Raskaana ravintolassa

Eilen olimme Kosmoksessa syömässä intiimisti kahdeksan hengen voimin. Oman, Annan jo olleiden sekä Suskin huomisen syntymäjuhlan kunniaksi.

Ihan maukasta ruokaa, erinomaista seuraa ja jokainen lopulta sai mitä oli tarkoittanutkin tilaavansa. Joskus se ravintola-atmösfäärin yleinen hälinä vaan häiritsee ja ehkä siksi sangen monen henkilökunnan jäsenen äänenkäyttöä voisi kuvailla jopa aggressiiviseksi. Tai sitten me emme vain ole vielä tarpeeksi julkisenkultturellejä. Muttei ole kyllä ehkä herra Peter Frykmannkaan...

Parasta oli eteispalvelu. Vanhempi herra oli todella asiakkaansa huolet jakava. Todella, Tiinalle p i t ä ä löytää jostain Se Ystävä. Ja eikä se nyt ole toisen vika jos on nirso, jos ei siis halua olla mutta on vaan. Kyllä meillä (minulla ja eteismasterilla) on toivoa vielä. Jostain Se Ystävä löytyy.

Anna kommentoi aamulla, että Kosmoksessa se muaaaa (minä) olin "eniten humalassa, vahvassa syntymähumalassa". No saattaa olla, että kun juttu lähtee virtaamaan kuin iloinen pikkupuro, kohti isompaa puroa, jokea, alajuoksua ja kosken putouksia, niin pian sitä virtaa on vaikea pysäyttää. Ne on vaan Nää Hormoonit! Parempi kai silti etten pillannut koko iltaa?!

Totesin myös, että olisi kyllä sangen ikävää jos Tyyppi, kuten Tiina ihan paaperona, vetäisisi tuhkakupin sisällöt itseensä ja sitten pitäisi Tyyppi viedä noin kaksivuotiaana vatsahuuhteluun. Nykypäivänä, kun sisälähetitkään eivät saa tupakoida, niin siihenkin että lapsi on syönyt tuhkakupillisen... tuhkaa ja tumppeja voitaisiin suhtautua yllättävänkin suppeasti.

Anna taas otti puheeksi, että KUN "pikkuPirre tai -Lissu syntyy niin sitten Hanna puhuu vaan, että sitten se kakka sitä ja kakka tätä". No en VARPPINA puhu! Pois se minusta. Tai siis voin todeta jotain yleismaailmallista, että "miten sitä mahtuukin paskaa noin paljon noin pieneen ihmiseen", mutta mitään päivä- tai tuntiraportointeja... saa jokainen kakasta ja sen koostumuksesta kiinnostunut tulla sitten ihan itse tekemään.

Kun olimme kaikkien näiden herkullisten keskustelujen lomassa syöneet olimme noin ...liian pitkän ajan Kosmoksen välittömässä läheisyydessä Basessa. Huh, huh ja köh, köh! Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että haju ja savu olisi ollut kohtuullista. Ihan kamalaa. Kun tulin kotiin Mairekin totesi, että parempi mennä suihkuun. Iho h a i s i ja hiukset haisi ja yllättävää kyllä koko päivän parvekkeella olleet vaatteetkin haisevat, edelleen. Yfff! Onneksi savuttomuus astuu pian voimaan. Jotkut ravintolat eivät vain kykene hoitamaan ilmanvaihtoaan muutoin kuntoon.

Tuntui pöljältä olla siellä Basessa noin muutenkin. Kaikki näytti jotenkin höpsöltä. Ihmiset pöydissä ja jonkun lasin ylle kumartuneina, hieman sammunein silmin "keskustelemassa" fiksusti, tekemässä hyvää kuvaa itsestään jollekin joka ei ihan tunne vielä kyseessä olevaa tapausta. Huono äänentoisto, tv äänettömällä ja siellä Sean Connery. Mä olen niin vieraantunut. Tosin tommosista paikoista jo aikaa sitten.

Mäkään EN haluaisi olla nirso, mutta mäkin vaan oon. Ja kuten Noora sanoi: "Se että on nirso usein tarkoittaa, että on vaan hyvä maku". Aivan!