Vaavin lepopaikka

Meillä on siis se pinnasänky. Kun menin ja ostin sen. Kovin loogista, sikäli.

Mutta pinnasänky taitaa olla aluksi vähän tuu matsch, noin niinka kalipereissa. Sanovat, että vauvat eivät aina koe isoa pinnasänkyä turvallisen tutuksi paikaksi vetää sikeitä. Ja kun ei oteta sitä äityispakettia, niin ei saada siitä sitä pahvilootaa.

...Noh, Jaakko sanoi käyvänsä jossain supermercadossa hakemassa jonkun laatikon TAI, että mä kysyisin Jossulta, josko se voisi tuoda Gigantista jonkun... mikä kodinelektroniikkalaite nyt on noin keskiverron vastasyntyneen kokoinen... lootan. Mies. Ei ymmärrä.

Yritin Valtterin kirpparilla aikaa sitten osoitella sellaista vanhaa rottinkivauvansänkyä, joka muistutti kuvan sänkyä malliltaan. Mutta eiiiiii... Olin liian hölmö, menin ja jätin hankkimatta. Se olisi ollut juuri näpsä. Pyörätkin alla!

Sillä ei sitä isoa pinnasänkyä ruveta roudaamaan ympäri asuntoa. Lattiahan siinä menee pilalle ja hermot, toisekseen. Äitikin sanoi, että joku tuommoinen liikuteltava oli ainakin silloin, kun minä olin käärö, hirvittävän kätevä. Että veti vaan perässä vaikka ompelusession viereen tai minne nyt ikinä. Uskon tässä äitiä. Joskus sekin jotain tietää.

Noita kuvan Vaavi-sänkyjä voi vuokrata ja Sokevan rottinkista voi ostaa jollain kolmellasadalla... Juu ei. Liian kallis, menee yli budjetoidun. Siis pitää nyt joko mennä supermercaadoon tai jostain kirpparilta löytää. Etsivä löytää...

Kuva: täältä