Hereillä

Kello on 04.36 ja olen ollut hereillä taas kohta tunnin. Muutama työasia ei lähde päästä, mikä vaikuttaa unen saantiin entisestään. Ettei siis saa. Joulun toimesta pääni on sekaisin päivistä. Eilen tajunnan räjäytti tieto, että oli keskiviikko. En tiedä mikä päivä olisi pitänyt Mielestäni olla, muttei nyt sentään vielä keskiviikko.

Aamulla on jälleen saaristoneuvola ja -lääkäri. Ihan aamulla, taitaa olla ensimmäinen mahdollinen aika. Noh, lähteepä päivä käyntiin. Sitä ennen olisi kuitenkin ihan hirveeen kiva saada vähän unta simmuun. Edes Mairen polven kaulailut eivät ole tehonneet. Yleensähän minun ei ole tarvinnut kivuta sentään näin pitkälle, että olisin koneella.

Ehkä tämä on jotain jälkijoulustressiä, uudenvuodenstressiä tai siis ihan vain raskauspanikointia.

Eilen Hele sanoi, että ihan välillä unohtuu, että olen raskaana. Kun siitä ei tule useastikaan päivän aikana puheeksi. Kun ei ole mitään "oireita" tai siis ...jotain. Se on totta. Itseäni alkaa usein huippaamaan päästä tai hymyilyttämään jokin raskausteeman ympärillä tapahtuva asia/keskustelu.

Esimerkiksi kun tuossa Mannan kanssa kun käytiin Armaanin kestovaippoja läpi, mielessä vilahti ajatus: "siis MITÄ SÄ näitä nyt stiigailet?!", kunnes tajunnan täytti toinen ajatus: "kun Sä (meistä) olet raskaana".

No niin. Mairekin on hereillä! Joo, ei tämä vetele. Nyt me mennään Maire Sain Hulluna Hyviä Herrkullisiakin Lahjoja Hannikaisen kanssa nukkumaan, vaikka mikä olisi. Siis sehän nukahti jo Yleisapulais-tuolilleen...