"Voisitsä olla enemmän raskaana?"
Ööööö... Siis tavallaan en. Koska en mä osaisi esittää enempää raskaana olevaa. Kyllä niitäkin hetkiä tulee, kun pitää nopeasti pysähtyä ja jäädä hetkeksi haukkomaan henkeä. Jos siis sitä ajetaan takaa.
Olisi kiva olla edes yksi kokonainen päivä ihan Ähhh-Puuuh-Ei Pysty-Liian Raskaana. Ja ehkäpä sellainenkin päivä vielä loppuviikkoina saadaan. Ja onko sitten kellään edes kivaa?
Viime päivinä olen huomannut erään seikan. Minua käkätyttää herkästi. Siis tavallista herkemmin. Ja oikein on vaikeuksia lopettaa. Joka tarkoittaa siis sitä, että meno menee vähän höntiksi ja vähän herkästi. Juttujenkin taso on itseään lietsovaa... Ehkä se on paluuta lapsuuteen. Sillä kertomusten perusteella olin yksi Käkättäjä pienenä pellavapäänä. Jopa siinä määrin, että vanhemmat pelkäsivät minun tukehtuvan.
No juoksenhan vessassa. Se on käsittääkseni melkoraskaana. Koordinoin menemiseni rakkoni mukaan. Se on melko raskasta. Pidän huolen, että tiedän missä on lähin wc. Sekin on joko todella raskaana tai todella tena.
Miten olla siis enmmän raskaana? Sangen vaikea kysymys.
Tunnisteet: raskaus, Raskaus ja Minä
posted by Hanna Kopra @ 18:57
5 Comments:
Kohti lapsuutta tässä näköjään mennään :) Mulle yhteen väliin ei kelvannut melkein mikään muu ruoka, kuin lapsuudessa saamani kotiruoka. Perunaa ja ruskeaa kastiketta tai jauhelihakastiketta... Edes pastaruoat eivät houkutelleet...
Nyttemmin olen huomannut, että lapsuudessani harrastamat pikkupuuhat ovat alkaneet myös kiinnostamaan. Pilkkiminen, pulkkamäki, pihallaolo, makkaran paisto, retkeily, yms.
Kai sitä näin tulevina äitis-ihmisinä alamme taipumaan lapsiin päin, että ymmärrämme lapsiamme ja heidän huumoria ja jaksamme päivät pitkät niiden juttuja. Kai. :D Luonto hoitaa tässäkin homman kotiin!
Ma en ikina ollu ihan aah-puuh-ahky raskaana. Joten ei se valttamatta tule ollenkaan. Olin toissa viela 2 vkoa ennen laskettua aikaa ja nain jalkikateen tuntuu etta olisin voinut olla ainakin viela toiset 2, koska vaavi oli kaksi vkoa yliaikaa masussa. Kerkesin kyllastya kotona kun kesti melkein kuukausi aitiysloman aloituksen jalkeen etta vaavi syntyi! Ainoa inhottava asia oli kamala jalkojen turvotus! Niin ja tayteen pakkautuneet junat, tuntui etta piti suojella masua kyynarpailta!
-London calling
ai sä oot nyt sitten laittanu merkille sen kikatuksen..ja sen että se ei ihan heti lopu..?? se on hyvä että naurattaa, ja jutut on hyviä, niin kuin ne aina poikkeuksetta on, niin ei ole syytäkään lopettaa ajoissa.
Satu: Mä en ole erkaantunut edes lapsuuteni ruokaherkuista, joten... Mutta ulkona patsastelu on vaan jotenkin kivaa. Siis tönöttää ulkona.
London C: En mäkään ehkä edes haluaisi olla äääh-puuh-raskaana. Tai siis jos ei oo, niin miksi ehdoin tahdoin yrittäis olla?!
Norppa: No niiin... Huomasin, kun nauratti niin ne naamarijututkin. Ja ei joo pidäkään lopettaa ajoissa. Varsinkaan hyvien juttujen ja hyvän naurun sensuurissa ei ole MITÄÄN järkeä!
Mutta sitten vielä tohon itse aiheeseen(kerrankin): että onhan se nyt meille muille vähän epäreilua, jos yks on vaan vähemmän raskaana! Miten meidän on tarkoitus valmistautua tulevaan jäseneen kun mitään viitteitä tulevasta ei ole??! Miten MÄ esim. pystyn tekemään mielikuvaharjoitteita tulevaisuudesta, jos mä en saa reaalimailmassa tukee siihen? Nii! :)
(ja nyt perässä hymiö kurosen ohjeiden mukaan)
Lähetä kommentti
<< Home