Kolme kiloa Tyyppiä

Nyt on sitten selvillä Tyypin arvioitu koko, noin kolmisen kiloa. VAT?! Mun mahassa on joku puolet Maire-koiran koosta oleva Tyyppi?! Miten se sinne edes mahtuu? Vaikka, eihän kolme kiloa ole jättiläinen...

Ja ehkä ureanäyte riittää, ehkä ei. Se selviää huomenna. Ja jos ei riittänyt, niin pitää hakea uusi ja sitten tankata vaikka siellä labrassa vettä. Ziiiii... No eihän sekään nyt mikään pahanakki ole.

Kohtu on kooltaan ihan täysiaikainen, vaikka joillain on tämän näköinen vatsa ulkoisesti jo 4. kuukaudella. Kohdunkaula on pehmeä, kohdun... olikos suu sormen mentävästi auki ja pituuttakin oli enää muutama pari senttiä. Muttei siitä kuulemma mitään voi ennustaa. Se voi tulla ihan jetsulleen tässä näin, vähän ajan päästä tai joskus sitten yliajalla. Juu ei aleta hötkyilemään.

Mutta kun talsin takaisin kotia kohti, mietin, että Tyyppi on nyt sitten ihan vastasyntyneen näköinen, sillä voi olla sitä hiuspehkoa, on kynnet ja kaikki, ruttuisessa ropassaan. Kuten siis tuossa kuvassa tuo vauva. Ja sitten silmät aina suurenevat itsellä. Hurjaaa! Se, Tyyppi siis, osaisi periaatteessa huutaa, mutta huutaa vasta kun revitään tähän kylmään maailmaan... Hyvin merkillistä. Siis tämä ihmisen elämä ja jo sen alkutaival.

Ja ihan kun kaverit tahtoisi, että olisin enempi raskaana, että heidänkin olisi helpompi totutella Tyypin tuloon, niin... Tämä painotietokin veti ihan hämmentyneeksi. On vain ihan todella omituista, että mun sisällä kasvaa nyt jo kolmikiloinen, oma yksilönsä. Joku toinen ihminen. Enkä edes uskalla ajatella kovin pitkälle sitä, että sen kasvataus ja hyvinvointi on sitten minun ja onneksi Jaakonkin (sekä muidenkin läheisten) kontolla. Joku uusi ja kaikille tuntematon Tyyppi.

Kun ei itsekään ole ihan ...messissä aina ja miettii miten sitä voisi itseä valmistella tulevaan muutokseen, niin en minä tiedä mitä voisin tehdä että muut voisivat valmistautua. Kuin avautua ja ihmetellä täällä ja ääneen.

Kuva: täällä on enempikin