikka empatiaa, myötätuntoa, ajatuksia..? Ettei nukkea (vauvaa) voi roikottaa kädestä, heitellä palikoilla... Ettei lelukissaa (oikeaa kissaa) saa potkia tai tiputtaa parvekkeelta...

Meillä ainakin oli ihan skapa kuka saa sen tietyn nuken eskarin luokkakuvaan omaan syliinsä. Ja muistan millainen älämölö nousi luokassa, kun ekalla ilmoitettiin, ettei perjantai ole enää lelupäivä!! Kukaan ei tasan saanut piestä pehmiksiäni ja Api Härkätielle (leluapina) pitäisi tehdä uusi puku, koska onhan Api (herran jumala) oikea johtaja ja johtajalla PITÄISI olla liituraitapuku.

Haluaisinko esimerkiksi Tyypille mielummin inkkaripinkkari- ja länkäri-muoviukkoja kuin -sotilaita? Ehkä, vaikka inkkaripinkkarit joutuivat kokemaan länkkäreiltä yhtä ja toista. Olisiko kiva, että Tyyppi saisi rauhassa leikkiä ja kantaa mukana jotain pehmistäkin eikä vain Pokémon-kortteja? Ja me välteltäisiin noita P-kortteja mielellään muutenkin... Saisiko poikalapsikin haluta vaikka nallelle uudet housut tai tyttö lisää osia Brion-puujunaan?

Pääasia, että leikkisi, vaikka käpylehmillä.

Miksi sitä sitten kutsutaan?

2007-03-01T21:34:00.000+02:00

Äitini ei haluaisi olla muama... Eikä isästäkään saisi (kuulemma) tulla tuhvaa. Nooooo...

Sen muama-nimityksen päätin, kun Pulkkisessa parasta oli Olga ja Marina, nuo kaks karjalaismummoa. Ja on edelleen. Äidin suku ei ole karjalasta, muttei isänkään Länsi-Suomesta... Vähän niinka sekoitetaan pakkaa siltä osin. Ja tuhva on sentään ihan aidosti isoisää tarkoittava synonyymi. Ellei olisi suorastaan uniikkia olla muama, joka on jostain Pulkkisesta... Muistaakseni.

Ja toisekseen isäni ei suostu olemaan taata eikä ukko (mummoni on kysynyt). Niin miksei tuhva? Kah! Kuin hyvä! Ja isäni kanssa pitää huomioida sekin seikka, ettei Tyyppi voi huudella 'vaaria', johon voi reagoida kaikki muut paitsi isäni...

Jaakon isä on äijä, koska Koiviston Piissaaressa isoisät olivat äijiä, niin minun isä ei voi olla äijäkään.

Mummi tai mummo on jo Jaakon äiti ja sitten niissä menee sekaisin ja pitää liittää se etunimi siihen eteen, että kaikki tajuaisi kenestä puhutaan.

Murmur siitä voitaisiin tavallaan "hassunhauskasti" tehdä, mutta Jaakko vastustaa jo nyt ruotsinkielisiä nimiä ("Koska me emme ole suomenruotsalaisia eikä meistä tule suomenruotsalaisia, niin ruotsinkielisiä nimiäkään ei anneta..."), vaikka ihan härmäläisillä sukulaisilla olisi ollut "ruotsinkielinen" nimi TAI Bo Ekstamilla. Eli ei menisi tommoinen "se on niinka miten karhu sanoo..." -perustelu läpi.

Ja muama on vain NIIN paljon parempi. Ja huomiota pitänee kiinnittää siihenkin, että Tyypille on puhuttu jo nyt muamasta ja 'muamalasta' ja siellä Äidiksi-kirjassakin lukee "muama sitä ja muama tätä", niin sitten sinne pitää kirjoittaa vai: "Ei se halua olla muama. Miksi sitä sitten pitäisi kutsua?".

Nykyisillä isovanhemmilla on vähän sellaista kaksijakoisuutta sen suhteen, että mitä niiden pitäisi ajatella itsestään. Kun niillä on A) aikuisia lapsia ja B) nilläkin jo lapsia. Että onko ne IHAN hääsbinnejä (has been) ja kohta jo kuopattuja, vanhoja kurttuisia käpyjä, jollaisina itse pitivät omia isovanhempiaan aikoinaan VAI voivatko he elää täysillä ja pukeutua vaikka "ihan siis" Hempan vaatteisiin?

Ja siis voiko nuorekasta ihmistä kutsua mummiksi/vaariksi? Siis vaikka faktisesti olisi. Niiii-in. Ja kun sitä niistä (mummoista ja vaareista, mummeleleista ja pappeleista) jotkut ihan aidosti ja tuskissaan miettivät. Onko se oikeasti niiiiiiiin kamalaa? Olla jonkun mummi tai vaari.

No meidän mummista, äijästä, tulevasta muamasta ja tulevasta tuhvasta on varmasti yltiöhienoa olla julki-isovanhempia. Mutta ...Ei me ehkä voida taipua noista arvonimistä muama ja tuhva. Kun niihin on jo totuttu. Ja ne sopiikin NIIIIIIN hyvin...

Kuva: täältä

Fuusiota ilmassa

2007-03-01T20:57:00.001+02:00

Olen miettinyt taas miten tulee toimia tässä jonkin ajan kuluessa. Blogien suhteen nimittäin. Nythän olen jakaantunut kahtialle: säätämään ja paksuilemaan.

Jonkinlainen fuusio on vääjäämätön. Ehkä. Olettaisin ainakin. Voi olla hölmöä pitää raskaus-blogia kun ei enää ole raskaana... Ja säädöthän on sekaisin toden teolla sitten, kun raskaus loppuu. Olettaisin, että ainakin itsellä on.

Mutta olisiko syytä aloittaa Arvo Ylpön hengessä ihan oma kasvatukseen sekä vanhemmuuteen nojaava blogi? Liian paljon ajateltavaa - ei pysty. Mietitään tätä.

Kuva: täältä

Kuin kaksi marjaa

2007-03-01T18:42:00.000+02:00

Useammin jo mieleen on putkahtanut ajatus, että olen vähän niin kuin Homer Simpson. Sillä D'oh käy paljon mielessä. Plus tietty tuo keskivartalolihas on samantyyppinen. Silmistä näkee, että ...tyhjää lyö, tyhjää lyö.

Jotenkin muutenkin homerlainen menttaliteetti on ottanut tilaa. Samanlaista kärsimätöntä keskittymisvajetta ilmenee. Ja BOOOOOORIG! pääsee suusta. Joskus jokin muukin sana, mutta vain synonyymin kaltainen. Viimeisin on 'Vyyyy yyyy yyy!', joka kuvaa tietenkin toisten pillaamista ja rasittavaa valittamista.

Minua ihmetyttää mielenkiintoiset asiat, kuten montako kylää voikaan mahtua johonkin nettipeliin, josta en edes ole kiinnostunut kysymään mikä sen nimi on. Tai saatan yht'äkkiä kääntää ajatukseni suklaaseen. Vähän kuin Homer kaljaan... "Suklaaaaata..."

Toisaalta, kun veimme Jaakon lentokentälle aamuseitsemäksi ja ajoimme Vantzu-joen kautta, katselin hetken flunssaista ja naamastaan turpeista (turvonnutta siis) isääni ja jotenkin vain hellusti tuli Homer mieleen. Se on siis geneettistä. Kiitos siitäkin...

Ja tähän loppuun melkein sana sanaa lainaus Pääministerin morsian -kirjasta (Noora luki sitä eilen allekirjoittaneelle Akademiskassa): "--Matti naurahti. Chatissa naurahtaminen tarkoittaa sitä, että lähettää hymiön--"

Kuva: täältä

Älä pelaa äänelläsi

2007-02-28T22:50:00.001+02:00

Ensi viikolla alkaa ennakkoäänestäminen. Taidan tarttua jälleen siihen. Viimeksi oli tavallaan pakko, kun oli vaalilautakunnassa, niin tietyllä tapaa olisi kiva käydä pitkästä aikaa ihan vaalipäivänä uurnilla.

Mutta (keksin tämän tänään) koska äänestäminen ei ole mitään nettipokeria, niin ei kannata ottaa sitä riskiä. Minulla on yksi ääni joka käyttää näissäkin vaaleissa. Voin pitää itseäni jännityksessä läpi ennakkoäänestämisen ja katsoa repeänkö liitoksistani ennen 18. päivää vai en. Pääsenkö äänestämään vaiko en.

Kun se ennakkoäänestäminen on suotu ja tehty helpoksi, niin miksen käyttäisi sitä? Tiesinpä ehdokkaan tai en. Jos tapanani olisi päättää se päivää ennen varsinaista vaalipäivää ja elää siihen asti irrallani koko teemasta, niin voisinko aikaistaa tuota "päivää ennen" vähän? Ehkä.

Ja sittenhän on siis niin, että jos menen nyt ennakko äänestämään, niin siitä saa palkinnon. Esimerkiksi sekä hyvän patongin että makeapalan lattella ja vishyllä.

Kuva: täältä

Hedareita II

2007-02-28T20:00:00.000+02:00

Joooo... Unohdetaan noi Tyypin kylkeen puskemiset. Se on aivan olematonta. Jos verrataan tähän Elanorin mahavideoon. Jaakkoa ja mua alkoi ihan pelottamaan. Tai vähintään kauhistuttamaan.

"Ihan kuin joku olisi pussissa". No niiiiin, tavallaanhan joku on pussissa. Kahdessakin. Eka kohtupussissa ja sitten nahkapussissa...

Että Tyyppi on todella diskreetti ja jos nyt vähän laittaa käsiä kattoon, kuten tavataan sanoa, niin kyllähän se pitää suoda. Tai muuten käy niinkuin Vanhasen Matille. Että aikuisena miehenä kokee tarvettä hyppiä, kun näkee kauniin naisen. Lapsien tulee saada olla "rusakoita", ettei tule patoutumia.

Hedareita

2007-02-27T21:03:00.000+02:00

Minulla ei ole mitään käsitystä mistä tietäisin tai tuntisin miten päin Tyyppi vatsassani on. Olen yrittänyt kokeilla, sillälailla ...hellästi painamalla vatsan päältä, mutta eipä ole mitään hahmottunut.

Ilmeisesti Tyyppi on usein jotenkin alhaalla, mutta toisaalta taas tilaa ei nyt ole liikoja kääntyillä, niin... todella vaikea mennä sanomaan tai arvuuttelemaan. Ja jos veri ei kerran kohdun vakuumissa mene piähän, niin sittenhän se on täysin sama miten se siellä on.

Viime päivinä on tullut pistettyä merkille, että ennen niin "tilava yksiö" on muuttumassa Sibiksen Haagan asuntolahuoneeksi, eli jokseenkin ahtaaksi. Mutta missä kaikki toiminnot ovat käden ulottuvilla kuin japaneesialaisessa asumuksessa konsanaan. Ja toden totta.

Ei istuta yhtään huonossa ryhdissä, mielellään vielä vähän... niinkuin alamäki asennossa. Että tilaa olisi enempi. Autossa tämä on vähän joskus hankalaa. Ja silloin vielä on kaikenlaisia möykkyjä ja kuoppia tiessä... Ei hyvä.

Ei kyyristellä laittamaan Mairelle valjaita tai ylipäätään kyyristellä. Siitä sakkona on joko "kolmiminuuttinen" (jännittäviä tuntemuksia jännissä paikoissa) tai "yllättävä" wc-hätä (siinä ei ole mitään yllättävää enää, koska on alvariinsa wc-hätä).

Mutta eilen Tyyppi alkoi oikein tunteella tuuppimaan kylkeen. Joko päällä antamaan hedareita tai puskemaan pyllyään kaunalon alta. Ei se sattunut, mutta eihän se nyt ihan normaaliakaan (muka) ole, että joku elävä olento yrittää tulla nahasta läpi. Ei ainakaan, mikäli uskomme kaikenlaisia Alien-elokuvia joiden trailerien näkeminenkin on jo aiheuttanut minulle tällaiset traumat.

Tänään meno on ollut hitusen rauhallisempaa, mutta katsotaan nyt. Tilaa ei ehkä ole tiedossa yhtään lisää, ainakaan merkittävästi. Joten voimme vain olettaa, että hedreita (jommalla kummalla päällä) on luvassa...

"Voisitsä olla enemmän raskaana?"

2007-02-26T18:57:00.000+02:00

Ööööö... Siis tavallaan en. Koska en mä osaisi esittää enempää raskaana olevaa. Kyllä niitäkin hetkiä tulee, kun pitää nopeasti pysähtyä ja jäädä hetkeksi haukkomaan henkeä. Jos siis sitä ajetaan takaa.

Olisi kiva olla edes yksi kokonainen päivä ihan Ähhh-Puuuh-Ei Pysty-Liian Raskaana. Ja ehkäpä sellainenkin päivä vielä loppuviikkoina saadaan. Ja onko sitten kellään edes kivaa?

Viime päivinä olen huomannut erään seikan. Minua käkätyttää herkästi. Siis tavallista herkemmin. Ja oikein on vaikeuksia lopettaa. Joka tarkoittaa siis sitä, että meno menee vähän höntiksi ja vähän herkästi. Juttujenkin taso on itseään lietsovaa... Ehkä se on paluuta lapsuuteen. Sillä kertomusten perusteella olin yksi Käkättäjä pienenä pellavapäänä. Jopa siinä määrin, että vanhemmat pelkäsivät minun tukehtuvan.

No juoksenhan vessassa. Se on käsittääkseni melkoraskaana. Koordinoin menemiseni rakkoni mukaan. Se on melko raskasta. Pidän huolen, että tiedän missä on lähin wc. Sekin on joko todella raskaana tai todella tena.

Miten olla siis enmmän raskaana? Sangen vaikea kysymys.

Tyypille ensipunkka

2007-02-26T13:48:00.000+02:00

Ei puhuta hinnasta, mutta nyt se on hankittu. Vielä kun se saadaan Lahdesta (kuinka osuvaa), niin Tyypillä on oikeaoppinen ja turvallinen punkka ensimmäisiksi kuukausiksi!

Osuvaa siksi, että Jaakko on ...noh Hollolasta, mutta siis Lahdestakin (koska koulu oli Lahles ja hengailtu on Lahles), äijä ja mummi/mummo (noissa menee aina sekaisin) ja setä ja sukua Jaakon puolelta on Lahles (TAI siis Hollolan ytimessä) ja Arppi a.k.a. T-L (Tuli-Liekki) on Lahles ja Lahles on paljon oikeaoppisempi (siis yksi sarjainen) Steiner-koulukin! Kun tuollainen rottinkinpunkka on niin paljon luonnollisempi paikka lapselle nukkua ensimmäiset kuukaudet. Kuin Niilin rannalla faaraon mukula konsanaan (koska mummonihan tavallaan pitää Tyyppiä kuninkaana). Tai jotain.

