Miksi sitä sitten kutsutaan?
Äitini ei haluaisi olla muama... Eikä isästäkään saisi (kuulemma) tulla tuhvaa. Nooooo...Sen muama-nimityksen päätin, kun Pulkkisessa parasta oli Olga ja Marina, nuo kaks karjalaismummoa. Ja on edelleen. Äidin suku ei ole karjalasta, muttei isänkään Länsi-Suomesta... Vähän niinka sekoitetaan pakkaa siltä osin. Ja tuhva on sentään ihan aidosti isoisää tarkoittava synonyymi. Ellei olisi suorastaan uniikkia olla muama, joka on jostain Pulkkisesta... Muistaakseni.
Ja toisekseen isäni ei suostu olemaan taata eikä ukko (mummoni on kysynyt). Niin miksei tuhva? Kah! Kuin hyvä! Ja isäni kanssa pitää huomioida sekin seikka, ettei Tyyppi voi huudella 'vaaria', johon voi reagoida kaikki muut paitsi isäni...
Jaakon isä on äijä, koska Koiviston Piissaaressa isoisät olivat äijiä, niin minun isä ei voi olla äijäkään.
Mummi tai mummo on jo Jaakon äiti ja sitten niissä menee sekaisin ja pitää liittää se etunimi siihen eteen, että kaikki tajuaisi kenestä puhutaan.
Murmur siitä voitaisiin tavallaan "hassunhauskasti" tehdä, mutta Jaakko vastustaa jo nyt ruotsinkielisiä nimiä ("Koska me emme ole suomenruotsalaisia eikä meistä tule suomenruotsalaisia, niin ruotsinkielisiä nimiäkään ei anneta..."), vaikka ihan härmäläisillä sukulaisilla olisi ollut "ruotsinkielinen" nimi TAI Bo Ekstamilla. Eli ei menisi tommoinen "se on niinka miten karhu sanoo..." -perustelu läpi.
Ja muama on vain NIIN paljon parempi. Ja huomiota pitänee kiinnittää siihenkin, että Tyypille on puhuttu jo nyt muamasta ja 'muamalasta' ja siellä Äidiksi-kirjassakin lukee "muama sitä ja muama tätä", niin sitten sinne pitää kirjoittaa vai: "Ei se halua olla muama. Miksi sitä sitten pitäisi kutsua?".
Nykyisillä isovanhemmilla on vähän sellaista kaksijakoisuutta sen suhteen, että mitä niiden pitäisi ajatella itsestään. Kun niillä on A) aikuisia lapsia ja B) nilläkin jo lapsia. Että onko ne IHAN hääsbinnejä (has been) ja kohta jo kuopattuja, vanhoja kurttuisia käpyjä, jollaisina itse pitivät omia isovanhempiaan aikoinaan VAI voivatko he elää täysillä ja pukeutua vaikka "ihan siis" Hempan vaatteisiin?
Ja siis voiko nuorekasta ihmistä kutsua mummiksi/vaariksi? Siis vaikka faktisesti olisi. Niiii-in. Ja kun sitä niistä (mummoista ja vaareista, mummeleleista ja pappeleista) jotkut ihan aidosti ja tuskissaan miettivät. Onko se oikeasti niiiiiiiin kamalaa? Olla jonkun mummi tai vaari.
No meidän mummista, äijästä, tulevasta muamasta ja tulevasta tuhvasta on varmasti yltiöhienoa olla julki-isovanhempia. Mutta ...Ei me ehkä voida taipua noista arvonimistä muama ja tuhva. Kun niihin on jo totuttu. Ja ne sopiikin NIIIIIIN hyvin...
Kuva: täältä
Tunnisteet: mietintöjä, valintoja
posted by Hanna Kopra @ 21:34
10 Comments:
Niin, mutta jos te alatte kutsua muamaksi, niin innostuukohan äitisi menemään keinutuoliin nokosille keissin kanssa?!:)
Nuo isovanhempien nimitykset ovat kyllä jänniä, itse tykkään kyllä eniten pappa- ja mummi-nimityksistä. Tajuavatko muut kenestä puhutaan, jos puhutaan tuhvasta?
Olga ja Marina on ihan pop.
Kyllä se varmaan keinutuoliin, mutta ehkä yhden ööölin kanssa vaan. Tai ihan oikean mäyräkoiran.
Äidinisää kutsuttiin papaksi eikä se sitten oikein isästä tunnu istuvalta...
Ja kyllähän kaiken saa lanseerattua. ;)
Musta tulee vanhana jompi kumpi.
Meillon pohojanmaalla mamma ja paaaappa (usein vielä oma etunimi etuliitteenä lisättynä) sekä miehen puolelta fammu ja fafa, kun asuvat Ruottin rajalla. Alle 5-kymppisenä anoppini tuli isoäidiksi, joten halusi "nuorekkaan" kutsumanimen.
