Mahantäydeltä

Joulua. Taas on koko vuoden edestä nautittu jouluruokaa. Itse en ole perinteisen joulumenuun ystävä. Kalat, mäti, salaatti ja maksalaatikko ovat minusta (muutoinkin) juuri sopivia ja maukkaita. Taatelikakkua menee paljon ja sukulaadia. Muuta ei sitten juurikaan.

Pienenä ihmisenä rajoitin jouluruuat perunaan. Perunaa voilla. Sitten lisäsin siihen kurkkua ja salaattia, myöhemmin vielä mukaan tuli maksis a.k.a. maksalaatikko ja niin edelleen.

Isojen muutosten yhteydessä (kuten vaikka siis nyt, paksuna) ihminen kuulemma kaventaa makutottumuksiaan lapsuusajan suuntaan. Minulla se ei ole paljoa edes levinnyt lapsuusajoista.

Minusta on ihan ok, että joulu tuli ja meni, vähän puolihuolimattomasti. Kenties ajatukset ovat kuitenkin keväässä... Tai siinä, että Tyyppi voisi syntyä NYT tai... NYT! ...nyt tai NYT. Ja koska perinteinen kokoonpanokin oli vielä odotettua pienempi, oli joulunpyhät varsin rauhalliset. Suorastaan uneliaat. Tosin sitten tuli joulun megatonttu ja pisti vähän omaa eforttiaan peliin.

Tänään, Hannunpäivänä, piti viedä Jaakon kummitädille joulutervehdys ja paluumatkalla käydä mummolla. Ei käyty. Ei päivä riittänyt. Koska aikataulullisista muutoksista johtuen oli käytössäni, ihan hupsaa, useampi tunti keksi Hele, että menisimme kosmetologille. Onneksi Chicagon kosmetologikoulu oli auki ja siellä sai kulumaan puoliksi narkoosissa muutaman tunnin. Ja on nyt kantapohjatkin höylätty. Hopea reunat joka pilvellä tai mitä ikinä.