Piukee & norsu vatsassa

Olo on iltaisin piukea. Se on se sana. Jossain vaiheessa iltaa olo muuttuu. Tosin pitkähkö ulkoilu kieltämättä lieventää tuota oloa. Kahvia saa juoda viimeisen kerran ehkä siinä kello 13.35, ei sen jälkeen.

Jaakko spekuloi siitä milloin Tyyppi tulee. Kun huomasi ettei kovin montaa viikonloppua enää ole jäljellä. Ja olivat poikien kanssa töissä todenneet, että on ehkä fiksumpaa ettei Jaakko lähde Tahkolle, viikonlopuksi maaliskuun lopulla. Ettei mm. Vesku ja Jani joudu kärsimään. Kas, elämänviisaus kasvaa "ravinnottomassakin" maaperässä. Toivoa siis on. Maailmassa.

Jaakko spekuleerasi, että jos Tyypin syntymä meneekin kuukaudella yli. Ei mene, ei kukaan semmoiseen suostu. Lääkäritkään. No sitten Jaakko spekuloi, että jos "se" meneekin vuodella yli. No enhän minä mikään norsu/elefantti ole! En vai?

Samana iltana vatsan uumenista kuului aivan elefantin/norsun törähdyksiä. Kyllä, törähdyksiä kuin jostain ...missä norsut/elefantit kulkevat.

Loogista! Jos SSK-SKK:n Annikan Beebiksen kanssa ultrakuvissa näkyi krokotiili, niin Tyypin kanssa mahassa on siis elefantti/norsu! Tai sitten Tyyppi on norsu/elefantti. Ei kai...

Öisinkin olo on erilainen kuin koko tänä aikana. Enää ei todellakaan nukuta kuin vasemmalla kyljellä. Jos olen osannut asemoida Iikkean pitkulatyynyn, niin puolittain selälläänkin voi nukkua, hyvin. Oikealla kyljellä ei kyllä tule juuri nukuttua, kenties aamuisin loikoiltua, vaihtelun vuoksi.

Ja unet. Näin unta, että Ritva Santavuori oli Suomen seuraava presidentti, joka harrasti silkkimaalausta. Näin myös unia, jotka sekoittuivat Lars Svedbergin lukemaan Enkelit ja demonit -kuunnelmaan, omaan lapsuuteen, kesän odotukseen ja ties mihin.

Vaikka heräilen ja kieputan itseni sängystä vessaan ainakin kahdesti yössä ja heräilen, koska kääntyminen on todellakin yhtä dynaamista kuin hylkeellä maalla, näen unia ja siis nukun kaikkien heräilyjen välillä. Positiivista.

Kuva: täältä