Okkeeé

Kuten Les Visiteurs -elokuvassa Christian Clavierin hahmo sanoo, niin osuvasti.

Eilen kävimme aamutuimaan saaristoneuvolassa. Itäisellä puolella terveyskeskusta. Tai no terkkarin kanssa läntisellä ja sitten itäisellä lääkärissä. Kaikki okkeeé.

Paras hemoglobiini sitten aloitetun tilastoinnin (135), verenpainekin hyvä 112/78, mutta painon nousua minä en ymmärrä. Minusta painoni on noussut (laskimenkin mukaan) 2,4 kiloa, niin miten TH (terveydenhoitaja) sanoo, että 7 kiloa?!?! Ai sou dount tajuu. No ihan sama. Nyt (tänään) mennään raskausviikolla (rv) 27+1, neuvolan mukaan. Tyypillä voi olla ihan eri käsitys...

Kuten Anna sanoi, matematiikka on siitä mukavaa, että jokainen voi laskea asioita ihan kuten tahtoo. Ja kuten Martti Servo laulaa: "--Joillekin kaksi on vain kahdeksan".

Koska Jaakolla on pitämättömiä lomia, niin Jaakko pitää niitä nyt. Pääsi siis mukaan tutustumaan terveyskeskukseenkin. Lääkärinvastaanotolla miehet saavat ihan ITSE käyttää sydänäänilaitetta, "Jos on yhtään insinöörin vikaa, niin tämä on tosi helppokäyttöinen". Noh, vempele kuin vempele on aina testattava. Lääkärin siis ihan summittaisella arviolla Jaakko löysi heti oikean kohdan ja sieltä kuului taas sitä kaukaisuudessa kulkevan piipa-auton imitaatiota. Tyypin sydän alkoi lyömään pian vähän kiivaammin.

Lääkäri sanoi, että joskus sikiöt hermostuvat tai jotain, jos sydänäänilaitteen äänet ovat liian lujalla. Tai sitten innostuvat narsisseina omasta sydänäänestään. Kuitenkin, hyvältä kuullosti.

Uutta ultrakuvausta ei ole tiedossa, ellei Tyyppiä aleta epäilemään kovin, kovin pieneksi tai hurjan suureksi tai mikäli tuntuu siltä, ettei Tyyppi sitten jossain vaiheessa meinaa kääntyä oikein perin lähtökuoppiin. Eli vaikka foto olis aina kiva, niin nyt voipi olla, että ihan sen normiultrankin rahasummalla panostetaan vaikka kestovaippoihin tai johonkin muuhun.