Nimitysjuhlaa
Eih. Ihan älytöntä. Kamalaa. Ketä kutsutaan? No... kaikki jotka pitää. No ketkä kaikki pitää kutsua? Nooo... Siinäpä se.Onneksi äiti ei halua, että kaikki sen serkut kutsutaan. Niitähän ei ole kuin mitä... viisikymmentä? Paljon kuitenkin. Mutta esim. isotätejä on vaikempi olla kutsumatta. Yleensäkin mukavia ihmisiä. Ja isotäditkin on mukavia.
No ketä ystäviä voisi jättää kutsumatta? Kun kerran kyse on tupajuhlista (siis tupla, mutta kun kerran on kuullut väärin, niin...) on vähän perustelematonta jättää joitain kutsumatta.
Olen käynyt kutsuttavien listaa läpi, kysynyt äidiltä että "onko tässä nyt KAIKKI?", samoin isältä (jota ei lainkaan kiinnostanut). Jaakonkin sain miettimään, että ketä pyydetään TAI pitäisi pyytää. Ja siis jollain kestää miettiä... Jos kutsutaan joku, niin avecihan se kutsun pitää olla. Ehkä. Eih. No entäs jos koko perhe on vähän niinka tuttuja/ystäviä/sukulaisia? No silloin kutsutaan tietty kaikki. Puuuuh... (Mutta niinka hyvällä.)
Noh... Sehän lisää päälukua, mutta tietenkin myös tuo hyvää pöhinää. Lapsilla on sellainen taipumus. Pitää välitöntä tunnelmaa yllä. Kun siis me olemme ajatelleet mennä aika non-alkkomahoolilinjalla, eli OPM (Oma Pullo Mukaan) meisingillä. Niin ei sitten aikuiset "pysty" siihen nk. välittömään tunnelmaan samalla tavalla, kaikki.
On-nek-si löysin Martha Stewartin saitin...
Kuva: täältä
posted by Hanna Kopra @ 18:06
4 Comments:
Meillä oli kans tuplajuhlat. Koska juhlapaikalle ei mahtunut enempää kuin 60 ihmistä, oli valinta raakaa mutta kovaa. Ei voinut kutsua kaikkia lempiserkkuja, setiä, tätejä jne. Mutta koska lapsen syntymän jälkeen meininki kotona on sen verran sekavaa (lue: olet itse sekava) on hyvä, että järjestelyt ei jää viime tippaan ja apuna on luottohenkilöt. Parhaat ystäväni hoitivat tarjoilun ja jopa loppusiivouksen. Ja silti oli kuulemma ihan mukavaa.
Totta. Me ei olla vielä edes valittu paikkaa. Sekin pitäisi ehkä valita tässä nyt. Sitten ei ehkä jaksa. Edes pähkäillä.
Joo, meilläkin onneksi löytyy luottoihmisiä. Onneksi on tullut joskus itsekin jotain autettua...
Hyvä ohje on se että kun on omat juhlat, saa itse myös päättää vieraansa, ja kaikkien aikuisten on ymmärrettävä että määrä on rajallinen. Mä en ainakaan itse loukkaannu siitä, että ei kutsuta jonnekin kun tietää että "varmaan ne ois halunnut mutta kun niillä on yhteensä tuhat kaveria"
Ja mä oon esim. hirveen hyvä kaatamaan kahvia.
Niiiiin… Eikä kaikkia voikaan kutsua [lue:kehtaa], niinka vaikka Dalai Lamaa!
Meidän sukulaisten voi olla TODELLA vaikee ajatelle noin, että: "Olis ne varmaan halunnut...".
Mutta siis kaikkien lahjakkuuksia ollaan valmiita hyödyntämään!
Lähetä kommentti
<< Home