Se vaan muuttaa ihmistä

Raskaana oleminen. Minä en ole koskaan uskaltanut olla väittämättä eikö näin olisi ja että se saattaa vaihdella ihmiskohtaisesti. Jos minulla ei olisi näin helppoa ja "valkoisenvalon" täyttämää tämä odotus ollut, en mahdollisesti jaksaisi olla yhtä reipas. Siis esimerkiksi kaikenmaailman iltamenojen suhteen. Olemaan valveilla vielä puolenkin yön jälkeen ja olla kuskina tai ylipäätään keikkua mukana.

Sillä olla kuskina ja selvinpäin on yksi juttu (jota itse en yleensä ole harrastanut tai suosinut), koska muiden humaltuessa sitä ei vaan jaksa nähdä sinne... humalaan tai ei vaan näe sen humalan läpi asioita kuten humalassa olevat.

No olla kuskina, selvin päin ja raskaana on vielä asia erikseen. Nyt sen tiedän jo kokemuksesta. Kun ei jaksaisi oikein istua keittiön pöydällä, kun se ei vaan tunnu lököltä ja haluaisi enemmänkin maata horisonttaalisesti, vähän väsyttää eikä jaksaisi keskustella ihan niin intensiivisesti, niin kuvioon tulee vain uusia piirteitä. Siis ihan itsellekin.

Mutta mikä käy nuppiin on se, että Joku verhoutuu minun (ja tässä kohtia Minun, ei meidän, se aika on vasta edessä) väsymyksen ja epäjaksamattomuuden taakse. Siis jos haluaa lähteä Kaivolle seurueen mukana, niin help your self, mutta älä pakota mua mukaan. Älä edes mangu. Älä edes anna ymmärtää. Sillä minun olisi ihan typerää, dorkaa lähteä nuokkumaan yhteenkään baariin. Taksi tuo ja hommat pohjautuu pitkälti ihan vapaaehtoisuuteen. Mutta älä, älä kaiva sitä kuoppaa itsellesi, oman tohvelisi alle.

Se on vaan valinta, joka tietenkin tarkoittaa vähän sitäkin, että huomenna sitten itse pitää olla vähän reipas. Krapulassa.