Mun aivot ei toimi

Viime yö oli helvettiä. Tai hyvin lähellä ainakin sitä. En saanut unta. Ja jos hetkeksi sain uni oli levotonta ja mielessä pyörivät tämän päivän jutut: "miten saan sen ja sen tehtyä näpsäköimmin ja sekin pitää muistaa...". Heräilin tukalaan asentoon, vessahätään, siihen että Maire oli kuopinut itselleen jalkopään peitot, että piti kääntää kylkeä, oli jano, vitutti, oli taas huono asento, Jaakko kuorsasi, oli taas vessahätä eikä uni tullut silmään...

Jotenka. Summa summarum. Aivojen kyky toimia on ollut mielenkiintoinen. Ihan koneenahan mä vaan teen listaa läpi asioita ja mm. korjauksia. Mutta se, että mun pitää ajatella muitten puolesta on jo liikaa. Keksiä jotain "kivaa". Ei onnistu. Ei vaan pysty ja joissain tapauksissa... Niin, ei oo mun homma. Jälkiviisaana ja suhteellisen raskaana olevana naisena sanon: Mä sanoin, mä sanoin siitä uudelleenkin... Jos ei mene tajuntaan, niin onko se mun vika?

Viikonlopun Lahden reissun takia, jääkaapissa on vain perjantaina päiväytyneitä viilejä. Ja nyt on niin tööööt-olo ettei jaksa (jak-sa) lähteä käppäilemään kauppaa ja takaisin ja tekemään sapuskaa. Jaakko saa ruokkia mut. MUN ON NÄLKÄ!! Mä olen tänään puolestani sellainen kevättalviuniltaan herätetty karhunaaras, joka EI tykkää että sitä ärsytetään... Ennen ainakaan kun se saa ruokaaaaaaaaaaaaa!

Kuva: täältä