Mies ja ääni

Nyt kun Tyypin korvat ovat kohillaan ja kuulla pitäisi, niin soitin aamulla omaa vanhaa (tosin muovista) ruskeaa soittorasiaani vatsan päällä. Jos sillä aloittaisi jokaisen aamun, ajattelin.

Sitten katselin Vesa-Matti Loirin naamaa NYT:issä. Anna sanoi yksi päivä, että Ivalo (Loiron uusi levy) kuullostaa vähän siltä "kuin mies olisi syönyt, juonut ja röökannut äänensä". Minusta ja Jaakosta Loiro on hieno mies. Mies jolla on hieno ääni.

Pienenä en pitänyt Uunosta niinkään. Toisin kuin Nasse-Sedästä, Pier Kuselasta ja Tyynestä. Iso mies sukkahousuissa on tosimies. Samalla minua hämäsi (kuten niiiin moni asia) se, että Loiro oli laulaja ja huilisti. Se oli osin psykedeelistä. Siis minusta.

Tänään päätin tuossa, että käynpä hakemassa levykaupasta lisää Loiron levyjä. Ihan vaan että Tyypille voi niitä soittaa.

Kuva: täältä