Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Herra mun vereni!

Tätäkö se on?! Raskauden aikana voi kuulemma kärsiä pääkivusta. Mmmm... Siis itse kärsin joskus ihan muutenkin. Minulla on ollut useammankin kerran suorastaan kiitettäviä migreenikohtauksia, joista ollaan oltu Laaksossa ja pariin otteeseen Marian päivystyksessä (aina yhtä hurjaa).

Tänään Tarjoustalon kassajonossa se iski. Näkökentässä alkoi viiraamaan. Autoilu kotiin vielä meni, mutta päässä nyt vippaa vieläkin. Menin maate pimeään makuuhuoneeseen, laitoin oikein pimennyslaput silmille. Ja yht'äkkiä... En muistanut missä olimme olleet (siis Tarjoustalossa), sana oli ihan hukassa. En muistanut vastaavan kaupan nimeä missä isä maanisesti hyppää (Saiturinpörssi), en muistanut Honkkaria (joka on toinen mahtava ostoshelvetti, jota eräät suosivat).

Kertakaikkiaan sanoja oli hukuksissa. Ne pyörivät kielellä, muttei niiden lausumisesta tullut mitään. Ihan kuin Sirkka-mummolla. Herran Jumala, sillä on orastava dementia! Tai edes mikään orastava!! Pelottavaa, ihan todella pelottavaa. Ei vaan lauseita syntynyt. "Ajattelin" tuli ulos "autoiluna"...

Koetin kirjoittaa siihen Äidiksi-kirjaan, mutta let see millaista sönkötystä sinne tuli. Niin kamala lukihäiriö iski, että meinasi sydän pysähtyä. "Onko mulla aivovaurio!?" Nousin ylös ja päätin värjätä hiukseni. Ohjeiden sanat tuntuivat omituisilta, lauseet jännästi käännetyiltä, rakenteessa oli jotain erihassua.

Mutta nyt, vaikka vasemmalla puolella vielä tykyttää, niin sanat taas löytyvät. Meinasi tulla itku, että eilinen K-Pax käy toteen. Että mitä jos joutuisikin tommoseen hullujenhuoneeseen, niin tavallaanhan siellä voisi olla tosi leppoista ja näin, mutta... ei välttämättä.

Hur-jaaa. Tällä päällä sitten vuoteen uuteen.

Tunnisteet:

4 Comments:

At 8:31 ip., Anonymous Anonyymi said...

jospa se on raskausdementiaa? Naisten aivothan kutistuu muutaman prosentin raskausaikana, mutta sitten myöhemmin palaavat entiselleen, tai oikeastaan paremmiksi kun niihin raskauden, synnytyksen ja etenkin vauvanhoidon myötä tulee uusia kytköksiä. En sit tiedä, kuinka lohduttavaa on ajatella, että "sanat hukassa"-olotila jatkuu hamaan synnytyksen jälkeiseen elämään saakka...

 
At 4:10 ap., Blogger Selenn said...

Hyi kauhia!
Miksei kukaan kertonut TOTA mulle ennemmin?!

 
At 10:34 ap., Blogger Hanna Kopra said...

HEini: Jotain tällaistä mäkin epäilen ja siihen se migreeni päälle. Niin ja tietty panikointi ehkä lisäsi olotilaa ja tunarointia. Onneksi se oli jo (?!) tunnissa melkein kokonaan ohi eikä illalla kukaan erityisemmin kiinnittänyt separeihin juttuihin huomiota.

Satu: Meille kerrotaan niiiiiiiiiin vähän etukäteen, tästäkin jutusta, ettei ole tosi. Mutta kait siksikin, että nykyään on muutenkin hyviä syitä ja painavia syitä miksi lastenteko justiinsa venyy ja venyyy...

MUTTA hyvä uutinen on siis se, että tuo kohtaus meni ohi (tosin jatkossa kuulemma "tullaan vaikka taksilla kotiin" ja siellä kirjassa paras sana oli LEILJONA ja kirjaimet osin ihan päällekäin) JA että joskus alkukesästä mun harmaat aivonystyrät on kuin HErcule Poirotilla konsanaan. Ehkä...

 
At 8:04 ap., Anonymous Anonyymi said...

Kiitos mielenkiintoinen blogi

 

Lähetä kommentti

<< Home