Oppaat ja käsikirjat

Kuinka ollakkaan saimme jouluna paljon Tyyppiin liittyvää lahjastoa (vert. aineistoa). Itse ostin Jaakolle Isän käsikirjan, Heleltä sain Täältä tullaan! - opas aloitteleville vanhemmille (Bebis bekannelser), Jaakko sai äidiltään Vauva - omistajan opas sekä saimme Annalta ja Jonilta Raskausarpia kirjan, jonka kielellinen ...tyyli (kirjalla on aina kirjan logiikka) on ehkä hitusen liian... jopa karskia minulle.

Joka tapauksessa kaikki kirjat on käyty läpi, paitsi tuo jälkimmäinen, joka nyt on ihan kirjakirja. Muut on selattu tai muutoin vain keretty jo kahlaamaan läpi. Oppaat ja käsikirjathan onkin tarkoitettu usein hyllystä otettaviksi ja arjessa apuaan antaviksi.

Mutta kaikissa näissä (kuten vauvalehdissäkin) on se omituinen piirre, että tuntuu osin hyvältä lukea niitä (saa vinkkejä ja teoriatietoa tulevaan), mutta myös hyvin, hyvin, HYVIN omituiselta ja oudolta. Se on vähän, tavallaan kuin minä (matemaattisesti kovin lahjakas ja hyvin epägeometrisesti ajatteleva) hakisin läjän ydinfysiikankirjoja ja alkaisin pokkana syventymään niihin. Leikkisin jotain ymmärtäväni.

Tosin siis Isän käsikirjassa opetetaan mm. kuinka tehdään pajupilli ja tunnistetaan muutama lehtilajike (puiden lehtiä). Ja Vauva - omistajan oppaassa esim. kuinka vauva puhdistetaan ja mitä välineitä siihen tarvitaan. Että eroaahan se ydinfysiikasta. Kait. Mistä minä tiedän.

Tuhva on hankkinut Tyypille pienen kapalointikirja, jota olinkin katsellut kirjakaupassa. Se on kovin sulkkukirja (hauskoja kuvia ja kiva taitto), mutta sen suht tyypillisen kirjan suolainen hinta oli estänyt sen ostamisen. No tuhvahan löytää divareista vaikka mitä, uuttakin tuotantoa. Eli sekin löytyy. Samoin Ruskovillan kapalointikangas. Pitää jollain nukella harjoitalla pari iisipiisiä käärimistä, niin sitten homma on joten kuten siltäkin osin hanskassa.

Ja huomenna, ellen jo tänään, alan täyttämään äidin Ervastilta hankkimaa Äidiksi - minun odotukseni -kirjaa, joka on vähän kuin vauvakirjat (nämä mihin kerätään mittoja ja kuvia, merkkipaaluja jne.). Se voisi olla nimittäin ihan kiva muisto, itselle ja Tyypillekin.

Mutta kas! Kello on pian kuusi. On lauantaisaunan aika. Näihin tunnelmiin, minä olen Hanna Kopra ja tämä viesti tavoitti teidät saariston pimeydestä.