Turvallinen, koska Maire a.k.a. Mä Voin Nukkua Sunkin Vieressä Hannikainen ei pääse noin korkealle hyppäämään ja näin ollen saattaa ymmärtää eron oman koripunkan ja Tyypin koripunkan välillä. Samaten, koska tää vaan on NIIIIN paljon luonnollisempi materiaali ja siis tällaisessa korissa on uuden ihmislapsen niin paljon mentaalisesti turvatumpaa koisia.

Siis voinkin ensi viikolla ottaa neuvolan seinältä sen "Ai niin mun piti tehdä se lappu" -lapun. Ja onpahan taas yksi asia hoidettuna ja valmiina Tyyppiä varten.

Maha ha haaa II

2007-02-25T15:21:00.000+02:00

Tuollainen se oli eilen. Siis ei ärvee kolmevitosella vaan rv 36:lla. Mä en edelleenkään pysy näissä viikoissa mukana, mutta eipä tarvi kauaa pysyäkään. Kuvakulma on vähän jännä, mutta Jaakko on kipeä (lenssu) eikä siis "jaksanut" nousta ede sängyssä istuma-asentoon, kun otti kuvaa...

Huomatkaa sukahousujen tyylikäs korkeus, lähes kainaloissa. Ja huomasin, että mun maha on lähes yhtä... linjakas tässä kuvassa (ja kenties todellisuudessakin) kuin mun beba. Ja jos musta mun maha on pieni, niin kait mä sitten voin olla (tavallaan) rehellinen itselleni ja todeta, että niin on sitten bebakin!

Jos ton kuvan laittaa peilikuvaksi (kuten siis myös päätin tehdä), niin ei edes tiedä missä on beba ja missä maha tai mistä kumpainenkin alkaa ja mihin loppuu! Tavallaan, ehkä. Voisi myös mennä ihan sekaisin, että missä se Tyyppi siis luuraakaan.

Totesin, että yksi hupparintyyppinen paita, jonka ostin jo aikoja sitten ei oikeastaan ole mikään raskauspaita, koska se ei ylety oman mahani yli enää. Toisaalta taas ne alussa hankkimani raskaushameet taas ovat isomahaisemmille... Jotenkin sellaisia telttoja.

Eilen ostin Lempäälästä Mamaliciousin (gruuvi farkkuhame on niiden kanssa ja surffituubi) paidan alkkareista (alesta), joka menee sitten tämän raskautetun ajan jälkeenkin. Plus täää on niin pehmeeee...

Mamaliciuosin raskausvaatteet ovat alkaneet tuntua minusta kaikinpuolin ...ihan suosikki raskausvaatteita. Kivan näköisiä (siis todella jees), tuntuisia ja useimmat oookooo-hintaisiakin. Hempassa samalla farkkuhameen hinnalla ei sitten kuitenkaan saisi niin hyvälaatuista.

Mutta tätä ei kestä enää niin kauaa, että ostelisin ihan hirveesti raskausvaatteita. Jos siis seuraavalla kerralla, kun ja jos tulen olemaan raskaana ja maha toisella kertaa "pulpahtaa" nopeammin esiin, niin sitten kyllä tiedän heti mistä riepuja etsiä. Toivottavasti noita saa runsaammalla valikoimalla silloin... Koska tuolla saitilla on kaikkea siistiä mitä en ole nähnyt vielä missään. Kuten noi ihan vikat byyysat tuolla collectionissa.

Mitä jos? II

2007-02-25T08:53:00.000+02:00

Eilinen käynti IdeaParkissa herätti mm. yhden kysymyksen: Mitä jos Tyyppi olisi ollut mukana, siis syntyneenä? Mitä jos Tyyppi olisi vaikka 5-vuotias tai 10-vuotias ja saanut mennä yksin viereiseen Tiimariin? Miten olisin silloin suhtautunut tilanteeseen? Tai siis tuhva, saati muama?!

Päätin, että oli sitten miten karua tahansa, niin Tyypin kanssa pitää käydä tällaisetkin asiat läpi. Jotenkin tietenkin lapsen menttaalisen ja henkisen tason ymmärtäen, mutta pakko se vain on.

Että itse tietää, että Tyyppi tietää. Että Tyyppi tietää, että itse tietää.

Argus joutunee pitämään Nuhjakassa muutamien vuosien päästä isälapsiviikonloppuina jotain palovalistusta, vanhana VPK:laisena. Niin ne poikainviikonloput muuttuvat isälapsiviikonlopuiksi ja nakuna mopolla ajaminen ja mökkitien lanaaminen Zetorilla lasten valistamiseksi...

Kuva: täältä + muita väritys yms. tehtäviä

Unet III

2007-02-23T19:48:00.000+02:00

Monena yönä olen nähnyt kamalan tapahtumarikkaita unia. Niiden muistamista ei auta se, että heräilee... erinnäisistä syistä useita kertoja per yö.

Viime yö oli erilainen. Vaikka heräilin tuuppimaan pohkeeseen liimautunutta Mairea ja kuorsaavaa Jaakkoa, muistan melko paljon unesta. Mietin olenko niin vailla vertaistukea vai mitä lähipiirissäni, että tahtoisin näin myös käyvän...

Unen alussa Anna saikin yllätysvauvan. Oli vapun tienoo (odotan vappua kovasti) ja kaikki höösäsivät kamalasti, järjesteltiin suurpicnickiä tai jotain. Kaikki tapasivat toisiaan ja oli jos jonkilaista kahvilapalaveria. Erääseen kahvilapalaveriin Anna pyyhälsi ja ranskansuukotti olkapäitään smack-smack ja sanoi: "Eipä kukaan arvannut, että siitä mahasta päästiin näin kätevästi. Enkä mä edes ymmärtänyt olevani raskaana!". Anna sai tytön ja senkin nimi alkoi V-kirjaimella. Seuraavassa hetkessä lapsi oli jo kaksivuotias ja ihan Annan näköinen.

Seuraavassa hetkessä menin keski-töölööläiseen kerrostalon 3. kerrokseen, jonne Noora oli muuttanut. Oikein valoisa pikku kaksio. Noora etsi jotain (avaimia, puhelintaan, kalenteria... jotain) ja oli kovin herrrmostunut. Jotain se sanoi ja minä menin rappuun. Sanoin Jaakolle: "Nyt musta ihan tuntuu, että... Noora on raskaana ja sille Mikolle". Sitten menin takaisin ja Noora etsi edelleen (eikä löytänyt) ja paasasi vain, että "...ei sille voi kertoa, ei se ole valmis..." ja silti oli päättänyt EHKÄ kertoa, siellä picnickillä.

Matkalla Mikko ajoi ehkä Maijun kanssa (joku ruskea tukkainen tyttö) vierelle punaisella vanhan mallisella Golfilla ja Noora selvitti, että Mikko oli saanut joltain tutkimuslaitokselta tai Eskoaholta rahoituksen uuteen ravintolaansa, miljoona markkaa. Koska Mikko on niin lahjakas, vähän niin kuin se Hell Kitchen mies...

Sitten Annan lapsi oli jo jotain kolme ja Anna ei ollut oikein osannut tehdä sille saparoita ja sitten Anna otti toisen saparon siltä pois ja kysyi: "Eikö se nyt näytä paljon paremmalta? Nyt voi mennä Pikun haudalle, kun on fiksun näköinen". Niin ja "...Toi lapsi on niiin mahdoton, niin mahdoton etten mä ehkä kestä".

Ei selvinnyt se miten Mikko reagoi, kertoiko Noora edes ja menettikö Anna hermonsa. Ehkä seuraavassa jaksossa...

Käääk!

2007-02-23T17:51:00.000+02:00

Eilen se iski. Olimme Mairen kanssa matkalla SSK-SKK:n huippusalaiseen tapaamiseen, kun ratiosta tuli joku teiniaikojen angstibiisi. Siinä tapailin sitä valoissa, kun tajuntaan rymähti ajatus: "EI! Se ei saa tulla sieltä ollenkaan. Kun se tulee, niin kuinka säääd on kuunnella näitä teinibiisejäkin! Sit mä olen ai-kui-nen!". Sitten meni kiitävä sekunnin murto-osa ja ajattelin: "No, on tää nyt kyllä jo vähän nähtykin".

Mutta ota ja tiedä. Eilen istahdin sohvalle ja samalla hetkellä kun takamus kosketti tyynyä suusta pääsi: "SIIS TYYPPIHÄN TULEE IHAN JUST!!" ja sellainen erikoinen kauhun sekainen hassu olo pyyhälsi ropan läpi. Nyt raskaushysteria on muuttunut vähän niinka erilaiseksi. Kun hiekanjyvät tiimalasissa käyvät vähiin ajatukset poukkoilee joskus ihan laidasta laitaan.

Laskettuun aikaan on vielä ...vaikka kuin paljon, muttei sitten tavallaan kuitenkaan. Ei tässä nyt ihan liikoja voida ajatella olevan viikkoja jäljellä, kun kuukausi ja pari hassua päivää on maaliskuun loppuun. Välillä ihan pyörryttää.

Eikä Jaakolla ole vielä niitä speedojakaan hankittuna!

Musiikkia synnytykseen

2007-02-22T16:30:00.000+02:00

Joskus(han) on lähetetty musiikkitallenteita avaruuteenkin. Siis millä musiikilla meidän maailma parhaiten voitaisiin esitellä? Tyyppi ja muut vatsojen sisuksissa, omissa maailmoissaan kelluvat kaverit ovat kuitenkin jotenkin tietoisia siitä mitä "tuolla jossain" tapahtuu.

Silti on vaikea päättää millä musiikilla tulijan ottaisi vastaan. Ainakin siis allekirjoittaneelle. Että mitä sinne muistojenkirjaan kirjoitetaan? "Silloin soi Röyksoppin So easy..." vai kenties "Ella Fitzgeraldin Black Coffee", "Edith Piafin Padam Padam", "Blondien I'm Gonna Love You Too" vai "...ollaan tosi pahoillaan, mutta se oli Diddy feat. Christina Aguilera ja Tell Me".

Miten valita se musiikki joka sopisi siihen hetkeen, kun Tyyppi sanoo Elefanttinorsulle (koska siellä ehkä on Tyypin kanssa Elefanttinorsu): "Let's Go Where No Man Has Gone Before!" ja Elefanttinorsu sanoo: "Beam us up, Scotty!"?!

No kasasin iTunesiin soittolistan: SYNNYTYSSAIRAALAAN, että Jaakkokin sitten tajuaa jos en itse muista ladata juuri tuota settiä IPod miniini (vaaleanpunainen kuten kuvassa), niin löytyy sitten hyvin koneelta. Nyt siellä olisi 1836 kipaletta, mutta veikkaisin, että tullaan siitä ales päin. Olen jo heitellyt sieltä pois levyjä ja artisteja, joista ei lähde sitten kuitenkaan oikeaa vibaa.

Alkaen Apocalypticasta ja Aretha Franklinistä, Blondien kautta The Cureen, Dolly Partoniin, Egotrippiin, Finley Quayeen, Hurriganesiin, Johnny Cashiin, Kemopetrolliin, L7:iin, Maritta Kuulaan, Nat King Coleen, Paula Koivuniemeen (Lady Sentimental -levy), Quintessenceen päätyen Soul Captain Bandiin ja Viikatteeseen. TIETENKIN Vesa-Matti Loiroa sekä Martti Servoa ja Napandereita on monta levyllistä. Plus joukko muitakin mahtuu vielä mukaan.

Olemme taas paremmin valmistuneita! Hyvä Hanna.

kuva: täältä

Kasvatuksesta II

2007-02-22T11:44:00.000+02:00

Kävin neuvolassa. Ja taas meinasin myöhästyä vaikka oli oikein hälyytys hyvissä ajoin.

Kerroin mm, että kävimme sunnuntaina uimassa ja kuinka Tyyppi oli ihan vaitonainen. Pohdittiin, että mahtoi kuunnella ääniä. Uimahallissahan on sellainen tietynlainen älämölö. Mutta kuitenkin Tyyppi kuuli muaman, tuhvan, minunkin, Jaakon, Jonttu-serkkuni, setäni ja Ruski-tädin äänet. Mutta paljon ihan muita, ihmisten ääniä ja veden lotinaa.

Sitten tuli jotenkin sen kautta, että kaikki mitä Tyyppi kuulee on jo sille sitten tuttua, puhe kasvatuksesta. Että kasvatusvastuu on jo alkanut.

Niin ja kun olen päättänyt kävellä kaikki matkat ostarille/neuvolaan, keskustassakin välttelen ratikkaa, pyrin käyttämään hissiä vain pari kertaa viikossa ja seison metromatkan keskustaan ja takaisin (jos jaksan). Että veri kiertäisi ja saisin happea, eli Tyyppikin saisi hyvin kiertänyttä ja hapettunutta verta.

Syön hevejä (hedelmiä ja vihanneksia) jopa enemmän kuin yleensä, että Tyyppi jotenkin olisi tottunut niihin (mikä saattaa olla vähän...). Syön tavallaan terveellisemmin kuin ennen, mutta tavallaan olin jo ennen raskautta alkanut totuttamaan itseäni mm. kuitupitoisempaan ruokavalioon.

Sitten todettiin, että myös musiikin kuunnelluttaminen on osa sitä kasvatusta. Ettei vaan kävisi niin, että kuuntelisi vain ratiota ja sieltä tulisi sitten suppealla rotaatiolla usein joitain tiettyjä biisejä ja kappas... Sitten Tyyppi rauhottuisi vain jostain nyt soivasta kestohitistä. Mutta meillä ei juurikaan kuunnella ratiota. Juuri suppeiden soittolistojen ja köyhien puheiden takia.

Näin ollen Tyyppi kuuntelee valikoitua musiikkia, jota on valikoitu ihan tietoisesti jo pidempään. Tai kuuntelee kuunnelmaa (tosin sekin loppui jo), eli setä-Svedbergiä.

Ja nyt tulin ajatelleeksi, että Kehdosta kouluun -kirjassa voisi olla jotain hyviä kasvatusjuttuja, mutta eipä olekaan. Varsinaisesti. Kun katsoo noita aiheita, niin ne on siellä ihan kaikessa. Kuten 'terve päiväjärjestys', 'hyvät pöytätavat', 'leikkikalut arvottomista tavaroista', 'voimistelu ja leikki ulkosalla' jne.

Tuolta voidaan toiveiden mukaan nostaa aiheita.

Imetys – äidin velvollisuus

2007-02-22T10:55:00.000+02:00

Hui kauhistus, olinko jo unohtanut Kehdosta kouluun -sarjan?! No melkein. Onneksi kirja on tässä koneen äärellä, että saattaa papereiden alta osuakin silmään ja palautua mieleen.

Kaikkia kuviahan kun klikkaa, ne suurentuvat. Niin nämäkin (oikein isoiksi). Tästä saa nyt sitten rintattua vaikka ihtelleen oikeat ohjeet, imetyksestä.