Ruotsissa kun asuttiin pieninä, niin oli siellä kanssaleikkivät ihmetelleet kun kutsuttiin isoäitiämme mammaksi, joka ruotsissa tietty tarkottaa äitiä.
mikä vika siinä on, että isovanhemmat itse kertoo, miksi haluaa itseään kutsuttavan?
tai että on kaksi mummia/mummoa?
en vaan tajua.
sen tajuan, että hermot menis sekunneissa jos joku yrittäis kutsua mua nimellä josta en pidä. vaikka sitten niiiiiiiiiiiiiin suloisen vauvan varjolla.
nimiasioissa ei oo nauramista, kuulkaatten :D
Mun aiti on lapselleni Babu (venaja Babushka) ja isan aiti on Oma (lausutaan ouma, joka tulee sanoista old mum). Mulle aidin aiti on Mumi. Taitaa olla nykyaan vahan kapinahenkea Mummo ja Mummi-nimikkeita vastaan! Aijat sensijaan eivat koskaan ole valittaneet nimikkeesta Vaari tai Granpa!
-London calling
Meillä isän vanhemmat on mummu ja pappa ja mun vanhemmat mummu ja tuffa. Käskin itse päättää miksi haluavat itseään kutsuttavan, meidän muksu kun oli eka lapsenlapsi molemmilla puolilla. Tosin nykyään oma äitini kutsuu itseään nimellä ommo, kun poikani häntä sitkeäksi sanoo ommoksi. Sopii sekin.
noh, mä kyllä ehkäpä annan aikanaan tulevien isovanhempien itse päättää. Mut kukin taaplaa tyylillään. Itselläni on kaksi mummoa, pappa ja ukki. Mummoille on sitten etuliitteet että ei mene sekaisin. On Mikkelin mummo ja Lappeenrannan mummo, mikä on sikäli huvittavaa, että molemmat asuu nykyään Mikkelissä... Mikkelin mummo olis halunnut että sitä kutsutaan mummuksi, mutta me ei sitten kutsuttu kuitenkaan. Eikä sitä tiedä, vaikka Tyyppi keksis puhumaan ruvettuaan jotkin ihan omat hienot nimitykset isovanhemmilleen :)
Liinalle ja yleisesti:
Ei ne aina kerrokaan. Eikä aina taas vanhemmille sovi se, mitä isovanhemmat ovat ajatelleet. Joskus odotetaan, että lapsi lanseeraa jonkun omaan suuhun sopivan TAI sitten tehdään kuten meidän pappa: käydään hokemassa sitä 'pappa'-sanaa, niin että se on lapsen eka sana. Silloin vanhemmatkaan ei voi olla niin julmia, että kieltäisivät sen käytön.
Tai lapsen vanhemmat lanseeraa jonkun. Isältäni aiheesta on kysynyt muutkin kuin isän äiti. Eräälle isä vastasi: "No muutkin kutsuu mua Kopraksi...", tietenkin se oli niinka vitsi, mutta...
Kutsuin Maire-isotädin miestä esi- ja ekaluokkalaisena Jäbäksi (jäbä=jätkä), koska Eikka haki minua aina koulusta ja olin heillä paljon hoidossa. Sitten Heille tuli ensimmäinen lapsenlapsi ja Pia alkoi kutsumaan Eikkaa jäpäksi ja jäpä se on vieläkin. Kyllä kaikki tietää (kenen on tarvis) kuka jäpä on.
Ja Tyyppi saa meidän puolesta kutsua mietäkin kuten tahtoo. Koska jossain vaiheessa siltä suunnalta pitää osata ottaa vastaan kaikenlainen, vähemmäkin mairitteleva ja ilahduttava verbaalisuus.
Jännittävää, muama kuulostaa kyllä hauskalta.
Meillä kaikki isovanhemmat saivat aikoinaan itse päättää mitä ovat, minusta se oli ainoa järkevä tapa. Tai siis jos ajatellaan esim. entisaikoja, kun tehtiin vielä sinunkauppoja jne., niin kyllähän silloinkin aloite lähti vanhemmalta... Mutta tämä EI ollut syynä miksi meillä isovanhemmat saivat itse valita, vaan ihan vaan siksi, että mikä minä olisin ollut niille kertomaan miksi lapsi heitä kutsuu? Ja toistaiseksi nyt 4-v. lapsi on kutsunut heitä just niin kuin itse aikoinaan päättivät...
t. Ohikulkija
Minusta isovanhemman oikeuksiin kuuluu saada valita, miksi haluaa itseään kutsuttavan. En minä ainakaan haluaisi, että minulle annetaan jokin nimi, josta en yhtään pidä. Tuhva? No, öh... makunsa kullakin. ;)
Lähetä kommentti
<< Home