Kahden päivän darra

Siitä(kin) saattaa huomata olevansa raskaana, että älytön valvominen käy todella voimille. Perjantain ja lauantain valvomisien jälkeen (vaikka lauantaina tuli otettua parin tunnin päiskärit) oli olo sunnuntaiaamuna ihan räjähtänyt. Kuin joku olisi asentanut magneetin päähän ja vastakappaleen... ties minne. Silmät olivat ihan tillintallin eikä sunnuntai päivästä meinannut tulla mitään. Vielä maanantaiaamuna olo oli jokseenkin sekava. Vasta puolen päivän jälkeen ajatus alkoi juoksemaan.

Perjantaina sen huomasi jo, ettei vaan jaksa valvoa. Saatika vääntää hieman huppelissa olevien kanssa askartelupaskarteluista tai siitä kenellä on parhain käsiala. Koska, kaikki poikkesivat aiheesta ja siinä sitten aina vaan kesti. Jaakko olisi vielä yhden aikaan halunnut mennä autopesuun. Yöllä, kyllä. Ja siitäkin vänkättiin.

Ja koska olen pöljäke, niin lauantaiksi oli juhlavaatteiden kanssa tarjolla vain yhdet kengät, ne korkeimmat korkkarit (tietty), joissa jalat nyt menevät muulloinkin hajalle. Mutta minkäs teet, ei ollut sitten vaihtoehtoja.

Sekin on kyllä muuttunut, nimittäin tasapaino. Piste on jossain mistä sitä saa hakea. Onneksi en sentään pyllähtänyt pepulleni, kun otin kirkossa kuvia. Siihenkin olin, henkisesti varautunut. Summa summarum. Illan päätteeksi jalat olivat päkiöistä niin tulessa, että kytkimen käyttö tuntui kidutukselta, polttoraudalta. Onneksi oli viehättävä ilta ja hauskoja juttuja. Hauskat jutut ja mielenkiintoiset ihmiset piristävät tilaisuutta kuin tilaisuutta.

Jäi Vaunujen katselmuskin sunnuntailta ensikertaan, koska joku koetti hipsiä Chigacossakin salaa olkkariin nukkumaan, vain sillä seurauksella että jäi kiinni. No, Stockalta en ainakaan osta vaunuja (jos nyt uusia ostan), sillä jos kolmelta myyjältä ei liikene allekirjoittaneelle aikaa niitä vaunuja esittelemään, kun kuitenkin kymmenen minuttuuttia niitä siinä ihmettelin ja renklasin, niin kyllä on Stockan palvelutaso laskenut.