Kynsiviila ja tissiä naamaan

Koen istuneeni ja opetelleeni hitusen enemmän autolla ajamista kuin mitä olen synnytykseen ja lapsen saantiin valmentautunut. Mutta kuten usein on todettu: Kuka vain voi tehdä lapsia, kaikki eivät ajaa esimerkiksi taksia.

Vaikka tiedäpä tuosta. Eihän sitä tiedä millainen se synnytys on ja elämä Tyypin kanssa siitä hetkestä eteenpäin. Ei vain voi tietää. Varsinkaan, kun ei ole vanhemmuudesta ennestään kokemusta ja jos olisikin, niin uusi peluri on aina uusi peluri ja siinä joukkueen roolit menevät uusiksi. Sopeutumista vaaditaan, kaikilta.

Noh, nyt on sitten käyty kaikki synnytysvalmennukset. Kaikki kaksi. Meille ei ole puhuttu, että voisimme osallistua neuvolan valmennuksiin, joten emme ole sitä edes osanneet kaivata. Ja voihan sitä sitten neuvolaa piinata imetyksistä ja ihonäppylöistä ja ties mistä, jos sellaiset alkavat huolestuttamaan. Uskallan olettaa.

Trendit. Niitä on vaatteissa ja asusteissa, autonväreissä, talopaketeissa, neurologisissa tutkimuksissa ja myös imetysasioissa. Nyt imetys on taas in. Ja tällä kertaa sitä tukee maalaisjärjen rinnalla puhdas tutkimus, eli tiede. Ja tieteeseen on meidän helppo luottaa. Ilmeisesti.

Minä en esimerkiksi tiennyt, että äidinmaitoa voi pakastaa perätä kuukauden ja till! Kuinka kätevää. Ja hei, jos saa vaikka lääkekuurin niin pumppaa maitoa vaan viemäriin, nin ei tuotanto hyydy! Hyvä vinkki, suorastaan niksi-kamaa. Pitänee hankkia se imetystyyny. Tosin mielellään ei mikään nallekuvioinen. Koska e i h ä n Tyyppi niitä nalleja edes tajua. Ja minä niitä joutuisin katselemaan. Tässä(kin) kohtaa laitan oman makuni edelle.

Sen tiesinkin, että tissi pitää tuuppaista aikalailla syvälle vauvan naamaan. Että tulee kunnon imutus, vakuumi ja maito pulppuaa. Mutta siis NIIIIIIN syvälle, ihan tuonne kitalaen takaosaan. Onneksi vauvoilla on luonnostaan lytty nenä.

Minä en ole kovastikaan kahlannut vauvanhoito-oppaita läpi. Kun edelleen olo tuntuu absurdilta. Siis, että meillä on kahden kuukauden sisällä ...Niin LAPSI! Se tosiseikka on ihan OMG-kamaa. Se on vain kovin, kovin, kovin merkillinen asia.

Siispä oli hassua kuulla, ettei lapsen kynsiä saa leikata edes kahden viikon iässä, mielummin vähän myöhemmin. Ja että kylvetetäänkin vasta joskus silloin. Ja mielummin kuin hankkii vauvojen kynsisakset (jotka jo kerkesin hankkimaan) voisi hankkia valkoisen (?!) kynsiviilan. Posh, mutta onhan se totta, että silloin ei tule niitä teräviä reunoja kuin voisi ja tulisi saksilla. Mutta siis kynsiviila pitää hankkia Tyypin beytibääggiin.