Eih!

Yritin saada Jaakkoa innostumaan ajatuksesta, että jotta oltaisiin käyty ihan tutkimassa jossain lastentarvikeliikkeessä erinnäisiä tuotteita. Mutta eiiiiiii... Voidaan kuulemma ihan käydä huomenna, Mairen kanssa. Siis minä ja Maire. Tipikal, tipikal.

Jaakko ei ymmärrä miksi pitää "vouhottaa", kävimmehän viime viikolla Iikkeassakin. Niin A) etsimässä vaatehuoneeseen naulakkokoukkuja ja meille itsellemme lakanoita ja B) koska mitään ei löytynyt kävelimme 15 minuutissa koko kaupan läpi. Ja sitten käytiin Idiksessäkin, joka otti ehkä puolituntia. Minä en ole IHAN varma, melko varma kylläkin, että onko tässä juuri vouhottamisesta kyse.

Jaakon eduksi on sanottava, että muisti aivan itse Huutonetin korisänkyhuudon, mutta siellä hinta nousi aika ylös, niin annettiin olla sitten kuitenkin. Vaikka Jaakko siis huusi enemmän kuin olisin itse huutanut.

Ehkä tämä on vain sitä, että ...tuntuu pelottavalta, jännittävältä ja ihanalta. Siis tuleva, väistämätön muutos. Koemme muutoksen erilailla, useinkin.

Itseäni alkoi väpättämään ajatus Tyypin tulosta, kun huomasin tiivistemehupullon parastaennenpäiväyksen: 21. kesäkuuta. "Herra mun vereni! Tyyppi on silloin jo jotain KOLME kuukautta!!". Tuijotin pulloa ja mietin, että jos siihen ei nyt vaan koskisi moneen viiiiikkoon, niin se ei menisi pahaksi ennen kuin Tyyppi olisi jo ties kuinka vanha. Siinä sitten meinasi mehu mennä väärään kurkkuun.