Hyvä tavaton

Elanor kirjoitti blogissaan suurinpiirtein, että ei oikein jaksa jutella kehitysmaa-avuista, politiikasta ja muista mistä muut kamalasti juttelisivat. Kun ajatukset alkavat loppumetreillä kohdistumaan oman navan ympärille ja alle.

Totta. Vaikka minulla onkin usein ajatukset ihan muualla kuin siinä, että meille tulee lapsi, niin viime aikoina olen huomannut ajattelevani Tyyppiä ehkä enemmän kuin ennen. Mutta kenties minä olen vain vähän ...spessu, kun en oikein jaksa ruotia Tyyppiä ja Tyypin asioita kuin Jaakon ja tulevan muaman kanssa. Jaakko ei tosin paljoa ruodi, mutta muama kyllä...

Tällä viikolla ja viime aikoina yleensä yhteiskunnalliset asiat ovat muuttaneet merkitystään. Ja se johtuu tästä raskaudesta. Se mitä Minun/Meidän rahoilla tehdään ja mitä niiden käytöstä päätetään mm. eduskunnassa alkaa kiinnostamaan minua har-vi-nai-sen paljon.

Olen entistä enemmän mm. sitä mieltä, että jos eduskunnalta ei löydy rahaa muka oman poissaolojärjestelmän kehittämiseen puoltamiljoonaa (kun se lisäisi avoimuutta kansalaisia kohtaan ja toisia jotain nk. läpinäkyvyyttä mikä olisi todella tervetullutta), MUTTA kuusi miljoonaa (VERORAHOJA) löytyy kyllä ja hyvä jos riittää juhlavuoden piletykseen, niiiin jossain mätää on aika paljon. Kenties arvoissa. Ei mitään häpyä, ei mitään tapoja.

Minulle tuli lähes paniikki tällä viikolla kuultuani päätä huimaavia juttuja, siitä miten asioita hoidetaan ja ketä niitä valitaan hoitamaan. Jos aina, AINA lojaali ja tottelevainen keskinkertaisuus valitaan eikä juuri koskaan kriittistä lahjakkuutta, niin... Millainen yhteiskunta Tyyppiä on ottamassa vastaan?! Ja jos pahasti turmeleva valta ei koskaan pääse oikeasti demokraattiseen ympäristöön... Niin ei se ole demokratiaa.

Olen edelleen ihan mykistynyt ja samalla "hiukan" raivoissani. Minusta tuntuu että demokratiaa ollaan muuttamaksi joksikin ihan muuksi. Ja meitä se ei saisi haitata. Meidän ei toivota edes huomaavan sitä. Mutta Tyyppi velvoittaa. On pakko kiinnittää huomiota.

Kuva: täältä