Haikaranpesän valmennuksessa(kin), kun oli puhe imetyksestä niin tulin miettineeksi kaikkea mitä siitä tiedän ja olen kuullut puhuttavan ja ajateltavan. Miltä minusta tuntuu, että imetykseen on suhtauduttu ja suhtaudutaan. Ja mitä MINÄ siitä ajattelen.

70-luku ei tainnut olla imetyksen kultaista aikaa. Mielenkiintoista, koska silloin mielipidevaikuttajissa on pakostikin ollut sodan jälkeisen ajan "yhteiskunnanrakentajia", joiden nyt olisi luullut kuuluvan niihin, jotka olisivat ymmärtäneet imetyksen käytännön edut ja taloudellisenkin puolen.

Minä en tyrmää lisäravintoa (annetaanhan Kiinassakin nuudelisoppaa ihan pienille), jos maitoa ei vaikka tulisikaan tarpeeksi, mutta jotenkin minusta on A) ihan älyttömän merkillistä, että luonto on järjestänyt vastasyntyneen ruokinnan näinkin näppärästi ja B) vieläpä niin superravitsevasti sekä C) aika pienellä vaivalla, että tissien repsahtamisenkin uhalla kyllä me käytämme tämän luonnon suoman option.

Sillä gravitaatio tekee terhakoista (kovin muuten suhteellista) tisseistä selvää, joka tapauksessa. Se ottaa vain enemmän aikaa, mutta lopputulos on vääjäämätön.

Mutta en minä oikein usko, että imetän siihen asti kun Tyyppi menee Karitsan tarhaan. Eli kolmivuotiaaksi. Eikä siinä mitään jos joku jaksaa niinkin pitkään, mutta ...jotenkin se jopa minusta tuntuu yliantrolta. Joku voisi käyttää termejä: hörhöltä, hipiltä...

Vaikka mistä sitä tietää. Jos tuleekin joku kriisi. Vaikkapa energiakriisi, niin silloin imetys vielä niinkin pitkään saattaisi olla ihan sellainen asia, mihin valtion päämiehetkin kera -naiset alkaisivat kehotuksen sijaan jopa painostamaan.

Suoli tyhjäksi

2007-02-21T15:45:00.000+02:00

Kätilö mainitsi myös, että jos on ollut ennen synnytyksen alkua vatsa kovana eikä "logistiikka" ole oikein pelannut, niin suoli olisi hyvä tyhjentää. Ihan vaan, kun sitten Se Tavara on viereisessä röörissä juntturassa kuin mistä vauva koettaa tulla, niin vauvankin liikkuminen synnytyskanavassa (tai missä nyt meneekään) saattaa ainakin siis vaikeutua.

No ihan loogista, että jos paksusuoli on tukossa, niin saattaahan se olla silloin tiellä. Mutta YYYYyyyYyyYyYyy! Onhan kakka mitä luonnollisin asia, mutta silti.

Eli pitäisi toimittaa suolihuuhtelu. No kaikki jotka ovat paastonneet tietävät... tai kaikki jotka ovat suoltaan huuhtoneet tietävät ettei se ole biggi, mutta itse en esim. ole edes uteliaisuuttani sitä kokeillut. Kai (yyYyyYyYYYy) sellainen setti pitäisi kuitenkin hankkia. Siinä tilassa, kun kaikki lieventävä voi olla vain plussaa.

Noora jo kommentoi, että siirtyy Säädöt sekaisin -blogin lukijaksi, kun täällä alkaa "nesteitä esiintymään niin usein". Nesteet on ihan luonnollisia (joopa joo).

Kuva: täältä

Mieskätilö

2007-02-20T18:15:00.000+02:00

Serkkuni on Kätilöopistolla työharjoittelussa ja yritimme selvittää, että kukas nyt olikaan tämä mieskätilö, jonka tapasin tänään ja kenen kanssa tein synnytyssuunnitelman. Ei me nyt päästy oikein kovin pitkälle. Kun niitä on ehkä edelleen Kätlärillä yli kaksi (ellei juuri se kolmas ole lähtenyt ratikkakuskiksi). Mutta siis Haikaranpesässä se kuitenkin oli. Tämä mieskätilö.

Eräs mottoni jo lapsesta on ollut: "Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuus", jonka Kaasua, komisario Palmussa lausui taiteilija Kurt Kuurna. Eli minusta on miellyttävämpää olla vähän ajoissa kuin hilkulla, saati myöhässä. Ja tässä kohtaa on yksi raskauden tuoma rasitus. Aika häviää kuin pieru Saharaan raskauden, varsinkin, lopussa. Ihan sama alanko tekemään lähtöä vaikka heti herättyäni, niin takuulla olen myöhässä.

Aivan kuten tänään.

10.15 piti olla Kätilöopistolla. Joten kello 8.00 aloin jo valmistelemaan itseäni. No bussit menivät peräperää nenäni ohi ja totesin, etten kerkeä enää julkisilla perille. Tai ainakin myöhästyn. Päätin kävellä parin pysäkin päähän, mistä menee useampi linjuri. Ei niitä näkynyt eikä kuulunut. Päätin ottaa taksin.

Hyvä. Tolppahan on siinä ihan vieressä. Soitin taksikeskukseen ja pyysin pirssiä. Kun kohteliaasti ja toivorikkaana odottelin kyytiä, kaikki bussitkin tulivat ja myös menivät. Kun soitin taksikeskukseen neljännen (4.!) kerran ja olin seisonut tolpalla jo lähes puolituntia, alkoi olla hemmo suhteellisen tiukalla.

Ihan vaan tiedoksi. Taksia ei voi tilata tolpalle. Kuskit eivät kuulemma myöskään mielellään ota tilausta ihan tolpan viereen... Eli jos asuisi vaikka tolpan välittömässä läheisyydessä, niin kotiovelle ei tultaisi. Mahdoinkohan ymmärtää oikein. IHAN SAMA.

Olin niin rivona että, kun sikaniska ja räkää rökivä ukon rahjus sai Nissaninsa vihdoin paikalle, en voinut puhua koko kyydin aikana mitään. Eihän se (ehkä) ollut ko. kuskin syy, että sain odottaa suharia niinkin pitkän ajan (keskellä päivää), mutta päätin etten vedä pp:eitä tässä ja nyt. Eli periaatepultteja.

Onneksi myöhästyin vain nelisen minuttia. Ja onneksi mieskätilö oli joviaali kaveri ja kaikin puolin mukava sekä rento. En pahastuisi vaikka hoitaisi synnytyksen. Kun olen kerran juuri hälle asiani kertonut ja sanonut, että "ehkä olen ihan diskreetti... tai siis mistä sitä voi tietää olenko ihan kauhea synnytyksessä--", niin olisihan se ihan jees että olisi se sama kätilö.Unohdin muuten sanoa siitä, etten voi sietää lässytystä. Noh. Jos joku lässyttää, niin sitten sekin varmasti tulee tietoisuuteen. Mutten usko, että se mieskätilö ainakaan lässyttäisi.

Muutenkin mietin, että jos joku (tässä tapauksessa mies ja kätilö) tekee jotain mihin on motivaatio ja vielä alalla, jossa on nk. vähemmistöä niin ehkä hän on ihan tosissaan tekemässä sitä mitä tekee. Etteikö siis esim. serkkunikin olisi, mutta luulenpa että jonkin verran asenteita kohtaavat esimerkiksi mieskätilöt.

Mutta siis synnytyksessä mennään muutenkin suhteellisen intiimeille sektoreille, että minulle ainakin pääasia on, että hommasta selviää hengissä ja suhteellisen kivuttomasti sekä helposti. Että siinä on mukana asiantuntevat ja luotettavat tekijät. Se ovatko miehiä tai naisia on jo toissijaista. Kunhan ei lässytetä.

Mun aivot ei toimi

2007-02-19T13:16:00.000+02:00

Viime yö oli helvettiä. Tai hyvin lähellä ainakin sitä. En saanut unta. Ja jos hetkeksi sain uni oli levotonta ja mielessä pyörivät tämän päivän jutut: "miten saan sen ja sen tehtyä näpsäköimmin ja sekin pitää muistaa...". Heräilin tukalaan asentoon, vessahätään, siihen että Maire oli kuopinut itselleen jalkopään peitot, että piti kääntää kylkeä, oli jano, vitutti, oli taas huono asento, Jaakko kuorsasi, oli taas vessahätä eikä uni tullut silmään...

Jotenka. Summa summarum. Aivojen kyky toimia on ollut mielenkiintoinen. Ihan koneenahan mä vaan teen listaa läpi asioita ja mm. korjauksia. Mutta se, että mun pitää ajatella muitten puolesta on jo liikaa. Keksiä jotain "kivaa". Ei onnistu. Ei vaan pysty ja joissain tapauksissa... Niin, ei oo mun homma. Jälkiviisaana ja suhteellisen raskaana olevana naisena sanon: Mä sanoin, mä sanoin siitä uudelleenkin... Jos ei mene tajuntaan, niin onko se mun vika?

Viikonlopun Lahden reissun takia, jääkaapissa on vain perjantaina päiväytyneitä viilejä. Ja nyt on niin tööööt-olo ettei jaksa (jak-sa) lähteä käppäilemään kauppaa ja takaisin ja tekemään sapuskaa. Jaakko saa ruokkia mut. MUN ON NÄLKÄ!! Mä olen tänään puolestani sellainen kevättalviuniltaan herätetty karhunaaras, joka EI tykkää että sitä ärsytetään... Ennen ainakaan kun se saa ruokaaaaaaaaaaaaa!

Kuva: täältä

Uusia viboja

2007-02-18T10:08:00.000+02:00

Olen ajatellut, että "sitten kun mä olen raskaana, niin sitten..." voi esimerkiksi vetää todella pelottavat raivarit, jos joku esimerkiksi julkisissa alkaisi sättimään sellaisella "me olemme tämänkin maan teille (kiittämättömät) rakentaneet" -asenteella siitä, että minun pitäisi antaa paikkani mekkaloitsijalle.

Tai että voisin kuvitella, miten hermo palaisi raskaana (ei jos vaan) kun pankissa ja ties missä suveneerit ja täyttä elämää omilla ehdoillaan uhkuvat "olen seniori vain tarvittaessa, eli juuri nyt" ihmiset kiilaavat asiansa kanssa pankissa, kaupassa, jonossa kuin jonossa, asiassa kuin asiassa.

Yllättäen näin ei ole käynyt. Olen kokenut etten jaksa. En tosin ole päästänyt "mummeleita" jonossa ohikaan, vaikka kuinka yrittävät kiilata sen varassa että ovat minua vanhempia. Mutta jos ei osaa sanoa edes 'anteeksi' änkiessään kainalon ali, niin oletan että mammat, jotka pauhaavat kuinka "mahtava taas tuo cha-cha-chaa -tunti olikaan" jaksavat vielä jonottaa, omallakin vuorollaan.

Minusta tuntuu, että unelias ja rauhallinen naarasleijona minussa joskus kuitenkin alkaa levottomana kiertämään kehää, kurtistaa silmiään ja harkitsee vahvasti jaksaisiko sitä... Ärähtää, tempaista tassulla kaarnaa varoitukseksi puusta, juosta kiinni ja kurittaa. Sellainen primitiivinen tunne. Ettei jaksaisi daijuilua (l. dorkailua), ei nähdä turhaa vaivaa turhien asioiden takia, joustaa tarpeettomasti vastoin omaa etua eikä oikein taipua ...niin poljettavaksi. Halu pitää oma reviiri siistinä.

Jaakko puolestaan oli kysynyt Argukselta, että "onko raskausaika jotenkin kireää". Jolloin minä luulin että Jaakko oli tarkoittanut, että oliko Mannakin (eli minäkin olisin) raskaana kireä tiukkis. Mutta Jaakko olikin tarkoittanut itseään. Arguksen vastaus oli ollut: "Odota vain kun et ole kahteen kuukauteen saanut nukkua. Sitten sitä vasta kireä onkin".

Toisin sanottuna. Jaakko muuttunee kahta mahdottomammaksi, töissä. Eli jos nyt on kirjat jo sekaisin siitä, että Jaakko on alkanut laukomaan isänsäkaltaisia "läppiä" ja kommentoimaan suomenkielen rikkauksin asioita ja toimintatapoja, niin...

Mutta onhan samaisella työpaikalla muillakin lapsia. Joillain on ihan kolmekin jälkeläistä. Missä on vertaistuki? Kenties ehkä ymmärrämme mekin taas paremmin joidenkin sielunmaisemia ja tulkintoja.

Mietin eilen, että mielenkiintoista on nähdä miten Tyypin tulo muuttaa joviaalia asennettani. Kuinka pitkälle (yhtä pitkälle kuin usein vielä nytkin) jaksan olla kohtelias ja toistaa asiaani monesti erilaisin sanakääntein ja suoda vastaanottajalle oivalluksin tunteen. Eli miten pinnani lyhenee. Koenko, että jaksan rykäistä vihjaavasti, sanoa useaan otteeseen kohteliaasti vaikkapa "anteeksi, pääsisikö tästä ohi", jättää vastapuolelle ...onnistumisen tunne siitä, että löytää aivonsa ja/tai käytöstapansa.

Mielenkiintoista on siis myös miten Jaakko reagoi ja millaiseksi sisäinen "vastuun ja muutoksen myllerrys" muodostuu ja mitä siitä syntyy. Sillä jos Mairen-koirankin kanssa koettiin, että ollaan avuttomasta yksilöstä vastuussa, niin Tyyppi taitaa olla sitä potenssiin...

Kuva: täältä

Olen raskaana

2007-02-18T09:43:00.000+02:00

Viime aikoina asia kenties on alkanut kristallisoitumaan. Ihan hyvä, kun otetaan huomioon se seikka, että laskettuun aikaan on 40 päivää.

Vatsan piukeus muutamana päivänä saattoi johtua taas siitä, että se mahdollisesti laajeni. Mikä on myös ihan hyvä asia. Olen näet miettinyt millaisessä mykkyrässä Tyyppi sisuksissani mahtaa olla, kun ulkoiset mitat eivät ole olleet sanottavia. Ja sitten ajatellut millaisessaruntussa sisäelimeni mahtavat olla.

Vaihtoehdot ovat olleet: Joko Tyyppi on jonkinsortin nääpiöjoogi, joka on aivan solmussa TAI sitten joku ailieni, joka taipuu merkillisiin väleihin (suolien ja elinten sekaan) vaivatta.

WC-rituaalitkin ovat muuttuneet. Kamala hädän tunne, mutta ilmeisesti rakko alkaa olla suhteellisen rajoitetussa tilassa, kun sisältöä sinne ei tunnu juurikaan enää mahtuvan. Ja jokainen vessan huuhtelukerta juomavedellä...

Autosta nouseminenkin alkaa tuntua ...siltä, että tiedostan nousevani autosta. Kun kaikki mikä yleensä sujuu aivan itsestään alkaa olla tiedostettua toimintaa, niin silloin yleensä on normaalista poikkeava fiilinki. Vaikka meillä on suht korkealla auton penkit ja ja siten hyvä ergonomia, niin nyt ihan miettii: "taas pitää ährystää..."

