Se mielessä

Vau!-kirjassa sanottiin jotenkin, että nyt mielessä alkaa olla kokoajan synnytys. Ennen torstain valmennusta en synnytystä pahemmin ollut edes ajatellut (kuin että suunnilleen mitä voisin haluta ja mitä EN), enkä kauheasti pohtinut sitä valmennuksen jälkeenkään. Tulee kun tulee, menee niin kuin menee.

Mutta sitten kun olin lukenut, että nyt pitäisi SEN pyöriä mielessä heti eilen illalla hieman enemmän närästäessä ja Tyypin riehuessa (innostuksesta, kun Eiran demareille tehdään omat nettisivut), niin olin aivan varma, että "tää on varmaan nyt sitten SITÄ".

Ihan vain tiedoksi: ei ollut. Aamulla heräsin edelleen yhtenä kappaleena, jakautumattomana. Aamulla keksin myös mikä tai kuka minulle tulee itsestäni mieleen, kun nukun (sisältää kääntyilyt, sängystä ylös nousemiset jne.). Hylje. Vedessä kuin gaselli maalla, mutta maalla kuin ...hylje.

Nyt on taas pinnan alla tyyntä, joten ei tarvitse ruveta vouhottamaan sairaalakassin kanssa. Tyypille ei ole edes mätsäävää sanitaario+matkakassi yhdistelmää vielä. OMG!