Straight edge
Ystävämme Mannan raskaus meni kivottomasti, kuten Mannan äidilläkin. Ja kun H-hetki alkoi lähestyä, niin eihän nainen ollut huomannut edes synnytyksen alkaneen (kun lapsivesikään ei ollut lirahtanut). Synnytyksen Manna veti ihan ensikertalaisena luomuna, ei mitään lääkitystä.Miksi ottaa kipuihin helpotusta, jos/kun ei ole kipujakaan? Hyvä kysymys. Minusta jopa oleellinen. Miksi lääkitä jotain, mikä ei tarvitse lääkitystä? Tämä on periaatteellinen ja siis hyvin syvälle uurtava kysymys. Pitäisikö vetää ns. taju kankaalle, koska Joku niin sanoo? Koska Kaikki tekee niin? Vai, koska sitä todella tarvitsee? Periaatteellisella ja käytännönkin tasolla kyse on samasta kuin vaikkapa yltiöpäisestä mielialalääkityksestä, jota määrätään ...kaikille, joille sitä vain voidaan määrätä.
Jos raskaus ja synnytys ovat oikeasti hienoa aikaa, jonka jännitystä ja ...mieletöntä odotuksen kihelmöintiä ei häiritse kivut, oksentelu tai särkylääkitys ja mikäli sama kaava jatkuu synnytykseen, niin... Eikö se ole todella ok? Ettei joku tarvitse lääkitystä, mihinkään.
Sillä kaikki kivun lievitys on keksitty ja kehitelty nimenomaan kipujen lievennykseen, helpotukseen ja tässä tapauksessa naisen synnytyksen helpottamiseksi. Joten, jos ei tarvitse helpotusta, niin miksi tunkea sitä kamaa niille jotka eivät sitä oikeasti tarvitsekaan? Säästöä rahassa ja luonnonvaroissa. Jäisi enemmän niille, jotka sitä tarvitsevat ja kenties johonkin muuhunkin.
Kuva: täältä
Tunnisteet: Raskaus ja Minä, synnytys
posted by Hanna Kopra @ 21:55
4 Comments:
Eikös sitä epiduraalia nimenomaan vältellä? En ole ainakaan kuullut tutuilta että sitä oltais tarjoamaan tultu. Äiti veti luomuna mutta itestäni en todellakaan mene vastuuseen :D
Kyllä sitä epiduraalia sai ihan huutamalla huutaa. Missään nimessä ei tultu tarjoamaan. ;)
Jäikin ainoaksi kivunlievitykseksi (ilokaasumaskilla heitin avustavaa kätilöä päähän kun ei toisellakaan kerralla ymmärtänyt sanomaani "tämä ei ihan totta auta, vie pois" ja ne hemmetin vesipiikit sai mut lähinnä nauramaan, itkemään-nauramaan, älkää edes tarjotko), toimi oikealla hetkellä pirun hyvin ja selvisin pyörtymällä vasta synnytyksen jo loputtua. ;p
Käsittääkseni asiat ovat vahvasti sidoksissa alueeseen ja kulloiseenkin "vallalla olevaan käsitykseen" kuin henkilökuntaankin.
Eräs ystävä sai odottaa anestesialääkäriä ja kun herra vihdoin saapui paikalle ei meinannut antaa koko piikkiä, kun ystäväni "käyttäytyi niiin huonosti". Oli huutanut, että: "perkele nyt tänne sitä piikkiä!".
Yksilön halut ja tarpeet minusta pitäisi huomioida. Ei tunkea mitään mitä toinen ei halua, tuputtaa mitään. Ei vaikka se nyt itsestään olisikin todella hyvä ja fiksuin asia. Ainakaan tässä asiassa.
Kaksi lasta olen synnyttänyt, ekan epiduraalilla ja toisen luomuna eikä mitään kivunlievitystä kyllä kummallakaan kerralla tyrkytetty, paremminkin päin vastoin.
Lähetä kommentti
<< Home