Ja yölliset kääntymiset. Herään, totean A) pitää nousta vessaan B) pitää kääntyä. Sitten joko hetkuttelen itseni sängyn reunalle ja pungerran ylös tai valmistaudun punnertamaan itseni toiselle kyljelle. Joskus voin miettiä jopa sitä miksi ylipäätään olen hereillä, kunnes kyljessä tuntuu siltä kuin joku pärisyttäisi vettä sisälläni, tekisi kroolipotkuja vastusvesialtaassa (vai mikä se nyt on millaisia DDR:ssäkin jo käytettiin ja koirien vesiterapiassa on).

Entäpä vauvojenpuolue?

2007-02-16T20:00:00.000+02:00

Nykyäänhän on mm. sellainen yhden asian puolue kuin Senioripuolue, joka kaiken maailman suomi24-keskustelufoorumeilla huutaa sen peräänmikseivät kaikki yli 55-vuotiaat yhdisty ja aja yhtenä rintamana vain senioreiden etuja.

No entäpä vaikka Tyyppi ja Tyypin aikalaiset? He, jotka eivät saa edes äänestää, lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä kaikanlainen yhden asian ajaminen ja korkeintaan kahden asian vastakkainasettelu on niin köyhää. Valitse: vanhempasi ja lapsesi. Kumpien vaikkapa terveydenhuoltoon panostetaan? Valitse, valitse!! Kun ei edes tarvitse. Kun ei edes pitäisi.

Jumanskeka! Kivikaudella jo yhteisöt pystyivät ja tajusivat hoitaa niin lapsensa että vanhuksensa (siis yli kaksikymppiset) ja jotkut yhteisöt jopa vammaisensa. Mutta eeeeei 2000-luvun alussa. Älkää nyt olko naurettavia!

Kynsiviila ja tissiä naamaan

2007-02-15T20:49:00.000+02:00

Koen istuneeni ja opetelleeni hitusen enemmän autolla ajamista kuin mitä olen synnytykseen ja lapsen saantiin valmentautunut. Mutta kuten usein on todettu: Kuka vain voi tehdä lapsia, kaikki eivät ajaa esimerkiksi taksia.

Vaikka tiedäpä tuosta. Eihän sitä tiedä millainen se synnytys on ja elämä Tyypin kanssa siitä hetkestä eteenpäin. Ei vain voi tietää. Varsinkaan, kun ei ole vanhemmuudesta ennestään kokemusta ja jos olisikin, niin uusi peluri on aina uusi peluri ja siinä joukkueen roolit menevät uusiksi. Sopeutumista vaaditaan, kaikilta.

Noh, nyt on sitten käyty kaikki synnytysvalmennukset. Kaikki kaksi. Meille ei ole puhuttu, että voisimme osallistua neuvolan valmennuksiin, joten emme ole sitä edes osanneet kaivata. Ja voihan sitä sitten neuvolaa piinata imetyksistä ja ihonäppylöistä ja ties mistä, jos sellaiset alkavat huolestuttamaan. Uskallan olettaa.

Trendit. Niitä on vaatteissa ja asusteissa, autonväreissä, talopaketeissa, neurologisissa tutkimuksissa ja myös imetysasioissa. Nyt imetys on taas in. Ja tällä kertaa sitä tukee maalaisjärjen rinnalla puhdas tutkimus, eli tiede. Ja tieteeseen on meidän helppo luottaa. Ilmeisesti.

Minä en esimerkiksi tiennyt, että äidinmaitoa voi pakastaa perätä kuukauden ja till! Kuinka kätevää. Ja hei, jos saa vaikka lääkekuurin niin pumppaa maitoa vaan viemäriin, nin ei tuotanto hyydy! Hyvä vinkki, suorastaan niksi-kamaa. Pitänee hankkia se imetystyyny. Tosin mielellään ei mikään nallekuvioinen. Koska e i h ä n Tyyppi niitä nalleja edes tajua. Ja minä niitä joutuisin katselemaan. Tässä(kin) kohtaa laitan oman makuni edelle.

Sen tiesinkin, että tissi pitää tuuppaista aikalailla syvälle vauvan naamaan. Että tulee kunnon imutus, vakuumi ja maito pulppuaa. Mutta siis NIIIIIIN syvälle, ihan tuonne kitalaen takaosaan. Onneksi vauvoilla on luonnostaan lytty nenä.

Minä en ole kovastikaan kahlannut vauvanhoito-oppaita läpi. Kun edelleen olo tuntuu absurdilta. Siis, että meillä on kahden kuukauden sisällä ...Niin LAPSI! Se tosiseikka on ihan OMG-kamaa. Se on vain kovin, kovin, kovin merkillinen asia.

Siispä oli hassua kuulla, ettei lapsen kynsiä saa leikata edes kahden viikon iässä, mielummin vähän myöhemmin. Ja että kylvetetäänkin vasta joskus silloin. Ja mielummin kuin hankkii vauvojen kynsisakset (jotka jo kerkesin hankkimaan) voisi hankkia valkoisen (?!) kynsiviilan. Posh, mutta onhan se totta, että silloin ei tule niitä teräviä reunoja kuin voisi ja tulisi saksilla. Mutta siis kynsiviila pitää hankkia Tyypin beytibääggiin.

Piukee & norsu vatsassa

2007-02-15T10:54:00.000+02:00

Olo on iltaisin piukea. Se on se sana. Jossain vaiheessa iltaa olo muuttuu. Tosin pitkähkö ulkoilu kieltämättä lieventää tuota oloa. Kahvia saa juoda viimeisen kerran ehkä siinä kello 13.35, ei sen jälkeen.

Jaakko spekuloi siitä milloin Tyyppi tulee. Kun huomasi ettei kovin montaa viikonloppua enää ole jäljellä. Ja olivat poikien kanssa töissä todenneet, että on ehkä fiksumpaa ettei Jaakko lähde Tahkolle, viikonlopuksi maaliskuun lopulla. Ettei mm. Vesku ja Jani joudu kärsimään. Kas, elämänviisaus kasvaa "ravinnottomassakin" maaperässä. Toivoa siis on. Maailmassa.

Jaakko spekuleerasi, että jos Tyypin syntymä meneekin kuukaudella yli. Ei mene, ei kukaan semmoiseen suostu. Lääkäritkään. No sitten Jaakko spekuloi, että jos "se" meneekin vuodella yli. No enhän minä mikään norsu/elefantti ole! En vai?

Samana iltana vatsan uumenista kuului aivan elefantin/norsun törähdyksiä. Kyllä, törähdyksiä kuin jostain ...missä norsut/elefantit kulkevat.

Loogista! Jos SSK-SKK:n Annikan Beebiksen kanssa ultrakuvissa näkyi krokotiili, niin Tyypin kanssa mahassa on siis elefantti/norsu! Tai sitten Tyyppi on norsu/elefantti. Ei kai...

Öisinkin olo on erilainen kuin koko tänä aikana. Enää ei todellakaan nukuta kuin vasemmalla kyljellä. Jos olen osannut asemoida Iikkean pitkulatyynyn, niin puolittain selälläänkin voi nukkua, hyvin. Oikealla kyljellä ei kyllä tule juuri nukuttua, kenties aamuisin loikoiltua, vaihtelun vuoksi.

Ja unet. Näin unta, että Ritva Santavuori oli Suomen seuraava presidentti, joka harrasti silkkimaalausta. Näin myös unia, jotka sekoittuivat Lars Svedbergin lukemaan Enkelit ja demonit -kuunnelmaan, omaan lapsuuteen, kesän odotukseen ja ties mihin.

Vaikka heräilen ja kieputan itseni sängystä vessaan ainakin kahdesti yössä ja heräilen, koska kääntyminen on todellakin yhtä dynaamista kuin hylkeellä maalla, näen unia ja siis nukun kaikkien heräilyjen välillä. Positiivista.

Kuva: täältä

Imelda Marcos Jr.

2007-02-13T21:54:00.000+02:00

Jaakko kantoi töistä kotiin Tyypille parit kengät. Kiitokset niistä. Tyypin kenkävarasto kasvoi kymmenellä parilla. Nyt kenkiä on 27 paria ja kahdet sisätossut. No mainittakoon, että muutamat jää jo alkumetreillä pieniksi, osa sitten vähän myöhemmin ja osaa ei Tyyppi voi käyttää ennen kuin vasta pari vuotiaana. Mutta eipä tarvitse hankkia kaikkia sittenkään. Tänäänkin saaduista osaa ei ole ede kunnolla pidetty jalassa, eli käytännössä ihan uusia.

Harmi vain, että jos Tyyppi on poika niin aika monet kengät jäävät odottamaan seuraavaa potenttiaalista käyttäjää. Sillä tyttöjen ja poikein vaatetus ja asusteet ovat jossain määrin poikia diskriminoivia. Mutta sitten taas myös päin vastoin.

Perjantainakin olimme Hempasta etsimässä Nasulle (viiisvee) housuja ja paitaa. No yyyberkuulit farkut löytyivät sentään tyttöjen puolelta, mutta kuka on sanonut, että dinosaurukset on vain poikien yksinoikeus?! Halloooo! Miksi ylipäätään pitää olla tyttöjen ja poikien vaateosastoja? Eikö jokainen voisi ihan itse valita mitä ostetaan? Siis voisihan se asettaa omankin miehuuden tai vanhemmuuden koville, jos vaikkapa 3-vuotias poika haluaisi balleriinarimpsun, mutta kyllä se nytkin ne siellä näkee. Ainakin Itiksen Hempassa. Ne on niiiin käytävässä kiinni.

Nyt Nasulla on kuitenkin dinosauruspaita, joka päällä oli hyvä katsoa esihistoriallista dinopuisto -ohjelmaa. Vaikka se olikin poikien osastolta. Toivottavasti Nasu muistaa mitä puhuttiin. Että IHAN hyvin tytöllä voi olla dinopaita ja että Hannallakin on par'aikaa käytössä poikien osastolta hankitut kengät, isän lippalakki ja itseasiassa isän takista modattu ja pienennetty talvirotsi.

Minulla oli pienenä yhtä ja toista nk. unisexiä. Tai sellaista mitä voitaisiin noin yleisesti pitää poikien asusteena. Kuten kevät-kesään armeijanvihreä koko haalari sisä- ja ulkokäyttöön. Vähän kuin Top Gunissa. Tosin rinnuksessa oli iso Iines-ankka. Se oli minusta niin makee. Metallivetskarikin. Vau! Ja eräältä ääninauhalta löytyy kuinka selitän mummolle millaisen HIANON repun sain. "Siinä on motoklossipyölä ja sellainen kissansilmäheijastin--".

Sika!

2007-02-13T21:12:00.000+02:00

Meidän lapsesta tulee sika. Kaikkien tästä ensi helmikuuhun syntyvistä tulee, sikoja. Myös Henry Olavi "Remu" Aaltonenkin on sika.

Jonna sekoili kiinalaisten horoskooppien yhteensopivuuksien kanssa, koska unohti, että minä ja mm. Suski olemme eri lajiketta ko. astrologiassa kuin hän itse. Me olemme käärmeitä. Jotenka kävikin niin, että juuri sikaa ei olisi mulle saanut tulla, koska jotenkin oletettavasti kemiat ei natsaa. No jos Tyypistä vielä tulee oinas, niin... Mä en edes aio ajatella millainen jukuripää siitä tulee. Ja tällä geenimixerillä... näistä suvuista.

No hyvä Tyyppi siitä tulee. Jostain olen omaksunut sellaisenkin käsityksen, että kauris ja vesimies eivät oikein natsaisi... No mä olen vesimies ja molemmat vanhemmat kauriita, Jonna on kauris, Tuitsi-täti on kauris jne.

Ja sitten on vielä ihan yksilön ominaisuudet ja se ympäristön vaikutus. Joka on valtava. Ettei kyllä sitten IHAN kaikesta voi tähtiä syyttää.

Kuva: täältä

Se mielessä

2007-02-13T07:52:00.000+02:00

Vau!-kirjassa sanottiin jotenkin, että nyt mielessä alkaa olla kokoajan synnytys. Ennen torstain valmennusta en synnytystä pahemmin ollut edes ajatellut (kuin että suunnilleen mitä voisin haluta ja mitä EN), enkä kauheasti pohtinut sitä valmennuksen jälkeenkään. Tulee kun tulee, menee niin kuin menee.

Mutta sitten kun olin lukenut, että nyt pitäisi SEN pyöriä mielessä heti eilen illalla hieman enemmän närästäessä ja Tyypin riehuessa (innostuksesta, kun Eiran demareille tehdään omat nettisivut), niin olin aivan varma, että "tää on varmaan nyt sitten SITÄ".

Ihan vain tiedoksi: ei ollut. Aamulla heräsin edelleen yhtenä kappaleena, jakautumattomana. Aamulla keksin myös mikä tai kuka minulle tulee itsestäni mieleen, kun nukun (sisältää kääntyilyt, sängystä ylös nousemiset jne.). Hylje. Vedessä kuin gaselli maalla, mutta maalla kuin ...hylje.

Nyt on taas pinnan alla tyyntä, joten ei tarvitse ruveta vouhottamaan sairaalakassin kanssa. Tyypille ei ole edes mätsäävää sanitaario+matkakassi yhdistelmää vielä. OMG!

Kestovaipoista

2007-02-11T14:44:00.000+02:00

Niin paljon kuin minäkin olen tätä asiaa pohtinut ja yrittänyt ymmärtää... Miksi kaikelle pitää keksi uusia ja hienompia termejä? Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaisia?

Siis tästä on kyse.

synnytyskampa

2007-02-11T14:08:00.000+02:00

No tässä on jo minulle liikaa... mitä nämä nyt ovat? Tikkuja, väkäsiä? Mutta nyt voisi hankkia jo jonkun tällaisen. Synnytyskamman.

Onhan armeijassakin monella TJ-kampa. Miksei siis LA-kampaa? Onhan tilanne tietyllä tapaa sama. Odotetaan ulospääsyä.

Lapsi on tulossa

2007-02-11T10:25:00.000+02:00

Jumppa... anteeksi voimisteluohjeiden lisäksi tässä osoiossa selkeästi ja kaikessa lyhykäisyydessään todetaan:

"Äitiys on onni, äitiys on tehtävä ja sillä on suuri vastuu. Jokainen äiti lahjoittaa maailmalle yksilön, josta uudet suvut alkavat, jokainen nainen joka valmistuu vastaanottamaan lastaan, on sen tähden tärkeä koko kansalle. Hänen täytyy tuntea tämä vastuu. Hänen tulee sulkea pieni olento äidilliseen lämpöön ja ottaa hänet vastaan varustettuna.

