Päivällä yli ja muita veikkauksia

Äitini on ollut alusta saakka varma, että Tyyppi on poika. Kerran on suostunut myöntämään, että "voihan se tietenkin olla tyttökin". Jaakon äiti toivoo taas tyttöä, kun "poikia on niin paljon", siis heillä suvussa. Meillä on nimiä molemmille, että sen puoleen saa tulla kumpi vain.

Jaakollahan on selkeä mielipide, pitkälti sama kuin Arguksella: "Se on fifty-fifty kumpi sieltä tulee", totta. Itse en osaa edes arvata. Parina yönä olen nähnyt unta, että se on tyttö, koska toisessa sanoin äidille: "Kato nyt, se oli sitten tyttö!" ja toisessa Tyyppiä kutsuttiin yhden isotädin nimellä. Mutta sitten on ollut unia, missä en ole tiennyt kummasta on kyse tai se ei ole vain selvinnyt. Isiemme arvailuja kukaan ei ole tullut edes kysyneeksi... :/

Mutta nyt äitini on varma, että Tyypin tulo menee päivällä yli LA:n. Siis koska minäkin tulin ja Vilma-serkkunikin. Niii-in. Näin se homma menee. Minua ei lainkaan haittaisi, vaikka menisikin yli. Tässä mikään kiire ole. Eikä tuskainen olo.

En siis aio tehdä ulkoistamista edesauttavia lenkkejä enkä kirmata hyppimään tvistiä auringon sulattamalle pihalle. Ihan muuten vaan, hapensaanti mielessä kylläkin lähdetään taas kohta mannerta kohti Maire "Mahdoton Ensimmäinen Suuren" kanssa. Tai sitten ei, kun tuollahan on jo pimeys laskeutunut. Ja jo kerran siellä tänään käytiin. Mantereella siis.

Kiira-serkun Venla veikkaa, että Tyyppi, siis vauva on pienen pieni, mutta Kiirasta se saisi olla noin 3 ja puoli kiloa. Minä kannattaisin pitkälle sitä kolmea kiloa, eli olisin Venlan kanssa samoilla linjoilla, mutta taitaa olla toiveajattelua...