Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Vaihde on löytynyt

Jossain vaiheessa tuntui, että jonkilainen raskaushysteria saattaisi iskeä, että se mistä kerrotaan lehdissä ja kirjoissa kävisi toteen. Eli vetelisin hihasta näyttäviä ja joskus jopa pelottavia kohtauksia, jotka tempoilisivat villisti sydäntä raastavasta itkusta silkkaan raivoon.

No niin ei käynyt. Olen ollut aika helt normalt, vaikka tosin pelkkä tietoisuus siitä, että on raskaana saa pään sekaisin ja pistää ajatukset vellomaan ihan uusissa syvyyksissä ja ylipäätään vesissä. Menemään uppeluksiin niin, ettei välistä meinaa happi riittää. Kyllähän se jo ajatuksena on sitten siinä tiedostettuna ihan ...älytön ja älyttömän mullistava.

Mutta joulun jälkeen... Hannunpäivänaamuna vaihde löytyi. Ja voi pojat. Että pitää Hannunpäivänä (isäni nimipäivänä siis) Jaakon löytää se Raskaushysterian pääkytkin. Ja se kytkin olikin sitten herkällä aika monta päivää. Nyt minusta tuntuu, että olen saanut siihen kontrollin. Mutta ...niin, nyt sitä ei tarvitse ainakaan enää etsiä.

Toisaalta olen muutenkin melko... niinkuin Sirkka-mummo niin ylpeästi sanoi "kunnon karjalainen", että oksat pois ja metsää pinoon, jos se pultti lähtee irtoamaan. Ja sitten jos periaatteiden tasolla liikutaan, niin kyllä se voi irrota kuin rasvattu ja kunnon kierteellä. Tuli ja leimaus.

Tapoihini ei tosin kuulu hakeutua vaikkapa kauppaan riehumaan ja purkamaan fustraatiotani. Yritän toimittaa paketin kuin Suomen Posti, aina perille. Vain kerran olen vetänyt paviaaninpersuspunakilipääkohtauksen asiakas-minänäni Bilian sedälle puhelimitse.

Mitäs alkoi tytöttelemään minua, joka olin liisingautolla Saksassa ja saksalaiset Renöööhuoltajat kysymysmerkkeinä edessäni ja mm. yksi ylimääräinen autontupakinsytytin kädessä (joka löytyi moottoritilasta), lailla akkua, koska vuosihuollossa ei oltu akkua tarkastettu (se oli syöpynyt kiinni ja nesteet haihtuneet jonnekin otsooniin)... vaikka se sitten oli siellä ukon listassakin, viimeisenä. Ja ukko valitsi ratkaisumalliksi tytöttelyn. Virhe. Vir-he. Silloin olin kieltämättä ylpeä itsestäni. Onneksi ei oltu naamatusten.

Eli isän pitää ihan itse nyt keväällä viedä autonsa huoltoon. Se on kait varmempaa niin. Kun merkkiliikkeiden huolloista ei oikein tuppaa mennä vannomaan. Ihan liian monta kertaa on todettu... ettei vaan voi.

Tunnisteet: