Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Toys r us!

Näin voitaisiin kuvitella, että tuolta Tyypin tavaroille ja jo nyt kertyneelle maalliselle omaisuudelle varatusta kaapista kuuluu: "Me olemme Lelut!".

Tyyppi ei oikeasti, varmastikaan tarvitse enempää leluja kuin mitä Tyypillä jo nyt on. Ihan totta. Tietenkin jotain mitä on "ihan" pakko hankkia, niinkuin oma polkuauto.

Minulla oli sellainenkin, mutta eräässä 80-luvun lopun muutossa se annettiin pois. Vihreä Mosse, kuten siinä eräässä Helsingin sanomien lehti-ilmoituksessa. Minulla tosin oli isot Mainostelevision tarrat molemmin puolin ja... tarroja nyt yleensäkin ympäri autoa. Siinä oli kuulkaa kulkupeli.

Mutta kuvassa mukana oleva Elsa-leijona on tallessa ja nyt odottamassa Tyyppiä. Minua ihan hirvitti ajatus, että jos Elsalle, Api ja Mikko Härkätielle, Nallulle, Rumpalille, Rolfille ja muille olisi käynyt ullakolla jotain ...järkyttävää. Minä en oikeasti olisi kestänyt sitä. Onneksi ei ollut. Ei tarvinnut soittaa itkien vanhemmille eikä muutenkaan traumatisoitua.

Valtaosaan vanhoja lelujani liittyy paljon, paljon muistoja. Ne kytkevät asioita ja paikkoja mielessäni. Niiden haju tai jokin niissä palauttaa mielikuvia. Monesti näen unia, joissa vanhoilla leluillani on jokin isohko rooli. Muistan miltä muovinen Päkä (siis karitsa) tuoksui ja tuntui, oli kesä ja aurinko paistoi kirkkaana silmiin. Käpää ei ole ja vähänkö on Käpää ikävä!

Sen lisäksi, että Tyyppi saa ja joutuu pukeutumaan äitinsä vaatteisiin ja 70–80-luvulla hankittuihin mm. italialaisiin nahkakenkiin ja kotimaisiin lapikkaisiin, niin Tyyppi "joutuu" tyytymään pitkälti äitinsä leluihin, jotka ovat siis ainakin lähes "antiikkisia". Mutta minusta on se on vain hienoa. Kolmesta syystä.

1. Minusta on hienoa, että Tyyppi saa leluistani yhtä hyviä kavereita ja yhtä hyvää turvaa iltapäiväunille ja leikkeihin kuin minäkin.

2. Minusta on myös mukavaa, että ne samat lelut, lapsuuteni kumppanit ovat kestäneet tähän päivään ja niille voi ja saa leikkiä seuraavakin sukupolvi.

3. Eikä tarvitse ostaa uutta, kuluttaa luontoa ja mm. rahaa uusien lelujen yksinomaiseen hankintaan. Tämäkin on ihanalla ja helpolla, hyvällä tavalla ekoteko.

Tunnisteet:

2 Comments:

At 5:29 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hei musta on vallan ihanaa, että Tyyppi saa vanhat lelusi <3 Itsekin olen sääsätänyt omat rakkaat leluni jos minullekin joskus tulee Tyyppi :)

 
At 5:48 ip., Blogger Hanna Kopra said...

Se on minusta vain sellaista, ettei kaveria jätetä. Niin monesti kun ovat minua auttaneet ja monesta hurjasta pelastaneet, niin enhän minä vain ole voinut niitä kavereita hyljätä.

Eikä pidäkään. Ihan ilman muuta tosi hyvä juttu, että tallessa on muillakin.

 

Lähetä kommentti

<< Home