Hänen täytyy olla varovainen, mutta hän ei saa pelätä. Raskaus ei ole mikään sairaudentila, vaan luonnollinen, joskaan ei jokapäiväinen tapahtuma, tila, jossa naisen sekä ruumilliset että sielulliset voimat kasvavat, koska hänen on saatav korkeinta aikaan. Hänen täytyy sen takia säästeliäästi käyttää näitä voimiaa; hänen täytyy kehittää niitä ja myös säilyttää ne synnyttämisen vaikeaa tehtävää varten.

Tuleva äiti tarvitsee huolenpitoa ja hoitoa, rakkautta ja ymmärtäväistä hyvyyttä, mutta häntä ei pidä vieroittaa hänen jokapäiväisestä elämästä, vaan päinvastoin sallittava hänen huolehtia totutuista velvollisuuksistaan, kunhan hän vain samalla ottaa huomioon omansa ja lapsensa terveyden vaatimukset.

Ennen kaikkea tarvitaan paljon raitista ilmaa; tulevan äidin täytyy kävellä ja retkeillä; uiminen on terveellistä ja sallittua, myös kevyet voimisteluharjoitukset ovat toivottavia, niiden tulee kuitenkin tapahtua lääkärin neuvojen mukaan, sillä se, mikä sopii sille, joka on ottunut tekemään ruumillista työtä, on toiselle liikaa; mutta jokaiselle raskaana olevalle ovat hengitysharjoitukset tärkeitä. Tärkeää on myös riittävä yöuni; onko sen lisäksi päivittäinen lepääminen tarpeellista, riippuu yksilön tarpeista. – Puhtaus on odotuksen kuukausina vielä tärkeämpää kuin muuten. Huomattavaa on edelleen tarkoituksenmukainen, ts. väljä puku, ilmaaläpäisevästä eikä liian kireästä kankaasta.

Ja sitten tärkein seikka – ravinto: älköön se olko yksipuolinen, eikä myöskään määrätön; järkevästi valikoitu vaihteleva ruoka on parasta, ja hyvä on, jos se sisältää paljon vihanneksia ja hedelmiä; maito ja juusto ovat lapsen ruumiin rakenteelle tärkeitä, yhtähyvin kuin pähkinät ja viikunatkin. Ruokahalun puuttuessa on erikoisesti huolehdittava ruoan vaihtelevaisuudesta. Vahvasti maistetta ja vaikeasti sulavaa ravintoa on vältettävä, erikoistapauksissa on syytä kysyä lääkärin mieltä. Helposti aiheutuva kova vatsa voitetaan vihannes- ja hedelmärikkaalla ravinnolla, säännöllisellä ruumiin harjoituksella ja helpolla, makuulla suoritetulla itsehieronnalla. Alkoholin nauttiminen on kiellettyä. Tupakoiminen samoin.

Lääkkeitä saa käyttää vain lääkärin määräyksestä. On vältettävä ruumiin tärähdyksiä, äkillisiä rasituksia, raskaiden esineiden nostamista, liikaa kurottamista, väsymystä, ahdistavia vaatteita, kiristäviä sukkanauhoja; epämukavia kenkiä ei saa käyttää. Säännöllinen lääkärin luona käymine on toivottavaa; ehdottoman tarpeellista on se raskauden normaalin kulun poikkeustiloissa.

Yhtä tärkeää kuin oikea ja terve ruumiin hoito on aidiksi tulevalle terve sielunelämä. Harmit ja kiihottunut mielentila vahingoittavat lasta, äidin itseluottamus ja iloinen mieli tekevät sille hyvää. Mitä tarmokkaammin äiti koettaa voittaa ymmärrettävän oikullisuutensa ja mielenmasennuksensa ja koettaa saavuttaa sielullisen rauhan ja tasapainon, sitä onnellisemmaksi hän itsensä tuntee; hän tuntee olentonsa odotuksen aikana rikastuvan ja kokee syvää yhteenkuuluvaisuutta lapsensa kanssa.

Älköön hän silloin unohtako, että iloinen mieli on voima, mikä muovaileetulevan elämän. Äidin täytyy antaa lapsen kehittyä, kuten sen määrä on – ja hänen on sen kasvulle annettava hyvä pohja. Muistettava on, että syntymätön lapsi on taimi, joka tarvitsee valoa, aurinkoa ja rauhaa, kuten kukat aina."

Kehdosta...

2007-02-11T10:16:00.000+02:00

...kouluun on WSOY:n vuonna 1950 julkaisema Margarethe Hausenbergin ja Toini Selinheimon suomeksi toimittama lastenhoidon käsikirja.

Kansigrafiikka on jo varsin tyylikäs ja suorastaan rendikäs. Sisältö vaikuttaa yllättäen juuri sellaiselta, jota tälläkin palstalla on peräänkuulutettu. Siispä on uuden sarjan aika! Kutsutaan sitä Kehdosta kouluun -sarjaksi.

Mitä sitä liioittelemaan

2007-02-11T09:52:00.000+02:00

Kuten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen naispääministeri totesi eräänä kesänä suunnilleen "tämä tuli minulle aivan yllättäen ja odottamatta"...

Jaakko ja minä emme olleet ajatelleet kirkkohäitä tai viimeaikoina edes häitä. Kuten todettua asuntolaina ja Tyyppi tulevat verottamaan budjettia ihan riittävästi. Ja pienissä erissä juhliminen (syntymä- ja nimipäivät yms. kissanristiäiset) ovat jotenkin mukavampia. Ei viitsisi laittaa monen vuoden, kenties vuosikymmenen kissanristiäisrahoja yksiin pileisiin.

En osaa sanoa miksi Jaakko sitten ilmoitti, että maistraatista olisi nyt varattava aika. Sitten päätettiin ettei kerrotakaan kenellekään. Koska...

Helsingin Albertinkadun maistraatti on aikas... Miten sen sanoisi? Karu. Innon Markon tai Jonkun pitäisi hyväntekeväisyyden nimissä mennä tekemään sille odotustilalle JOTAIN. Ne tekokukat eivät oikein olleet luontevia, kauhnaiset ja melko erikoiset sohvat edes puhtaan näköisiä.

Mutta kahden minuutin vihkiminen meni tosi mukavasti. Henkikirjoittaja Paula Ojaniemi vaikutti (mitä nyt muutamassa minuutissa voi vetää johtopäätelmiä) oikein mukavalta ja huumorintajuiselta. Minua kun koko tilanne vain nauratti.

Meidän piti mennä pullakahveelle, kuten vanhempamme (tai siis minun eivät kyllä käyneet edes pullakahveilla, ei ollut aikaa). Mutta kun olikin nälkä, niin menimme Himalajaan syömään nepaleesialaista lounasta. Varsin intiimisti kolmen vieraan miehen kanssa samassa pöydässä. Kahvi kuului hintaan.

Olimme sopineet, että laitamme Hesariin ilmoituksen. Ja siksikään kenellekään ei voinut kertoa. Sitä voidaan kutsua jäynäksi, källiksi tai kokeeksi. Kokeeksi sen suhteen miten hyvin äitini a.k.a. Stasi lukeekaan Hesaria tai eräät muut. Stasin epävirallinen asiamies soittikin kello 8.30 (joka meni yli oman arvaukseni ainakin tunnilla). Siis aika hyvin.

Kuten isäni sanoi on hän morsiammen isänä A) tyytyväinen että lounaskin kustannettiin omasta pussista ja B) olisihan se liioittelua järjestää mitään huntuhäitä, kun on asuttu vuosikaudet yhdessä ja lapsikin tulossa...

Maatushka-efekti

2007-02-10T23:43:00.000+02:00

Parina päivänä ja muutamaan otteeseen olen miettinyt [lue: saanut päähäni] sitä, että miten vähän tilaa mm. Tyypillä alkaa olla kohdussa.

Vatsani ei ole ulkomitoiltaan mikään suuren suuri. Voin nukkua aikalailla etupainoitteisesti kyljelläni ja mm. helposti möyriä imurin kanssa sängyn alustaa. Voin kumarrella ja muuta. Tai siis nyt kun asia on päähäni päässyt en voi.

Tyyppi tuntuu olevan pitkälti usein pää alas päin, joka on myös jotenkin mielenkiintoista (ettei veri mene päähän ja että sikiöt ovat kuin avaruudessa temppuilevat astronautit). Tai ylipäätään koko alkion ja sittemmin sikiön oleminen toisen ihmisen sisässä on muodostunut minulle ihmettelyn aiheeksi. Miten tämäkin on muovautunut käytännöksi? Mitä muita tapoja on mahdollisesti kokeiltu?

Vaikka se on mitä luonnollisinta, niin kun sitä oikein alkaa ajattelemaan niin se tuntuu aivan käsittämättömän omituiselta. Joku (siis Joku) alkaa kasvamaan usein yllättäen toisen ihmisen vatsaseudulle. Se Joku kasvaa ja kasvaa, kunnes ei enää mahdu sinne (kohtuun) ja sitten sen on tultava ulos. Merkillistä.

No miettiessäni tätä asiaa, tajusin yksi päivä bussissa, että "Nämä kaikki ihmiset tässä bussissa ovat olleet jonkun naisen kohdussa. Nuo peikon näköiset teinit ja tuokin karvanaamainen ukko", jonka jälkeen kuvittelin kaikki (irrallisissa) kohduissa lilluviksi sikiöiksi bussin sisään. Ja sikiöthän ovat vähän kuin kiinalaiset, borderterrieerit, teekkarit tai sotamiehet... kaikki saman näköisiä. Jossain vaiheessa elämää me olemme kaikki IHAN samalla viivalla.

Ja jokaisen sikiön geeneissä on valmiudet tuottaa seuraava sikiö. Olipa tämä sikiö sitten tyttö taikka poika sikiö. Mikä tarkoittaa, että ketjureaktio on loputon. Ehkä, kait, toivottavasti tai eikö siis ole...

Kuva: täältä

Pyhälapsi

2007-02-09T13:34:00.000+02:00

Eikö ne ole kaikki? Vähän niinkuin vanhempiensa omia jeesuslapsia. Parempia kuin muiden ja ennennäkemättömämpiä kuin Jerusalemin sinappikone itse?

Hyvä niin, sillä se takaa vastasyntyneelle lapselle oletettavasti paremmat olot kuin jos niin ei olisi. Kun ihminen on usein muuten ihmiselle susi.

Eilisessä synnytysvideossa äiti sanoi, että jännästi se äidillinen rakkaus ja ylenpalttinen hoivan tunne ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan vähän perässä... hetken päästä kasvaen.

Sitä itse miettii joskus samaa. Että mitä tapahtuu tunne puolella, kun Tyyppi vihdoin ulkoistaa itsensä.

Samaisella videolla se isä sanoi taas, että miehellä varmasti herää suojeluvietti nopeammin kuin äidillä. Erittäin hyvä juttu. Siksi ainakin tämän isän mielestä on hyvä ja hienoa olla mukana synnytyksessä.

Sitten vaan pitäisi muistaa, että rajat eli limitit on sille meidän pyhällelapselle ihan yhtä olennaisia kuin se suojelu ja ylenpalttinen hoiva ja rakkauden tulva.

Vaihtoehtoja

2007-02-09T10:53:00.000+02:00

Eilen oli Haikaranpesän synnytysvalmennus osa I. Jotenkin tällä viikolla Hannalla ei vaan pysy asiat päässä, mä käyn hitaaaalla. Olen menettänyt kontrollin aikaan. Se loppuu kokoajan. Eilenkin melkein olin myöhässä, vaikka mun piti kokoajan olla todella hyvissä ajoin liikkeellä.

Synnytysvalmennus. Siis whattö hell?! Siihen piti olla aikaa vaikka kuinka kauan ja se siinsi jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, jolloin Tyypin tuloon olisi enää hetkinen. Ja sitten se olikin eilen.

Ei me oltu ajateltu etukäteen mitään. Ei kyssäreitä eikä mitään. No kyllä sitä sitten jotain repi takataskusta, ihan vaan kätilön iloksi, ettei tule sillekään ihan pöljä olo. Mutta kun ei tiedä mitä Sitten tapahtuu, niin ...en mä nyt kaikkia skenaarioita ja yhdistelmiä jaksaisi käydä läpi. Ja muistaisinko mitään? En.

Se taukotila siellä Haikiksessa oli kyllä tosi pläääh. Rumat verhot ja tylsän näköistä muutenkin. Miksi kaikki julkiset tilat on samanlaisia virastoja? Min en kestä. No josko mä sitten otan mukaan vaikka omat verhot, kun siellä saa sitten puljata huonekaluja mieleiseen järjestykseen. Ei, ehkä mä otan Innon Markon mukaan.

Synnytysvideo. No jooo. Ei siitä varmaankaan kaikki ihan käy ilmi, mutta ei se ollut mikään kauhufilmi. Erikoisen värinen oli tosin se lapsi joka tuli alateitse (...vähän sinertää sormenpäät... PAH! Se oli kauttaaltaan mustikkamaidossa uitettu!) ja HURJAN iso se, joka tuli ceasarinleikkauksella.

Jaakko intoutui kyselemään vedessä synnyttämisestä. Sitä häiritsi kuulemma siis se, että jos lämmin vesi on erinomainen kivunlievittäjä ja naisten jo kotona kannattaa ottaa lämpimiä suihkuja ennen sairaalaan lähtöä, niin miksei sitä lämmintä vettä käytetä enempää? Ja jos Englannissa synnytetään veteen ihan hirveän paljon useammin, niin MIKSI?

Sitten päästiin tutustumaan synnytyssaliin. Ei meillä koulussa ollut edes jumppatunneilla yhtä montaa palloa ja jakkaraa... välinettä kuin tuolla. Mietin että mahtuisiko Tyypin huoneeseen keinutuoli, muttei kylläkään mahdu. Harmillista, sillä kiikkustuoli on erinomainen kapistus. Mutta, mutta... Jumppapallo mulla onkin. Se pitää vain ilmaistaa.

Sitten asiaan. Hannapa kokeili aqua-rakkulaa! Steriiliä vettä ihon alle. Itsekin olin kuullut, että ne on ihan kauheeeeeeet, mutta kun kätilö väitti ettei ole ja olisi ottanut itselleen esimerkiksi (kun vapaaehtoisia ei löytynyt), niin hitto! Mistä niiden tehon tai tehottomuuden voisi tietää ellei kokeile. No neula ei pistänyt mitään ja se steriili vesi kirveli ihan vain hetken. Muistin samassa kesät, jolloin aina torkana onnistuin kävelemään nokkospuskan läpi. Vähän sama fiilis. Sitten se kipu katosi. Tai kipu, siis kirvellys.

Sitten Hanna kokeili ilokaasua! Mutta se ei nyt oikein tuntunut missään.Se maistui tosi puhtaalle ensimmäiselle imulla, niika vähän kuin uimahallia olisi hengittänyt. Lopuksi se hetken huippasi. Ei mun juttu.

Muita vaihtoehtoisia kivunlievityksiä en siellä kokeillut. Illalla saunassa kokeilin kuumaasuihkua... Ja Jaakko mietti että miksei saunaa käytetä sitten kanssa kivunlievitykseen, kun siellähän on nimenomaan lämmin ja jos NIMENOMAAN lämpimässä kudokset venyy parhaiten, niin eikö olisi aikas loogista... Olisihan se. Sitähän on ehkä jo joskus käytettykin. Tuota logiikkaa.

