Ah, ihana aurinko!

Eilinen SSK-SKK venyi aika myöhäiseksi. Puhuttavaa ja hauskaa oli. Räkätettävää riitti, eli oli ns. kannattava reissu. Menin ja join teetä kello kahdeksan jälkeen, jonka mahdin huomasi kotona. Ei tullut uni silmään.

Aamulla olin pienesti mahdoton, mutta välillä tulee sellainen olo, että nyt "mä haluuUuUUu-uuN, että mulle jutellaan jotain mukavaa ja päivä lähtisi lempeästi käyntiin. Joka ei tietenkään ole Jaakolla päällimmäisenä mielessä, kun unisena saa itsensä ylös. Joten se pieni Pikku-Myllekin sekä siis pienelle vihreälle marttyyriritarille ja tämän miniatyyrihevoiselle sukua oleva saaristolaiskänkkäränkkäakka tuli makkarin ikkunasta (tai jostain) ja pisti parasta Larin Paraskeaan. En siis minä, vaan se saaristolaisakka.

Mutta viime aikojen ilmatkin ovat olleet niin surkeat, ettei niistä ole suu vetänyt virneelle. Alkoi jo tuo ankeus ja pimeys käydä hermoille. Onneksi tänään aurinko paistaa kirkkaana silmiin. Se tekee hyvää ja sitä on niin kaivannut, kaveria aurinko.

Eilen mietin, että hassusti Lahden suunnan ystävämme lisääntyvät/jakaantuvat/perheellistyvät/saavat vauvoja, kun taas nk. Helsingin suunnan ystävämme ja piirimme ei sitten juuri lain. Nada, nicks, niente, noup, nothing... Jopa yksi Jaakon luokkakavereista mahdottomin. Ei Ossi, ei nyt sentään, mutta läheltä liippaa. Jos Ossi nyt muuttaisi ensin vaikka kotoa... ja ottaisi sen isonveljensä mukaan.

Mistälie johtuu, sattumasta tai siitä, että ...Helsingissä on huonommat markkinat. En minä tiedä.