Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Myllynkivistä ja menemisistä

Eräs Pikkumyy miettii, että pääsekö enää koskaan mihinkään (matkustamaan, telttailemaan, festareille...) tai mahtuuko vaatteisiinsa takaisin.

Minä olen miettinyt lähinnä, että miten pitää oppia organiseeraamaan vaikkapa kaupungille lähtö ja pidetäänkö turvakaukalo aina vaan autossa vaiko pitäisikö sen olla kotosalla. JOS se olisi aina autossa, niin Tyypin kanssa voitaisiin extemporee lähteä kaupungille ja päästäisiin Jaakon kyydissä sitten takaisin. JOS turvakaukalo olisi aina kotona, niin voitaisiin hypätä vaikka isäni mukaan (isäni on tunnettu spontaaneista muuveistaan). Vaikeaa.

Ja kannattaako kaupungille lähteä sitten hyökkisten (vaunujen) kanssa vaiko miten olisi kantoliina? Ja siis milloin hyökkikset ja milloin liina? Koska hyökkikset eivät ehkä kylläkään mahdu taas äidin autoon... Niin eivätkä isänkään (joka on tunnettu myös takaluukkunsa mielenkiintoisesta... tilasta).

Sillä ulkkomaille nyt pitää lähteä jo kesäkuun alussa. Tosin ihan verryttelytunnelmissa. Tukholmaan nimittäin. Isotäti täyttää 90 ja aikoo pitää pileet. Minä vaan vihaaaaaaan (hate hate hate) Ruotsinlaivoja. Ehkä sitä ei sitten Tyypin kanssa edes huomaa ja kaikki on niiiiin jännittävää, että laivalla olokin tuntuu ihan ...seikkailulta.

Meistä lapset eivät olle myllynkiviä nilkassa. Koska mekään emme olleet. Molempien perheet ovat menneet siellä sekä täällä ja usein myös olemattomilla varoitusajoilla, kotimaassa kuin ulkkomaillakin. Sitä on vain lähdetty ja tultu takaisin ja siinä välissä käyty jossain.

Minä taisin olla noin reilun vuoden, kun lähdimme isän ja äidin kanssa ensimmäiselle yhteiselle etelänlomalle. Eikä siitä ole muuta tramaattista kerrottavaa kuin, että sain auringonpistoksen. Kun hetken on ilman hattua niin... Olenkin varautunut Tyypin kanssa siihen, että sillä on KOKO ajan hattu päässä, koska isälleni on tunnetusti jäänyt tuosta tapahtuneesta trauma ja onkin ihan borsamiehiä (borsa=hattu). Eli hudaa (hudaa=huutoa, sättimistä...) tulee, jos Tyypillä ei ole hattua.

Jaakko ja sen veli ovat myös aina olleet mukana ja milloin missäkin. Ei siinä paljoa ole tainnut puuhakirjoja löytyä rekannupista, kuin ei löytynyt meilläkään isän työsuhde Mazdoista. No karttaa osataan molemmat lukea... Niinpä meistä ei tunnu siltä, että Tyyppi kovasti rajoittaisi menemistä. Tietenkin taloudellisesti pitää laskea erilailla, mutta sitten vaan lasketaan. Pakataan erilailla tavaraa mukaan ja mietitään kenties enemmän etukäteen. Mitä tosin vahvasti epäilen. Ei ole vahvin puoli eikä ominaisuus...

Ja siis mehän NIIIIN tullaan/mennään vappupicnicille jos vaan Tyypillä kaikki on ihan hält normalt ja okkej enkä minä ole revennyt ennätyksellisesti liitoksistani. Siis mitä osa kuvittelee?!! Ettei tultaisi?! Huhuuu! Mähän olen jo valinnut sen vappupicnicbiisinkin tai siis kertzin mitä voi laulaa. Me lauletaan aina vain jonkun kappaleen kertosäettä...

Tunnisteet: , ,

6 Comments:

At 3:53 ip., Anonymous Anonyymi said...

Tuosta turvakaukalosta, mä kun en ole liinaihmisiä, niin on kaukalo on usein ollu samassa paikassa missä vauvakin. Usein esim. kyläillessä nukkuma- tai viihdytyspaikkana. Mun mielestä on hankalaa, jos kaukalo on aina autossa. Vauva on vaikee pujottaa siihen, joten helpompi rahdata vauva kaukaloineen päivineen.
Ja me ollaan kujettu vaunujen kanssa aina, liinan kanssa on ihan eri mahdollisuudet tietty.
Laivastakin vielä piti kommentoida, et niistä tykkäsin siihen asti, kun tuli lapsia. Mut öisin en juurikaan oo nukkunu, kun laivalla ollaan oltu. Jos jotain tapahtuu, ei oo enää vastuussa vain itsestään, vaan myös siitä pienestä ihmisestä.
Ihmeellisiä ajatuksia vauvat/lapset saa aikaan!

