Säätäjä
Olen siis muutamana yönä herännyt noin kello neljän aikoihin. Ilmeisesti koska Tyyppi on valveilla, laulaa tai huutelee, riehuu kuitenkin sen verran että huomaan olevani hereillä. Tai jotain.
Nooo... koska mainoksissakin se on sanottu: "wiii häääv hier tis tink koold reilu meininki", havahduin yöllä siihen, että pesukone on päällä. Ensimmäinen ajatus oli (tietenkin), että naapuri on laittanut koneensa kylppärissä päälle. Sitä seurasi välittömästi ajatusjono: Kello on varmaan jotain puoli seitsemän, kohta soi kello, kuuluupa hyvin läpi, noh yöllä on niin hiljaista... Sitten totesin, että ei se nyt noin hyvin voi kuulua.
Oli ihan pakko nousta ylös. Olinhan käynyt vast'ikään vessasakin, niin mikä jottei taas voisi nousta. Jumanskekka! Meidän astianpesukone se hörppi vettä itseensä! Ensimmäinen (looginen)ajatus: Voi jee, meillä asuu henkiaaveolento, toivottavasti se on mukava eikä ilkeä.
Jaakko vastasi ilmoitukseeni astianpesukoneesta: "Niin, mä ajastin sen". MITÄÄÄÄÄÄ?!! "Eihän se edes mitään häiritse." ÄÄÄÄÄÄÄÄ... ÄÄÄÄÄääÄÄääÄÄää!!!
Yritin tosi paljon saada unesta kiinni, muttei siitä tullut mitään. Nousin taas ja ihan vain tavan takia kävin vessassa (taas), söin palan kurkkua ja hain puhelimeni. Kello oli silloin 04:18!? Ei siis lähellekään puoliseitsemää! Jumanskeka jätkä!
Meni noin tunti, että konekin oli valmis ja minä taas unessa. Jaakko (tai isäni vastaavassa tilanteessa tai Jaakon isä tai... lista on loputon) ei yleensä herkällä usko, että tälläiset säätämiset ja ajastelut pitää miettiä... Vaikka muittenkin kannalta. "No ei siinä mitään aikaa saa valita, vaan 3, 6 tai 9 tunnin päähän" ja Jaakko oli valinnut kuuden tunnin! Tietty hei. Sen aamumehulasin olisi alle tunnissa tiskannut, käsinkin. AAMULLA!
Tunnisteet: Mies ja raskaus, Raskaus ja Minä
2 Comments:
Kuulostaa ihan yhtä ajattelevaiselta, kuin meidänkin Pasin vedot... ;)
Miehet... vaikka ilman isäänikään mä en voisi elää, niin musta tuntuu, että niihin vaan palaa joskus hermo.
Lähetä kommentti
<< Home