Kelaa

Kävimme Kelassa. Ihan iisipiisi. Toisin kuin olimme käsittäneet ei isyyslomaa tarvitse siis ajatella vielä piiiiiiiiiiitkään aikaan. Siellä lomakkeessakin oleva tuo kohta: Isä>Isyysraha ajalta... "sitä ei ole tarkoituskaan täyttää". Huom! Suoralainaus.

Eli olisi se toinen täti voinut opastaa meidän puhelimessa. No toki nyt tämä täti toimistossa katsoi lomakkeen läpi, että kait on oookoo.

Lomakkeet, kyselyt ja näin ovat yleensä minusta ihan tosi jees. Mutta veroilmoitus ja Kelan kaavakkeet ...ihan tosi nounou.

No, oletetaan että kärsin uudenvuodenaattona orastavasta raskausajan aivohäröstä ja oletetaan, että tieteellisesti on huomattu, että raskauden aikana naisen aivot käyvät vähän hitaalla (kun kroppa muuten on niin kovilla ja ...kaikkee hormonaalista), niin MIKSI näiden kaavakkeiden pitää olla ...NÄIN urpoja?! AarRRGghH!

Niin ja hassuahan oli, että tämä puhelintäti oli sanonut Jaakolle, että tämän vuoden alusta jotkut (siis mitkä jotkut?) jutut ovat muuttuneet. Toinenkin täti muisti tämän, mutta asetteli väläyksen kysymyksen muotoon "Eikö tähän tullutkin jotain muutoksia tämän vuoden alusta?" ja katsoi meitä syvälle silmiin, vähän liian pitkään. Niii-in. Voi olla, mutta (ääni huusi sisälläni) "EN MÄ VAAN TIEDÄ MITÄ!".

Mutta on-nek-si sillä(kään) tiedolla emme, kuulemma, tee mitään vielä vähään aikaan. Kun eivät hekään tiedä eikä esitteitäkään ole vielä päivitetty. Niiiiiiiiiimphf... Ou Mai Gaaad!

Täti ei paljoa lomaketta kommentoinut, ei edes sitä että otan äityispakkauksen rahana. Meillä on jo lähes kaikki ja viikonloppuna ajattelin mennä Myyrmäen kirpparille. Siellä kun tuntuu olevan hyvin lastentavaraa. Ja muama (äitiäni täst edes aletaan enemmän tai vähemmän tituleeraamaan muamaksi) tekee Marimekon tehtaanmyymälästä hankituista trikoista (10 eugee ISO pussi) housua ja paitaa, niin että Tyypillä on samaa kuosia vielä yläasteellakin ranteenlämmitin.