 
At 3:56 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mie sanoisin, että ei kannate kauheesti alkuun suunnitella muuta kuin kotona oleskelua ja uuteen , ihanaan perheenjäseneen tutustelua. Uusien rytmien haeskelu voi viedä aikansa eikä kannata suunnitella kauheesti menoja. Ainakin mie olen pyrkinyt toimimaan niin.
Jotkut käyttävät hyvin sujuvasti kantoliinaa lähestulkoon koko ajan, mulla on kolme mukulaan enkä oikein ole ollut kenenkään kans sinut kantoliinan kans. Kokeile ja tunnusteke uusia jutskia, sitten näet, mikä on sulle ominaisinta. Onko hyökkäysvaunut vai liina. Musta turvaistuinta kanstsii pitää kotosalla, kun kyse on kaukalosta.Muutes, kantsii kokeilla näitä, mitäs ne ny ovat...ne pestävät, monikäyttöiset vaipat....kestovaippoja! Mie olen ollut niin tollukka, etten ole niitä käytellyt mutta olen kuullut niistä hyvää.
Kyllä susta hyvä äiskä tulee, ootas vaan, kun tää pikkuinen pallero laitetaan sun rintojesi päälle ekaa kertaa ja sit kun se imeä lussuttaa sun tissiä, oi sitä äitiyden ihanuutta! Mutta kyllähän niitä vaikeuksiakin tuppaa tulehen, niistä kyllä ylitte pääsee! Tsemppiä! Käy visiteeraamassa mun blogissa, pääset kurkkaan meidän viisihenkisen perheen arkeen. Kolme mukulaa ja iskä ja äiskä:)

 
At 9:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Tsemii, Hna, loppumetreille :)
Jos muistat minut Martin ja Saiman äidin, Martille lähetit silloin Kättärille LuuHaun, joka on rakas unilelu vieläkin!

Paljon riippuu pikkuisen tulokkaan temperamentista minkälainen alusta tulee, meillä on kokemusta molemmista, virn.

Jos etukäteispohdintojasi yhtään helpottaa niin vauva saattaa päättää jotain teidän puolesta ihan tuon logistiikankin suhteen, eli tykkääkö liinasta vai vaunuista vai autosta vai kaikista vaiko ei mistään niistä.
Meillä esikoisen oikea rivi oli:
kantoliina, vain liina, ainoastaan liina. Silloin joukkoliikenne oli iso apu kun ei tarvinnut ottaa pikkuista pois kyydistä. Pikkukakkonen oli hieman joustavampi...
(nykyään se on sitten toisinpäin).

Oli tulokas sitten helposti sopeutuva tai epäsäännöllinen ja levoton, on hän joka tapauksessa Oma Ihana Itsensä. Sitten sitä huomaa olevansa aivan rakastunut :)
Oih, nauttikaa tästä ajasta, se on ohi niin nopeasti...

(nyt hoen tuota itse vaikka vannoin raskaana ollessani etten siihen lankea. Käytäntö on kuitenkin osoittanut väittämän olevan totta!)

Kaikkea hyvää teidän perheelle :)

 
At 8:42 ap., Blogger Hanna Kopra said...

Niin... Kyllähän se Tyyppi tulee styrannisoimaan meitä ihan 12-0, mutta niinhän se menee. Mitä itse edellä sitä omat lapset perässä. Potut pottuina... ;)

Kattoo ny kuins kuuma kesä esim. tulee. Itse kun olen viileämpien kelien ystävä. Voi oll aettei helteillä kovin pitkät kroppabondailut vaan luonnistu... tai sitten luonnistuu. Mistä sitäkin tietää. Kaikki selviää kunhan selviää.

Eilen taas mietin, ettei tuonne vatsaa edes ketään voi mahtua, että turvotusta tää on. Saisivat päästää kolmanteen ultraan ihan kaikki...

Tarzanille terkut ja lapsille kans! On se kiva tietää, että toisin kuin Mairen Luu-Hau, nin Martin on hyvin pidetty. :)

 
At 2:21 ip., Blogger pikkumyy said...

Oikea asenne. Kyllä mäkin ajattelen niin, että heti vaan himinöihin mukaan, jos mahdollista..

Olen aina katsonut kaupungilla isiä ja äitejä jotka kantavat vauvaansa kantoliinassa ja se näyttää jotenkin ihanalle. Lapsi on siinä ihan lähellä vartaloa, turvassa. Olen vaan niin pienikokoinen, että mitenköhän raskaaksi käy liinassa kantaminen. No, joutuuhan sitä mahassakin raahaamaan :)

Ruotsinlaiva voi avautua teille ihan uudella tavalla.

 
At 2:38 ip., Anonymous Anonyymi said...

Heissan!
Hiukan mattimyöhäsenä kommeintoin tuota siun pohdintaa turvakaukalon paikasta, siis kotona vai autossa.

Me löydettiin 2. lapsen kohdalla maailman paras turvakaukalosysteemi! (hmm...onkohan tää mainostamista ?!)
Elikkä ainakin Graco-merkkisenä on auton turvaistuimeen olemassa "adapteri", joka siis pysyy aina autossa. Ja turvakaukalo (johon lapsi on laitettu jo pukiessa sisällä) vain lähtiessä naksautetaan siihen kiinni. Nopeaa ja vaivatonta!

Ja sen turvakaukalon saa yhtä helposti naksautettua saman firman matkarattaisiin -jotka mahtuvat pinemmänkin auton peräkonttiin... eli ei tartte irrotelle esim. nukkuvaa mukulaa -siirtää sen vain istuimessaan seuraavaan paikkaan.

Kotona (säilyttämistä puolustaa myös se, että turvakaukalohan on loistava syöttöpaikka pienelle (kun siirrytään soseisiin, eikä lapsukainen vielä välttis istu)...

Kantoliinojen ohellahan on olemassa myös esim. babyBjörnin-mahareppu(?), myös siinä jää kädet vapaaksi ja lapsi on lähellä... lisäksi se on nopea laittaa päälle, ja mieskin kehtaa käyttää... meillä ainakin mies kieltäytyi kantoliinasta=)

Kokeilemalla löytyy varmasti itselle sopiva tapa toimia!

 

Lähetä kommentti

<< Home