Tavoitteena rikas musiikkimaku
Tyyppiä ei edes aina muisteta, mutta kyllä silloin kun kuunnellaan musiikkia. Vaikka kaverilla ei ole korvatkaan kait vielä paikoillaan, niin totuttelen itseäni asennoitumaan "oikeanlaisen" musiikin kuuntelutaajuudelle.
Oikeasti pitäisi hankkia jotain klassista mussiikkia, barokkikin olisi hyvä. Sillä barokkia voisi soittaa sille sitten aina vaikka läksyjä ennen ja hiljaa taustalla läksyjä tehdessä. Barokkimusiikki on jotenkin rytmiltään (hepreaa) tai joltain juuri sopivaa aivoille, jotka prosessoivat uutta tietoa. Näin olen ymmärtänyt.
Nyt meillä menee iTuneista Egotrippiä 4,7 tunnin edestä. Kyseinen yhtye sopii hyvin työskentelyn ohella kuunneltavaksi. Tai no, huono selitys. Lily Allenkin käy yhtä hyvin, koska minusta se on hyvää.
Samantyyppisesti kuin yksi kaunis päivä sain mieleeni, että "Nyt, NYT on pak-ko saada PizzaHutin Seafood-pizzaa", tajusin torstaina, että nyt on pakko ajaa kaikki Faith No Moren levyt koneelle. Ja nyt tämä proseduuri on sitten käynnissä.
Tyyppi-parka. Jos tutkimukset ovat oikeassa, niin se pitää sitten countrystä ja todella rankasti Martti Servosta. Tai ne ainakin ovat rauhoittavia. Vaikka siinä mitään kamalaa ole. Tyyppi ei ole yksin. Onhan aina Armaani, joka synnytyssalissakin kuuli Martin sukkelia sanoituksia. Kaverit voivat sitten yhdessä laulella hiekkalaatikolla vaikka Johtotähteä.
Tunnisteet: Raskaus ja Minä, valintoja, valta ja vastuu
posted by Hanna Kopra @ 11:03
4 Comments:
Niin. Tuttuni katsoi iltapäivisin Emmerdalea telkkarista ollessaan raskaana, ja arvaa mikä omituisesti rauhoitti vauvaa, kun se oli pieni?
Aivan. Niin siinä usein justiinsa käy. Siksi pitää… tai pitäisi olla vähän edes tarkkana. Ettei katso Hannu Karpoa nauhalta nyt ihan kamalia määriä.
Tai sitten. Huomioida tällaisia asioita ja vaikka varautua syntymän jälkeen Hannu Karpo DVD-kokoalmalla. Jota tietenkään ei ole olemassa.
Siksi kuuntelen hirvittävästi sellaista musiikkia mitä omistan. Koska jos kuuntelee vain radiota, niin sitten se vauva nappaa sieltä jonkun hittirökäleen ja mistä minä voin tietää siitä sitten!
nyt olis siis hyvä sauma opetella joku mahdollisimman vähän naapureita häiritsevä tuutulaulu ja laulella sitä koko loppuraskauden ajan. Niin sit sais lapsen helpolla (heh joo) hiljaiseksi kun se on syntynyt.
Viime vuoden puolella itseasiassa telviissionissa näytettiin (olisikohan ollut) BBC:n sarjaa, jossa jollekin x-määrää naisia oli annettu runo/loru/riimi, jota heidän tuli raskauden aikana (5kk>)päivittäin lausua uudelleen ja uudelleen kymmenen minuutin ajan.
Tuo aika piti "omistaa" kyseiselle toiminnalle, eli rauhoittua ja rentoutua. Stressaantuneena sitä ei saanut tehdä.
Kun lapset syntyivät testattiin kyseistä runoa/lorua/riimiä muihin. Että mikä tehoaa parhaiten. Tulokset antoivat ymmärtää, jotta kyseinen päivittäin tolkutettu pätkä olisi paras.
Eli kyllähän sitä aina voisi kokeilla jotain tämmöstä. Kaiken minkä säästää omissa ja muiden hermoissa, säästää omissa ja muiden hermoissa.
Lähetä kommentti
<< Home