Vaatteet on mun aatteet

Koska äitini on ollut näppärä käsistään eikä vuonna 1978 Suomessa ollut yhtä laajaa lastenvaatevalikoimaa kuin nykyisin, äitini teki valtaosan vaatetuksestani itse.

Siitäkin syystä monia vaatteitani on säästetty, tunne syistä siis. Tietenkin myös koska olen ollut niiiin hurmaava lapsi...

Muuton yhteydessä hain ullakolta laatikon, jonka kätköissä oli kastemekkoni kuin kuvankin raidallinen puolisporttinen kesäasu. Suurin osa vanhoista vaatteistani ovat nk. unisex ja etenkin vielä kun vaaleanpunainen on uusi musta, niin Tyypille on warderobea siinä jo kylliksi.

Jaakon mielestä: "Jos broidin vanhoissa vaatteissa kulkeminen oli noloa, niin entä sitten mutsin vanhoissa vaatteissa?!", mikä on tietenkin ihan höpöhöpöä. Olihan minullakin Aili-tädin mies vainaan villakangas ulsteri (tukholman fainest) kun olin alle viisitoista. Ja muoti on palannut seitskytlukulaisuuteenkin jo.

Ja jos ei ihan juuri samoja nyt laitettaisikaan Tyypin päälle, niin äiti on säästänyt sen yhdenkin ompelulehden mistä monet kaavat ovat kotoisin.