Mitä sitä liioittelemaan

Jaakko ja minä emme olleet ajatelleet kirkkohäitä tai viimeaikoina edes häitä. Kuten todettua asuntolaina ja Tyyppi tulevat verottamaan budjettia ihan riittävästi. Ja pienissä erissä juhliminen (syntymä- ja nimipäivät yms. kissanristiäiset) ovat jotenkin mukavampia. Ei viitsisi laittaa monen vuoden, kenties vuosikymmenen kissanristiäisrahoja yksiin pileisiin.
En osaa sanoa miksi Jaakko sitten ilmoitti, että maistraatista olisi nyt varattava aika. Sitten päätettiin ettei kerrotakaan kenellekään. Koska...
Helsingin Albertinkadun maistraatti on aikas... Miten sen sanoisi? Karu. Innon Markon tai Jonkun pitäisi hyväntekeväisyyden nimissä mennä tekemään sille odotustilalle JOTAIN. Ne tekokukat eivät oikein olleet luontevia, kauhnaiset ja melko erikoiset sohvat edes puhtaan näköisiä.
Mutta kahden minuutin vihkiminen meni tosi mukavasti. Henkikirjoittaja Paula Ojaniemi vaikutti (mitä nyt muutamassa minuutissa voi vetää johtopäätelmiä) oikein mukavalta ja huumorintajuiselta. Minua kun koko tilanne vain nauratti.
Meidän piti mennä pullakahveelle, kuten vanhempamme (tai siis minun eivät kyllä käyneet edes pullakahveilla, ei ollut aikaa). Mutta kun olikin nälkä, niin menimme Himalajaan syömään nepaleesialaista lounasta. Varsin intiimisti kolmen vieraan miehen kanssa samassa pöydässä. Kahvi kuului hintaan.
Olimme sopineet, että laitamme Hesariin ilmoituksen. Ja siksikään kenellekään ei voinut kertoa. Sitä voidaan kutsua jäynäksi, källiksi tai kokeeksi. Kokeeksi sen suhteen miten hyvin äitini a.k.a. Stasi lukeekaan Hesaria tai eräät muut. Stasin epävirallinen asiamies soittikin kello 8.30 (joka meni yli oman arvaukseni ainakin tunnilla). Siis aika hyvin.
Kuten isäni sanoi on hän morsiammen isänä A) tyytyväinen että lounaskin kustannettiin omasta pussista ja B) olisihan se liioittelua järjestää mitään huntuhäitä, kun on asuttu vuosikaudet yhdessä ja lapsikin tulossa...
Tunnisteet: parisuhde
13 Comments:
Huomenta ja onnea!
Tuikituntematon vakkarimyötäeläjä ja -lukija huomasi ilmoituksen, mietti hetken, mistä noin tuttu nimi, kunnes välähti.
Juhlat vain toisillenne, ei muille, aika romantillista.
Oikein paljon onnea täältä euroopan etelälaidaltakin!! Olisin halunnut itsekin samanlaiset häät, vaan kulttuuri ei taipunut. Paljon,paljon onnea vielä teille molemmille!!!
...tai vähättelemään. Naimisiinmeno on iso juttu ja on tärkeää, että sen tekee juuri niinkuin itse haluaa. Itseään kuunnellen, ja vaikka makuhermojansa seuraten. Ei sitä joka päivä omaa elämäänsä lupaa jakaa toisen kanssa :)
Lämpimät onnittelut teille molemmille!
Kiitos, kiitos.
Onneksi kulttuuri sentään taipuu. On mukavaa, että voi tehdä asioita kuten itselle parhaiten luonnistuu.
Onnea!
Me olemme myös menneet salaa naimisiin maistraatissa, tosin vihkimisen jälkeen pidimme puhelinkierroksen ja kerroimme lähimmille sukulaisille. Pikkulinnut pitivät lopusta huolen.
onnea myös täältä, voisin allekirjoittaa #1:n kommentin :)
Onnee! :)
Ja kiältämäti se maistraatti on karu paikka, ja se vihkiminenkin aika kummallista touhua. Muistan ku mentiin sinne ja oletin jonkinlaista alkuinfoa ja/tai alustusta, mutta ei! Henkikirjoittaja vaan otti ja vihkas, tosta noin vaan, ja sit sitä oltiinki naimisissa. Humps.
Täällä myös lukija joka bongasi ilmoituksenne. Onnea!
Olen myös tuolla samaisessa maistraatissa vieraillut ja eihän se kovin hienostunut paikka ole, onneksi en ole itsekään ;)
-nukka
Onnitteluni sekä rouvalle että puolisolle!
Onnea oikein hirrrrmuisen paljon!!!
Onnea!!!
Oikein paljon onnea teille molemmille!! Ja haleja kans :)
No mutta... Paljon kiitoksia. Ei tämä nyt ole oloa eikä eloa muuttanut entisestä.
Mutta siis ei se huonommaksikaan ole muuttunut!
Lähetä kommentti
<< Home