Kuin kaksi marjaa

Useammin jo mieleen on putkahtanut ajatus, että olen vähän niin kuin Homer Simpson. Sillä D'oh käy paljon mielessä. Plus tietty tuo keskivartalolihas on samantyyppinen. Silmistä näkee, että ...tyhjää lyö, tyhjää lyö.

Jotenkin muutenkin homerlainen menttaliteetti on ottanut tilaa. Samanlaista kärsimätöntä keskittymisvajetta ilmenee. Ja BOOOOOORIG! pääsee suusta. Joskus jokin muukin sana, mutta vain synonyymin kaltainen. Viimeisin on 'Vyyyy yyyy yyy!', joka kuvaa tietenkin toisten pillaamista ja rasittavaa valittamista.

Minua ihmetyttää mielenkiintoiset asiat, kuten montako kylää voikaan mahtua johonkin nettipeliin, josta en edes ole kiinnostunut kysymään mikä sen nimi on. Tai saatan yht'äkkiä kääntää ajatukseni suklaaseen. Vähän kuin Homer kaljaan... "Suklaaaaata..."

Toisaalta, kun veimme Jaakon lentokentälle aamuseitsemäksi ja ajoimme Vantzu-joen kautta, katselin hetken flunssaista ja naamastaan turpeista (turvonnutta siis) isääni ja jotenkin vain hellusti tuli Homer mieleen. Se on siis geneettistä. Kiitos siitäkin...

Ja tähän loppuun melkein sana sanaa lainaus Pääministerin morsian -kirjasta (Noora luki sitä eilen allekirjoittaneelle Akademiskassa): "--Matti naurahti. Chatissa naurahtaminen tarkoittaa sitä, että lähettää hymiön--"


Kuva: täältä