EDIT: Haikaranpesään saisi ottaa mukaan oman esim. akupukteeraajan tai aromaterapeutin tai mistä nyt kukakin tykkää ja mikä kenellekin sopii. Hmmm... tuo akupunktio olisi kyllä varmasti mulle hyvä. Ainakin ennen se on toiminut hyvin erinnäisiin vaivoihin ja kipuihin. Mutta siis millaisella varoituksella sä voit buukata akupunkteeraajan synnytykseen?

Älä runno rakkoa!

2007-02-08T09:56:00.000+02:00

Virtsarakko (vesica urinaria) on eräs arkea rytmittävistä elimistä. Siis niistä, jotka itse huomioimme ja jonka edessä tietoisesti joudumme taipumaan. Sydän lyököön keskenänsä, harva joutuu sen suhteen vaivaantumaan erikseen.

Pienenä minulla oli muutamana talvena virtsarakontulehdus (kystiitti). Se oli ikävää, mutta onneksi niistä päästiin. Kuten kaikki voivat varmasti todeta miellyttävä WC-, eli Water Closet -kokemus on aina miellyttävä WC-kokemus ja hakkaa mennen tullen epämiellyttävät WC-kokemukset. Epäsiisti WC on yksi ikävimmistä asioista ja monille tuottaa henkistä ahdistusta käydä kovin julkisissa ja huonosti hoidetuissa WC-tiloissa... asioillaan.

Kun on raskaana, niin kieltämättä WC rytmittää tekemisiä paljonkin enemmän kuin vaikkapa vuosi sitten samaan aikaan. Kaupungilla ollessa mietin missä on seuraava WC tai missä voisi olla lähin WC. Reitin tavallaan hiukan rakentaakin sen mukaan.

Jos vaikkapa tarvitsee kyyristellä, kumarrellan, käydä kyykyssä tai muuta vastaava voi yllättäen joutua toteamaan, että olisi taas hyvä tietää missä lähin tualett sijaitsee. Kenties nk. hätä ei olekaan todellinen eikä ylitsepursuava, mutta hyvin pitkälti se siltä tuntuu.

Näin siis olen todennut:

Kampin kauppakeskuksen katutasossa WC maksaa EURON! Se on minusta hävytön hinta. Hävytön! Seuraavissa kerroksissa on käsittääkseni ilmaiset WC-tilat ja varsin siistit.

Stockmannilla WC-tiloja on useassa kerroksessa. Lähin maata taitaa olla kolmannessa kerroksessa. Varsin siistit nekin tilat.

Akateemisessa kirjakaupassa WC on toisessa kerroksessa, ovelasti äityis- & vanhemmuuskirjojen välittömässä läheisyydessä. Mutta tilat ovat sangen... ahtaat. Varsinkin talvivaattesillaan kannattaa kuoriutua päällimmäisistä jo ennen WC-tiloihin astumista.

Sokos keskusta on muutenkin minusta jotenkin sokkeloinen ja nyt remontin keskellä vielä kaoottinen. Olikohan 3. kerroksessa WC-tilat, joita voisi kuvailla myöskin oikein ahtaiksi. Sillä nk. odotusjonotustilaa ei oikein ole, ei edes siinä käytävässä.

Sokos Hakaniemi on kaikessa suhteessa oma lukunsa. Mutta WC-tilat hakkaavat jo kaikessa rupuisuuden. WC toimii joko olikohan 50 sentin kolikolla TAI kassoilta saatavilla poleteilla. Tosin kannattaa kokeilla sitä oven kahvaa, sillä se saattaa olla risa ja siis valmiiksi auki. Ei siellä sentään vielä ole haissut, mutta ei voi tietää, jos kärsiikin vaikka nuhasta ja kyseinen aisti ei vain toimikaan. Onneksi.

Viime aikoina en olekaan muualla käyttänyt tuiki olennaisia WC-palveluita. Tai siis tietenkin olen, herran jestas, mutta siis muutoin olen asioinut kahviloiden ja ravintoloiden tualettitiloissa. Kosmoksessa muuten laulavat linnut ja Basessa haisee pinttynyt tupakki.

Kuva: täältä

Nännit suojaan!

2007-02-07T17:27:00.000+02:00

Vinkistä vaari. Mietin, että mistä ihmeestä sitä löytää nänninsuojakumikuppeja. Siis pitääkö mennä erikoistarvikeliikkeesseen vai voisiko olla niin, että hyvin varisteltu Stockmann riittää. Riittihän se. Hakiksen Sokos nyt on ihan anaalista...

Ilman myyjän apua (koska Stockalla ei kuulemma myyjien kuulu "ahdistella" asiakkaita, ei edes ihan eksyneen näköisiä) löysin etsimäni. Kaikki ja vähän myös till. Ostin ihan itse itselleni topin, joka kait on niinka mahatuubi. Se on niin surffing, että menee sitten kesälläkin mainiosti. Ostin myös gruuvin farkkuhameen, koska tuo musta Hempan hamonen alkaa näyttää jo vuosia käytetyltä rievulta (laatua, laatua).

Miten voi tuttejakin olla sen seitsemää sorttia ja kaikissa jotain hienoja ominaisuuksia!? Samaten tuttipulloja ja ties mitä kaikkea. Ja kun myyjää ei saanut katseella metsästettyä sitten millään eikä edes kun tavarat vaan tippuili käsistä tein itsenäisiä ratkaisuja. Let's see pärjätäänkö näillä.

Voisivat myyjättäret nyt VÄHÄN käyttää omaakin järkeä. Jopa Japanissa myyjät voivat protokollan mukaan kysyä tarvitseeko asiakas asiantuntemusta. Ei sitä tarvitse jäädä niskaan hönkimään. Niin ja olla edes keskitasoisen ystävällisiä noin 3kymppiselle naiselle, jolla on se Stockan kanta-asiakaskortti ja ostoksetkin ihan kiitettävät.

Tyypillä on nyt kynsisakset ja mm. puinen harja. Tarvitsee napata yksi kuumemittari sitten ihan Tyypin käyttöön. Että on sitten Tyypin saniteetti-/beutibäägissä. Elotuulesta (vaikka onkin enää vain luomukauppa eikä antrohörhö) pitää hakea jotain vauvaöljyä sitten Tyypille kunhan kotiutuu ja ...vaikka mitä.

Kamalsti sitä pitää (ja pitää) hankkia. Mietin jo, että pitääkö. Totesin, että kyllä se amme ainakin pitää. Ei Tyyppiä oikein mahdu keittiön pienessä altaassakaan huljuttelemaan.

rv 32+4

2007-02-06T20:16:00.000+02:00

Joka ikinen viikko sama juttu. Mä olen aivan sekaisin raskausviikoistani. Ja siis tavallaanhan se on allekirjoittaneelle ihan sama, mutta sitä kaikki kysyy ja aina joudun sitä miettimään. Ehkä pitäisi aina vain ruveta katsomaan kalenterista, niin säästyisi siltäkin ajattelulta. Nyt mennään siis raskausviikon 33 ...keskiväliä. Uusi, eli 34., rv alkaa perjantaipäivän puolella.

No tänään oli taas neuvola. Myöhästyin (vaikka yllättävän sutjakkaasti n. 7 minuutissa olin jo hilautunut terveysasemalle), kun viikkasin vaippaimuja vaikka sille varatun ajan puhuin puhelimessa huolestuneen Raya-äidin kanssa Jonnan mahdollisesta lavantautitartunnasta... Jonna on Balilla.

Ei mitään uutta vatsarintamalla. Kaikki testaukset ja mittaukset kuten kuuluu ja Tyyppi käänteli kylkeään, kun sydänääniä kuunneltiin. Kohdunpohjan korkeus 30... olisiko senttiä ja ...tuosta painon muutos/viikko -kohdasta en ota tolkkua. Osaan laskea kiloissa ja grammoissa mielestäni kyllä, mutta tuota viereistä saraketta en voi sanoa hallitsevani. Jos kiloissa painoa on tullut kilo lisää, niin miksi vieressä seisoo 500? Yhteensä ensimmäisestä mittauksesta painoa on tullut lisää (miinuslaskua hyväksi käyttäen) 4,4 kiloa, mutta siis minun laskukaavallani.

Kenties kahdenviikon päästä voisin muistaa kysyä vaikka nyt tästä, että miten luen itse äityiskorttia. Jos muistaa. Ei kaikkea voi muistaa.

Nyt hän värjää kuontalonsa ja kulmakarvansa. Tosin hiukset londataan (värisävyllä Helsinki) ja kulmat vedetään tramaattisesti... ruskealla. Ettei kukaan vain kuvittele mitään muuta. Niin, kun musta on tullut Annan sanoin sniiduilija, eli pihi. Torstaina tein saunassa ihan itse jalkahoidonkin... Hei, pian perheellisen pitää opetella uusia taitoja. Kuten sniiduilu.

1 h ja 2 min.

2007-02-05T20:03:00.000+02:00

Aamulla puhelimeen vastanneen tädin tomerasta kehoituksesta marssin terveyskeskukseen. "Vähän jonoa", eli tunnin verran. Niin akuutti siis mä olin. Raskaana olevan nainen ja tunnin joutuu odottamaan.... ziiiisus.

No kuten yöllä olinkin jo nähnyt unta, ei jalassa ole mitään vakavaa. Ei tarvitse amputeerata tai kutsua mitään erikoisosastoa lääketieteellisestä erikois...osastolta. Kahdessa minuutissa asia pihvi. Tavallaan vähän tuntui turhalta, mutta olipa terveydenhoitajan tarkastama.

Mutta eilen otti päähän. Ai että mua otti päähän. Vaikka osasinkin diaknosoida tilanteen siis ihan hyvin ja oikein, niin vatutti mahdollisuus jostain... toimenpiteistä ja ihan vaan antibioottikuurin mahdollisuudesta. Mutta ei siis onneksi sitten yhtään mitään. Tai no tarkkailua.

Raskaana ravintolassa

2007-02-04T17:00:00.000+02:00

Eilen olimme Kosmoksessa syömässä intiimisti kahdeksan hengen voimin. Oman, Annan jo olleiden sekä Suskin huomisen syntymäjuhlan kunniaksi.

Ihan maukasta ruokaa, erinomaista seuraa ja jokainen lopulta sai mitä oli tarkoittanutkin tilaavansa. Joskus se ravintola-atmösfäärin yleinen hälinä vaan häiritsee ja ehkä siksi sangen monen henkilökunnan jäsenen äänenkäyttöä voisi kuvailla jopa aggressiiviseksi. Tai sitten me emme vain ole vielä tarpeeksi julkisenkultturellejä. Muttei ole kyllä ehkä herra Peter Frykmannkaan...

Parasta oli eteispalvelu. Vanhempi herra oli todella asiakkaansa huolet jakava. Todella, Tiinalle p i t ä ä löytää jostain Se Ystävä. Ja eikä se nyt ole toisen vika jos on nirso, jos ei siis halua olla mutta on vaan. Kyllä meillä (minulla ja eteismasterilla) on toivoa vielä. Jostain Se Ystävä löytyy.

Anna kommentoi aamulla, että Kosmoksessa se muaaaa (minä) olin "eniten humalassa, vahvassa syntymähumalassa". No saattaa olla, että kun juttu lähtee virtaamaan kuin iloinen pikkupuro, kohti isompaa puroa, jokea, alajuoksua ja kosken putouksia, niin pian sitä virtaa on vaikea pysäyttää. Ne on vaan Nää Hormoonit! Parempi kai silti etten pillannut koko iltaa?!

Totesin myös, että olisi kyllä sangen ikävää jos Tyyppi, kuten Tiina ihan paaperona, vetäisisi tuhkakupin sisällöt itseensä ja sitten pitäisi Tyyppi viedä noin kaksivuotiaana vatsahuuhteluun. Nykypäivänä, kun sisälähetitkään eivät saa tupakoida, niin siihenkin että lapsi on syönyt tuhkakupillisen... tuhkaa ja tumppeja voitaisiin suhtautua yllättävänkin suppeasti.

Anna taas otti puheeksi, että KUN "pikkuPirre tai -Lissu syntyy niin sitten Hanna puhuu vaan, että sitten se kakka sitä ja kakka tätä". No en VARPPINA puhu! Pois se minusta. Tai siis voin todeta jotain yleismaailmallista, että "miten sitä mahtuukin paskaa noin paljon noin pieneen ihmiseen", mutta mitään päivä- tai tuntiraportointeja... saa jokainen kakasta ja sen koostumuksesta kiinnostunut tulla sitten ihan itse tekemään.

Kun olimme kaikkien näiden herkullisten keskustelujen lomassa syöneet olimme noin ...liian pitkän ajan Kosmoksen välittömässä läheisyydessä Basessa. Huh, huh ja köh, köh! Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että haju ja savu olisi ollut kohtuullista. Ihan kamalaa. Kun tulin kotiin Mairekin totesi, että parempi mennä suihkuun. Iho h a i s i ja hiukset haisi ja yllättävää kyllä koko päivän parvekkeella olleet vaatteetkin haisevat, edelleen. Yfff! Onneksi savuttomuus astuu pian voimaan. Jotkut ravintolat eivät vain kykene hoitamaan ilmanvaihtoaan muutoin kuntoon.

Tuntui pöljältä olla siellä Basessa noin muutenkin. Kaikki näytti jotenkin höpsöltä. Ihmiset pöydissä ja jonkun lasin ylle kumartuneina, hieman sammunein silmin "keskustelemassa" fiksusti, tekemässä hyvää kuvaa itsestään jollekin joka ei ihan tunne vielä kyseessä olevaa tapausta. Huono äänentoisto, tv äänettömällä ja siellä Sean Connery. Mä olen niin vieraantunut. Tosin tommosista paikoista jo aikaa sitten.

Mäkään EN haluaisi olla nirso, mutta mäkin vaan oon. Ja kuten Noora sanoi: "Se että on nirso usein tarkoittaa, että on vaan hyvä maku". Aivan!

Vähänkö...

2007-02-04T16:53:00.000+02:00

...vituttaa. Olimme kuvauksissa postailemassa ja Mairekin oli mukana. Paikalla oli toinenkin koira. Oikein asiallinen herrasmies, jonka aura tai mikälie kävi Mairen hermoon sitten ihan kunnolla. Sen verran pääsin minäkin siitä osalliseksi, että jalka jäi väliin kun koiruudet vaihtoivat "kalustoesittelyjään" ja puntin läpi sain ihan uudet jäljet pohkeeseen.

Voihan vatun, v a t t u!

