Vähänkö...

...vituttaa. Olimme kuvauksissa postailemassa ja Mairekin oli mukana. Paikalla oli toinenkin koira. Oikein asiallinen herrasmies, jonka aura tai mikälie kävi Mairen hermoon sitten ihan kunnolla. Sen verran pääsin minäkin siitä osalliseksi, että jalka jäi väliin kun koiruudet vaihtoivat "kalustoesittelyjään" ja puntin läpi sain ihan uudet jäljet pohkeeseen.

Voihan vatun, v a t t u!

Onhan minulla (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) tetunukset ja rapiekset voimassa, mutta voihan kilin... Soitin päivystysnumeroon ja sovittiin että menen huomenna terveysasemalle. Sillä jos ei rokotukset olisikaan kunnossa, niin ei niitä kovin mielellään kuulemma raskaana oleville annetakaan. Kai mä saan sitten huomenna... jotain muuta. Tai siis jotain, vaikka sääliä jos en muuta.

No sitten Maire istuikin jonnin aikaa autossa ja odotti, että koiraherra lähti. Sitten neiti pääsi sisälle pian purettavaan halliin ja tietenkin kruunasi päivän kuseksimilla ja paskomalla siellä (onneksi) isossa hallissa. Joskus sunnuntain kuuluisi olla vain lepopäivä.