Nainen, vaimoke, äiti

Kihloihin meno onkin meidän piireissä hyvin merkittävä ja merkillepantava seikka, jota tapahtuu... noin kerran reilussa vuodessa jollekulle parille tai ystävällemme. Mutta parisuhde on aina parisuhde ja jos siihen tulee lapsia, niin sitä tuskin paljoa muuttaa siviilisääty.
Anna äidille elämä -blogissa yksi ihan parisuhteessakin tavattu huomio on hyvä pari tuolle ylimmälle kuvalle.
Toivon, että meillä Tyypin tulon myötä myös jaettu kokemuspohja auttaa tässä asiassa. Jaakkohan itse on ilmaissut halun pitää ainakin kaikki isyysvapaat. Minusta se on hienoa. Ensinnäkin Jaakon ja Tyypin suhteen kannalta, minun ja Jaakon sekä mm. minun työnteon kannalta. Se mahdollistaa monta asiaa, tosin varmasti luo samalla muutamia haasteita.
Jonkinlaisena femakkona (feministinä) minuakin voidaan pitää. En näe mitään syytä ettenkö samaan aikaan voisi olla imurinvarressa ja uskottava mielipiteineni. Tuskin kukaan näkee tässä asiassa mitään ongelmaa.
Voin yhtälailla odottaa samoja asioita itseltäni tai Jaakolta (keneltä vain mieheltä), olipa kyse vaatteiden pesusta TAI oman paidan silityksestä.
En usko kovin vahvasti mm. tyttöjen- ja poikien leikkeihin. Itse pidin autoista ja halusin jossain vaiheessa joko poliisiksi, sotilaaksi (näin elokuvan Tyttö, joka kävi intin) tai timanttivarkaaksi sekä jo pienenä osa tytöistä luokallamme leikki mielummin "poikamaisia" leikkejä kuten puussakiipeilyä, majojen rakennusta ja myllyttivät kaiken ohessa vähän poikiakin. Mutta yhtälailla minulla oli läjäpäin barbeja, joille tein muotiluomuksia äidin kankaanpaloista ja nylonsukista.

Tunnisteet: Raskaus ja Minä, valta ja vastuu
2 Comments:
Hyvin persoonallista suunnitella timanttivarkaan uraa siitäkin huolimatta, että elokuvissa se on joskus aika coolia hommaa. Päädyit sitten kuitenkin paljon tylsempiin hommiin...
Niin... Se on niin surullista kun kadottaa sen sisäisenlapsensa ja myöntyy aikuisten ylläpitämiin normeihin. Edes jotenkin.
Toisaalta kaikki nuo silloiset unelma-ammatit vaatisivat mm. sitä ettei söhlisi tai toheloisisi. Ja olen kuitenkin vähän liian suurpiirteinen.
Näkisin itsessäni noita Vaaleanpunaisenpantteri-poliisin piirteitä...
Lähetä kommentti
<< Home