Onhan minulla (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) tetunukset ja rapiekset voimassa, mutta voihan kilin... Soitin päivystysnumeroon ja sovittiin että menen huomenna terveysasemalle. Sillä jos ei rokotukset olisikaan kunnossa, niin ei niitä kovin mielellään kuulemma raskaana oleville annetakaan. Kai mä saan sitten huomenna... jotain muuta. Tai siis jotain, vaikka sääliä jos en muuta.

No sitten Maire istuikin jonnin aikaa autossa ja odotti, että koiraherra lähti. Sitten neiti pääsi sisälle pian purettavaan halliin ja tietenkin kruunasi päivän kuseksimilla ja paskomalla siellä (onneksi) isossa hallissa. Joskus sunnuntain kuuluisi olla vain lepopäivä.

Unet III

2007-02-04T16:48:00.000+02:00

Eräänä yönä tässä ihan lähi... yönä näin unta, että Tyyppi syntyi ja sillä oli tukkaa. Mustaa tukkaa. Ei mitään hippikampausta, vaan pikemminkin sellainen lyhyt Audrey Hepburn tyyppinen hiusraja ja kasvojenkin muoto.

Seuraavassa "leikkauksessa" olimme siirtyneet jo vähän kauemmaksi ajassa ja Tyyppi oli ilmeisesti tyttölapsi, koska oli nimetty erään isotädin (kenen jääköön arvailujen varaan) mukaan. Ja Tyyppiä pidettiin kovasti Audreyn näköisenä ja oloisena. Siis hyvä tapaisena.

Samassa unessa tajusin jossain arvonnassa valita keräilyharvinaisuuden, kun jonkun artistin tuotannosta sai valita viimeisimmän uutuuden ihan missä toistomuodossa tahansa. Oli DVD:tä, Cee Deetä ja Ceeekasettiakin, mutta tajusin ottaa vinyylin.

Hyvä tavaton

2007-02-02T11:31:00.000+02:00

Elanor kirjoitti blogissaan suurinpiirtein, että ei oikein jaksa jutella kehitysmaa-avuista, politiikasta ja muista mistä muut kamalasti juttelisivat. Kun ajatukset alkavat loppumetreillä kohdistumaan oman navan ympärille ja alle.

Totta. Vaikka minulla onkin usein ajatukset ihan muualla kuin siinä, että meille tulee lapsi, niin viime aikoina olen huomannut ajattelevani Tyyppiä ehkä enemmän kuin ennen. Mutta kenties minä olen vain vähän ...spessu, kun en oikein jaksa ruotia Tyyppiä ja Tyypin asioita kuin Jaakon ja tulevan muaman kanssa. Jaakko ei tosin paljoa ruodi, mutta muama kyllä...

Tällä viikolla ja viime aikoina yleensä yhteiskunnalliset asiat ovat muuttaneet merkitystään. Ja se johtuu tästä raskaudesta. Se mitä Minun/Meidän rahoilla tehdään ja mitä niiden käytöstä päätetään mm. eduskunnassa alkaa kiinnostamaan minua har-vi-nai-sen paljon.

Olen entistä enemmän mm. sitä mieltä, että jos eduskunnalta ei löydy rahaa muka oman poissaolojärjestelmän kehittämiseen puoltamiljoonaa (kun se lisäisi avoimuutta kansalaisia kohtaan ja toisia jotain nk. läpinäkyvyyttä mikä olisi todella tervetullutta), MUTTA kuusi miljoonaa (VERORAHOJA) löytyy kyllä ja hyvä jos riittää juhlavuoden piletykseen, niiiin jossain mätää on aika paljon. Kenties arvoissa. Ei mitään häpyä, ei mitään tapoja.

Minulle tuli lähes paniikki tällä viikolla kuultuani päätä huimaavia juttuja, siitä miten asioita hoidetaan ja ketä niitä valitaan hoitamaan. Jos aina, AINA lojaali ja tottelevainen keskinkertaisuus valitaan eikä juuri koskaan kriittistä lahjakkuutta, niin... Millainen yhteiskunta Tyyppiä on ottamassa vastaan?! Ja jos pahasti turmeleva valta ei koskaan pääse oikeasti demokraattiseen ympäristöön... Niin ei se ole demokratiaa.

Olen edelleen ihan mykistynyt ja samalla "hiukan" raivoissani. Minusta tuntuu että demokratiaa ollaan muuttamaksi joksikin ihan muuksi. Ja meitä se ei saisi haitata. Meidän ei toivota edes huomaavan sitä. Mutta Tyyppi velvoittaa. On pakko kiinnittää huomiota.

Kuva: täältä

Synnytyslevy & -kassi

2007-01-31T09:20:00.000+02:00

Sellainen pitäisi kasata. Olen päättänyt tehdä näin. Tai siis sitten päätin kasata musiikkia iPodille, kun sinne menee niiiin paljon enemmän, esim. kaikki Vesa-Matti Loirot, Egotripit ja näillä näkymin nyt myös Dolly Partonin ja Tina Turnerin lisäksi L7:it. Samoin Edit Piaffit, Aretha Franklinit, Johnny Cashit, Martti Servot (tiätty), Lily Allenin levy, Paula Koivuniemen Lady Sentimental -levy ja kenties jotain muutakin. Ja siis iPodin kajarit pitää ottaa mukaan myös.

Pitäisi vain saada aikaiseksi. Vau!-kirjassa sanottiin, että isän pitäisi pyytää äitiä nyt (rv 32) jo laittamaan kassi valmiiksi, missä on saniteettitarvikkeet ja kaikki. Hei... montako shampoota mulla muka on? Mä voisin vielä käyttää saniteettitarvikkeita tässä välissäkin. Jaakko joutuu vaikka tuomaan ne sitten myöhemmin sinne sairaalaan. Ja ei vielä voi tietää mitkä aamutossut mä otan... Vaikkakin luultavasti Ainot, mutta niitäkin mä käytän nyt muutenkin. Niitä mitään voi pakata odottamaan maksimissaan kahdeksi kuukaudeksi!

Olen myös päättänyt ottaa mukaan oman aamutakin. Tosin en YHTÄÄÄN haluaisi ottaa pinkkiä Benettonin saunakylpytakkia, koska jostain olen saanut päähäni, että sellainen japaneesialaiskorealainenaamutakki olisi PALJON hienompi. Mistä sellaisen nyt saa, on oma lukunsa. Ja ne Ainothan sitten mätsää siihen juuri niin ei yhtään, että se on hienoa. Ja otan luultavasti oloasunkin oman. Ainakin mukaan. Sairaalavaatteet... ne ei oikein ole musta ...jees.

Ei alle 60 senttisille

2007-01-30T20:32:00.000+02:00

Sain eilen sen Iikkeankassillisen vaatetta Tyypille. Nyt siis todellakin on bödejä, jos siis jotain. Kävin sitten tuossa läpi kaikki Tyypin vaatteet. No niitä bödejä on todella paljon (meinasin laskea, mutten jaksanut). Ihan peinelle on t-paitoja, mutta muutoin alle 60 senttiselle ei kyllä kamalasti mitään muita kledjuja.

Kun mietin, että tavallaan Tyyppi voi olla sitten kuitenkin ihan "kunnon" kokoinen, niin tuntuu vähän turhalta hankkia mitään alle 60 senttiselle, mutta kun katselen ja tunnustelen vatsan seutuani, niin sitten taas... Kovin paljoa yli 60 senttinen ei sinne NYT varsinkaan mahdu.

Päädyin siis seuraavaan. Odotan ihan viime metreille ja hankin sitten nippanappa ajoissa ne ihan ensimmäiset rievut. Tai jos en itse kerkeä niin sitten se jää kyllä Jaakon harteille. Ja koska Tyyppi on ihan peini vain hetken, voi Jaakko ottaa vaikka tulevan Tuhvan mukaan (kun se aina välillä innostuu asioista ja sillä on hyviä idiksiä). Kun ei se sitten oo niin tarkkaa. Niin että mitä sieltä tulee.

Alan olla ihan täynnä kaikkea sitä mitä pitää hankkia. Tänään kysyin tulevalta Muamalta, että "montako peittoa sillä PITÄÄ olla?!", kun yksi ei tunnu riittävän. Ihan Greeeeiiisiiiii!

Bastard

2007-01-29T19:03:00.000+02:00

Mietittiin, että kuinkakohan hauska läppä olisi tehdä Tyypille tällainen Äpärä-paita. Molempien äidit varmastikin flippaisivat ihan totaalisesti ja ...saattaisivat suorastaan suuttua. Isätkin, eli Äijä ja Tuhva saattaisivat myös pitää ideaa NIIIIIN typeränä. Että siis joutuisi selittelemään aika paljon.

Mutta siis heeiiiii!? Totuushan on vain kaunista. Eikö?

Päädyttiin ainakin toistaiseksi vielä hautomaan asiaa eli hiomaan suunnitelmaa, mutta siis jos Metallica, Martti Servo tai Jukka Virtanen t-paita olisi eri rock, niin miksei sitten tällainenkin?

Melkein kuvan paita: täältä

Keski-ikäiset miehet

2007-01-29T10:24:00.000+02:00

...siis yli 4kymppiset ja niiden reagoimiset. Niin suloista. Lauantaina se tuli sellaisena ryppäänä, että siihen kiinnitti huomiota ja se hymyilytti.

Kävimme Ervasti divarissa, koska A) sinne oli yksi toimitus, B) siellä oli minulle ylläri ja C) isä oli tunnetusti kello 9.30 paikalla ja sieltä jatkettiin Ullalle kahville sekä aina eteenpäin kohti keskustaa.

Vatsani on siis ilmestynyt, pullahtanut esiin aivan viime aikoina, viikkoina. Niin, että sen voi ulkopuolinenkin aika hyvin huomata. Ei tosin aina edelleenkään kaikki eikä joka kerta.

Ervastilla kaikki ("papparat") tervehtivät kuten aina. Koo (eilen tuli aina yhtä viihdyttävä Men in Black II) ojensi vauvakirjan minulle "X lähetti tällaisen lahjan ...Niin ja onnea... nyt". Kiitos, kiitos! KooVeekin moikkasi jotenkin erityisen vakavasti, että teki mieli kysyä: "Siis mitääää?".

Ullalle kun mentiin (en ole käynyt muutamaan lauantaihin), niin Ulla aivan meni hölmistyneeksi, "Mikä tuo on?" ja tajusin että vastaukseni "Tää vatsa on kasvanut nyt ihan yllättäen" ei kenties kertonut koko totuutta. Matkalla vessaan kuulin kuinka Ulla vaati isääni tilille. Hiukan huvitti, kun isän vastaus kantautui korviin: "Siis mistä olisi pitänyt kertoa?! Ai siis ...niiiiiin toi". Kun tulin takaisin Ulla kysyi laskettua aikaa ja oli saada slaagin "Kaksi kuukautta!? Eihän toi vatsa näy sitten mihinkään!". Setä kysyi napakasti: "Kaikki hyvin?" ja sitten palattiin päiväjärjestykseen.

Sain syntymäpäivälahjaksi kahdet kengät. Talvikengät. Molemmissa painoi pitkälti pohjan materiaali ja etenkin pito. "Niiden pohjien pitää olla sellaiset, että sä ...nyt et kaadu ulkona... kun ...on liukastakin". Totta. Olisihan se ikävää, kaatua. Kuten se on aina ikävää. Mutta raskaanahan se olisi tavallista ikävämpää.

Tyttäret eikä kavereiden tyttäret saa lapsia. Tai saa, mutta se johtuu sellaisesta neitseellisestä sikiämisestä (toivottavasti) tai sitten ne hakee ne saunan alta. Se on vähän niinkuin pienenä pojista ja tytöistä tuntuu ettei vastakkaisen sukupuolenedustajien kanssa leikitä, kun pelkkä ajatus on vähän niinkuin ällöpöllö. Kuten Herra Housu totesi tupareissamme "mä en leiki tyttöjen kanssa" ja paineli kommentin jälkeen kaverini Ilona-tyttären kanssa taikahuiskuineen...

Kaikki on suhteellista

2007-01-26T19:18:00.000+02:00

Eilen Markku-serkku totesi: "No ei toi sun mahas kyllä mikään iso ole" ja Jaakko saunassa "nyt toi sun maha on kyllä aika iso". Niin. Se riippuu vähän mihin on tottunut. Mun tunnetusti litteaan vatsan seutuun (tukehtuu hän palturiinsa) vaiko esim. oikeasti isoon vatsaan raskaana olevalla naisella. Setäni vaimolla, siis myös Markku-serkun äidillä, oli ainakin kahden viimeisen kakaran raskauksien aikana IHAN TOLKUTON vatsa.

Muistan, kun olimme Pirkkolassa vuonna yksi ja kaksi ennen nakkisotaa uimassa ja pihalla auringossa köllimässä, mitä mietin katsellessa Ruskin vatsaa. "Ihan järkyttävä". Siitä pääsemmekin toiseen seikkaan mikä liittyy mm. Ruskin järkyttävän kokoiseen raskausvatsaan ja raskausvatsoihin yleensä. Bikinien käyttöön.

Bikinit ovat minusta ehdoton ja ihan must asu raskaanaolevalla naisella. Tietenkin voidaan keskustella arvista ja muista, mutta... Se on ainoa seikka mikä minua harmittaa talviraskaudessa. Etten pääse käyttämään biksuja. Siis ulkona. Sisätiloja ei lasketa.

Joskus

2007-01-26T17:07:00.000+02:00

...muutenkin kuin raskaana tuntuu, että toivottavasti koittaa sekin päivä, kun itse kokee voivansa irtisanoutua kaikesta, olla vaan hällä vi***n väliä, keskittyä kaivamaan onnellisena nenää ja todeta, että jos homma kusee, niin "mä en enää leiki tätä", esittää ettei kuule eikä näe jos ei huvita.

Miehet (monikossa). Joskus... tekisi vain mieli pyyhkiä niillä seiniä. No sanotaan vaikka reilummin: ihmiset. Mutta kun on raskaana, niin ei saa nostella... oikein mitään.

Tänään olen lukenut, että perusopetus ei nyky maailmassa takaa samanlaista sivistyksen tasoa kuin ennen. eikä mahdollisuuksia nuorille/ihmisille edetä elämässä. Totta.

Mutta kai me kaikki telluslaiset ymmärrämme ajan käsitteen?! Siis jos emme paljoa muuta, niin edes sen.

Lily Allenin Everything's Just Wonderful -laulun sanoin:

"Don't you want something else,
Something new, than what we've got here,
And don't you feel it's all the same,
Some sick game and it's not insincere,
I wish I could change the ways of the world,
Make it a nice place
Until that day, I guess we stay,
Doing what we do
Screwing who we screw"

Kuva: täältä

Äpärä

2007-01-24T11:55:00.000+02:00

Sellainen Tyypistä näillä näkymillä tulee. Ai kauheeeee! Mutta vakavammin. On hassua ajatella, että jos nyt menisinkin avioliittoon ihan sama kenen kanssa kuin Britney Spears Las Vegasissa ja jos Tyyppi syntyisi liiton aikana, olisi tuo Kuka Tahansa laillisesti Tyypin isä. Eikä mitään isyydentunnustusta tarvitsisi tehdä.

