Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Nainen, vaimoke, äiti

Minä ja Jaakko seilaamme ...laskutavasta riippuen kahdeksatta avoliittovuotta. Kun katselimme Kyllä Jeeves hoitaa -DVD:tä, tulin pistäneeksi merkille, että toden totta mm. Madeline Bassett ja Florence Craye ovat olleet useamman kerran kihloissa. Enkä MINÄ kertaakaan! Johon Jaakko taas kohautti olkapäitään.

Kihloihin meno onkin meidän piireissä hyvin merkittävä ja merkillepantava seikka, jota tapahtuu... noin kerran reilussa vuodessa jollekulle parille tai ystävällemme. Mutta parisuhde on aina parisuhde ja jos siihen tulee lapsia, niin sitä tuskin paljoa muuttaa siviilisääty.

Anna äidille elämä -blogissa yksi ihan parisuhteessakin tavattu huomio on hyvä pari tuolle ylimmälle kuvalle.

Toivon, että meillä Tyypin tulon myötä myös jaettu kokemuspohja auttaa tässä asiassa. Jaakkohan itse on ilmaissut halun pitää ainakin kaikki isyysvapaat. Minusta se on hienoa. Ensinnäkin Jaakon ja Tyypin suhteen kannalta, minun ja Jaakon sekä mm. minun työnteon kannalta. Se mahdollistaa monta asiaa, tosin varmasti luo samalla muutamia haasteita.
Jonkinlaisena femakkona (feministinä) minuakin voidaan pitää. En näe mitään syytä ettenkö samaan aikaan voisi olla imurinvarressa ja uskottava mielipiteineni. Tuskin kukaan näkee tässä asiassa mitään ongelmaa.

Voin yhtälailla odottaa samoja asioita itseltäni tai Jaakolta (keneltä vain mieheltä), olipa kyse vaatteiden pesusta TAI oman paidan silityksestä.

En usko kovin vahvasti mm. tyttöjen- ja poikien leikkeihin. Itse pidin autoista ja halusin jossain vaiheessa joko poliisiksi, sotilaaksi (näin elokuvan Tyttö, joka kävi intin) tai timanttivarkaaksi sekä jo pienenä osa tytöistä luokallamme leikki mielummin "poikamaisia" leikkejä kuten puussakiipeilyä, majojen rakennusta ja myllyttivät kaiken ohessa vähän poikiakin. Mutta yhtälailla minulla oli läjäpäin barbeja, joille tein muotiluomuksia äidin kankaanpaloista ja nylonsukista.

Oli mielenkiintoista lukea Vauva-lehden artikkeli tyttöjen ja poikien tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Itse yritän muistaa, että "tärkeintä on yksilön persoona". On arkoja ja ujoja poikia siinä missä rämäpää tyttöjä. Mutta olipa Tyyppi poika tai tyttö, niin silittää tietyssä iässä ne omat paitansa ja osaa vaihtaa autoon renkaat.

Tunnisteet: ,

2 Comments:

At 3:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hyvin persoonallista suunnitella timanttivarkaan uraa siitäkin huolimatta, että elokuvissa se on joskus aika coolia hommaa. Päädyit sitten kuitenkin paljon tylsempiin hommiin...

 
At 3:07 ip., Blogger Hanna Kopra said...

Niin... Se on niin surullista kun kadottaa sen sisäisenlapsensa ja myöntyy aikuisten ylläpitämiin normeihin. Edes jotenkin.

Toisaalta kaikki nuo silloiset unelma-ammatit vaatisivat mm. sitä ettei söhlisi tai toheloisisi. Ja olen kuitenkin vähän liian suurpiirteinen.

Näkisin itsessäni noita Vaaleanpunaisenpantteri-poliisin piirteitä...

 

Lähetä kommentti

<< Home