Tietenkin Jaakko voisi aika hyvin osoittaa (viitaten mm. tänne), että asia ei ole ihan niin, mutta silti asiasta väännettäisiin tovi. Hyvin hassua.

Moni on asian tiimoilta heittänyt kysymyksiä ja edelleenkään me emme oikein näe, että miksi pitäisi. Meidän yhteinen elo pohjautuu kuitenkin vapaaseen tahtoon (jota voidaan tietenkin koetella) ja sitä seikkaa ei mikään avioliitto ja maistraatti muuttaisi.

Ja luulinhan itsekin pitkään olevani äpärä, kun ei meillä isä ja äiti koskaan puhuneet naimisiinmenostaan eivätkä käytä sormuksia. Isä varmaan hukannut omansa. Kunnes kuulin että isääni oli alkanut siepsuttamaan isyydentunnustukset ja muut, joten oli ollut helpompaa kipaista lounastauolla maistraatissa. Ja ehkä pullakahveilla.

Joskus me kaikki (likkaporukka) kovasti olimme sitä mieltä, että "naimisiin, naimisiin ja ISOT häät ja sitten sitä ja tätä". Joo, ihan kivaa noin ajatuksen tasolla, mutta...

Me emme ole kovin kirkollista väkeä ja toisekseen todistettavasti en voisi pukeutua valkoiseenkaan sekä kolmanneksi asunto- ja autolainoissa on ihan tarpeeksi rahareikää. Ainakin meille. Ja maistraattikin on periaatteellinen luovutusvoitto "systeemille". Näin kun tuon ilmaisee (tuon viimeisen kohdan) koen olevani kuin Mel Gibsonin esittämä mies Salaliittoteoria-elokuvassa...

Ja kuten Mannan ihan huippu Manu-isä sen sanoi: "Äh, ei mitään maistraattiin! Paperit vain kuntoon!". Niin... ja se tarkoittaa siis mitä? Sillä veikkaisin, että pitää tietää aika hyvin ne sanakäänteet ja mahdolliset porsaanpoikasen mentävät aukot, jolla välttyy sitten nk. avoperheen sisällä isoilta esim. perintöveroilta. ja ties miltä.

Kuvan ukkelit: täältä

Kulkupeli

2007-01-23T16:37:00.000+02:00

Siis Hau siisti tis iis?! Tällainen trioBike olisi joo hieman hieno, mutta... kenties halutuilla perusvärisillä elementeillä vähän kallis (£ 1,990.01).

Kun olin natiainen pyöräilin isän kanssa paljon. Siis isä pyöräili ja minä istuin takana ja nautin kyydistä. Silloin ei vielä ollut edes niitä nykyisin niin tuttuja oranssisia muovikuppi-istuimia lapsille.

Nykyään löytyy myös perävaunuja polkupyöriin, joihin voi lastata tavaran sijaan vaikka lapsia tai koiria. Siis sama idea kuin tässäkin, periaatteessa, mutta tämä trioBike on vain paljon vetävämmän näköinen.

Maire-koirankin kanssa on jo logistisia ongelmia. Mairea ei tulisi mieleenkään juoksuttaa pyörän vierellä. Siinä olisi joko koira ketjujen välissä tai pyörä kuskeineen jorpakossa. Ajatuksenakin jo aivan liian stressaavaa. Ja pitäähän Mairen päästä mukaan! Etenkin jos tunneiksi ja taas tunneiksi lähdetään jonnekin kauniina kesäpäivänä, niin sitten pitää mennä jalan.

Sikäli ehkä joskus harkitaan sitten sellaisen perävaunun hankintaa. Sillä olisihan se oikein näppärää päästä pyörillä (ilman bensiiniä) koko kööri liikkumaan.Uskoisin nimittäin, että menee myös joku tovi ennenkuin kovin haastavia matkoja Tyyppi itsekään polkee...

rv30+3

2007-01-22T20:33:00.000+02:00

TH huomasi siis aamulla, että "tänään ootkin 30+3 viikolla, vähän niinkuin sun laskettuaika", aivan. Aikas hauska detsku, eli detalji. Siis taas yksi sellainen "maaginen" päivä tai luku tai siis päivämäärä.

Ja päivän kunniaksi Londoniin foto, koska foto on aina kiva. Tossa mä koetan olla mahdollisimman au naturel. En siis kauheesti pullistele. Mutta ei toi kait nyt mikään 30+3 perusmaha ole. Siis niin pallo.

Siinä äidiksi-kirjassa sanottiin tossa jossain kohtia hetki sitten, että "nyt lähestytään 7. kuukautta" ja jotain ja jotain ja jotain ja että sitä pitäisi juhlia. No, kuten Annan kanssa tuossa ip-pitsalenkillä todettiin, että jos sitä ei juhli esim. omia syntymäpäiviää, niin mitä juhlittavaa sitä loppupeleissä sitten edes jää ja arki on niiin arkea, että kyllä juhlia pitää olla. Muuten voi "enää" juhlia Mairen ja Tyypin synttäreitä ja nimppareita sekä joskus jotain muuta. Kissanristiäiset kunniaan!

Ja kun allekirjoittaneen että Annan synttärit ovat ensiviikolla, niin taidankin pitää taas yhdistelmä kemutukset tai tarjoilen edes kahvia ja pullaa.

Konkretiaa

2007-01-22T18:43:00.000+02:00

Kun palasimme lauantaina Lahdesta oli automme kuin Nissan Noten mainoksesta, ääriään myöten täynnä. Vauvantarviketta. Loppumatkasta Jaakon piti asetella kauppakassit jalkoihini ihan ajatuksella.

Nyt on kuvan Brio Novat vaunuvarastossa, on sitteri ja turvakaukalo. Hoitopöytä/-kaappikin saatiin kuin myös Tyypille kudetta.

Itselleni sain siis Ruskovillan rinnanlämmittimet, niitä "tissivuotolappuja" ja mm. synnytykseen homeopaattisen pilleripaketin.

Autoa kun ahdettiin täyteen alkoi tuntumaan, että "tää on niin sitten tässä". Siis, että nyt "siitä" alkaa tulla totta.

Mikä nimeksi?

2007-01-22T14:27:00.000+02:00

Ehdoton suosikkini tässä projektissa. Koska nimi on jotain mikä kuitenkin kertoo... jostain. Vanhempien valinnoista, huumorintajusta tai sen puutteesta, kulttuurista, suvustakin ja ties mistä, musiikkimausta.

Tietenkin olisi kiva antaa Tyypille nimi josta Tyyppikin voisi olla tyytyväinen ...no vaikka 3kymppisenä. Joku joka olisi kuitenkin mietitty vartavasten ja kaikkea sellaista ihanaa ja rakkautta sekä mitä kaikkea positiivista huokuvaa.

Meillä [lue: pitkälti minulla] on jo pitkään ollut niin tytölle kuin pojallekin vaihtoehtoja mistä yhdistellä hyvä nimi. Pojan nimestä aletaan olla jo lähes samoilla aaltopituuksilla, mutta tytön nimestä Jaakolla ei tunnu olevan oikein otetta. Sillä Pirre, Lissu tai Sirkku eivät nyt vaan... Ne nyt vaan eivät käy.

No Jaakko sitten oma-aloitteisesti meni nimikoneeseen ja alkoi ehdotella... Tahiti, Odessa, Vanamo, Verona tai miten olisi India. Mikä ihme miestä vaivaa? Miksi juuri paikannimet olivat yht'äkkiä juuri ne, jotka maistuivat suussa parhaille? Voi hitsin vitsi...

Sillä vain Veronassa olemme käyneet. Ja siis ihan kiva paikkahan se on, Romeon ja Juliankin kohtaamispaikka, mutta... Noh, tätä keretään veivaamaan vielä ihan yllin kyllin. Ja pääsen vaikka kiristämään sukunimellä. Pitää vain taktikoida...

Ei mitään lööppeihin

2007-01-22T14:18:00.000+02:00

Kävin neuvolassa. Kaik kuten kuuluu. Tyyppi möyri ja kuulemma "maastoutui" sydänäänten kuuntelun aikana. Mutta saatiin sieltä taas rahinan seasta kunnon biitti. Vatsan mitta on nyt huimat 26 senttiä! Hoh, hoh. Ei ihme, että terkan mukaan Tyyppi ei ole "mikään suuren suuri". Olisihan se jo luonnonvastaista, jos olisi.

Neuvolan aulassa tajusin, että olen yksi muutamasta raskaana olevasta naisesta. Että nyt ulkopuolinenkin pitää mua raskaana olevana naisena. Joskus olen ajatellut, että tällaiset hetket jotenkin koskettaisi. Pistäisi jotenkin huomaamaan ...jotain. Että olen jotain itseäni kenties suurempaa. No ei tuntunut siltä. Tuntu ihan samalta kuin ennen sitä ajatustakin.

Nyt alkaa tahti kiihtymään. Jo kahden viikon päästä seuraava aika. Tämäkin on vain merkki siitä, että homma alkaa todentumaan ihan näillä näppäimillä. Ja edelleen mua välillä huvittaa vaikkapa se, että lyllerrän lumikinoksen yli kuin "joku raskaana oleva nainen" ja sitten muistan, että... Jooo.

Palvelusta

2007-01-21T21:11:00.000+02:00

Mitä jos mun tarvitsisi soittaa jonnekin kysyäkseni jotain liittyen "tähän tilaan"? Jos musta oikeasti tuntuisi, että mua vähän mietityttää, että mitä hel... Minne mä soittaisin? Neuvolaan? En ehkä, koska sinne soitteluista on huomannut nyt sen, että mun pitäisi tietää kenelle ne yhdistäisi ja yleensä siellä sitten yhdistellään ja mä olen jossain jonossa, ties kuinka kauan ja sitten selviää, että soittoaika oli ja meni ja seuraava on huomenna. Tää systeemi on niin huonosti organisoitu, että IHME jos se tulee kalliiksi.

Mäkin varmasti soittaisin Kätlärille. Kuten olen soittanut mm. siitä kun hukkasin sieltä tulleen infon (kaksi A4-paperia), että voidaanko me tulla jo ennen valmennuksia tutustumaan (ei voida). Sen tiedon toki olisin kuullut mielelläni jo sieltä "neuvonnan"mieheltä tai jo siltä joka vastasi Haikaranpesässä. Siihen EI olisi ehkä tarvittu kätilöä, joka kuullosti siltä ettei juurikaan kiinnosta vastata typeriin kysymyksiin.

Aim sou sori, mutta mä en ole ennen synnyttänyt Kätilöopistolla... Oota, mä en ole synnyttänyt. Siis ikinä, nevör evör pifööör. Jos ei kysy, ei voi tietää. Ja hal-looo, HUS:in nettisaitit, siis vaikka Kätlärin on ihan ...hyvin kökköjä. Tavallaan ihan näin subjektiivisesti ne voisivat olla paremmat. Siis informatiivisemmat. Paremmat todella monella tapaa.

Jollain... no lähes millä vaan on paremmat sivut kuin Kätlärillä. Mairen kasvattajalla muiden muassa! Ja nyt puhutaan sellaisesta asiakaspalvelun alueesta jota tarvitaan, jooo-o, aika harvoin noin per perhepiiri, mutta joka koetaan aika ...vahvasti.

Jos mua riepoo vaikka huono kampaajalla käyntikerta (jota EI siis ole tapahtunut vuosiin!!) tai kosmetologikeikka, niin ...MIKSI mua ei riepoisi huonot kokemukset synnytykseen liityen?! Mietitään tätä... vaikka sillain, että veren kiehunnan ihan kuulee.

Jooo.

Pitääkö tätä asiaa esittää edes, siis tällaista vertausta. On jälleen eriasia jos joku on käynyt hoitsukoulun tai on asiantuntija muutoin. Ei voida olettaa, että peruslähtökohtaisesti kaikkien tulisi olla asiantuntijoita, jotta palvelua voisi käyttää, onnistuneesti. Niin että sen "säännöt", tavat ja käytännöt hallitsisi suvereenisti. Mikä se sellainen palvelu on? Varsinkaan palvelu, joka on kuitenkin ajateltu ihan kaikille. Julkinen. Ei mikään "salaistentervehdystenkilta".

Koska JOS on ensimmäistä kertaa raskaana, niin harva on asiantuntija ja toisekseen jokainen raskaus on käsittääkseni erilainen.

Jos joudun tuntemaan mielipahassa tai sellaisessa pienessä pelkotilassa, syvässä huolestuneisuudessa jotain kaiken sen sivuuttavaa ja sitä tunnetta disauttavaa (noh, halveksuvaa) käytöstä, niin mä... jääköön salaisuudeksi ja ässiksi hihoihin sekä sukanvarsiin.

Mä olen ihan dadaa

2007-01-19T11:43:00.000+02:00

Eilen sekoilin itseni ihan sekaisin sillä millä raskausviikolla olen. Muistin, että tänään pitäisi alkaa viikko 31., mutta sitten katsoin kalenteriin, niin siellä luki 30. Kun tämä raskausviikkojen vaihtuminen on siirtynyt maanantaista torstai-perjantain vaihteeseen olen ihan pihalla. Maanantai on niin paljon helpompi sisäistää uuden viikon (raskaus sellaisenkin) aluksi kuin perjantai.

No Vau!-kirjassa se sitten "selvennettiin": "Raskaus 30 viikosta 0 päivästä 30 viikkoon ja 6 päivään = 31. viikko (Tämän viikon alussa sikiö on 28 viikkoa vanha--). Jeppistä.

Niin ja nyt Tyypilla on Vau!-kirjan mukaan "kunnon hiukset päässä" tai siis mistä sitä tietää. Toisilla on todella kunnon kuontalo, muttei kyllä kaikilla. Sitten sen ihoa peittävä kauniisti sanottuna untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta sitä on runsaimmin kuitenkin selässä ja olkapäillä. Plus se virtaa lapsiveteen ja se kiertää MUN sapen kautta, joka puhdistaa ...sen.

Mutta ei musta tunnu, että olisin ollut iät ja ajat jo raskaana. Musta tuntuu, että nyt vasta mä olen raskaana.

Runoja Tyypille

2007-01-18T18:47:00.000+02:00

Ensi keskiviikkona olisi Korjaamolla suuri runotapahtuma, mutta myös samaan aikaan Backom-Tölön Aarrekartan teko -ilta. Valinta on vaikea, mutta toisaalta aarrekarttailijat ovat runojen ystäviä (minä itse suppeammassa skaalassa), eli varmaan päädymme valitsemaan runot.

Mutta koska Tyypin on hyvä tottua tällaiseenkin, niin ehkä runous olisi ihan jees. Ja Kauko Röyhkän laulanta myös. Onhan kuitenkin minun ja siis meidän (Jaakon ja minun) vastuu huolehtia myös Tyypin kulttuuris-sivistävistä kokemuksista. Paras siis totutella ajatukseen jo nyt.