Paksuna

Avoin foorumi etenkin allekirjoittaneelle purkaa hämmennystään, ilon ja ahdistuksen tunteita, ihmetellä alakulttuuria, joka ympäröi raskautta ja kummastella lässytyksen määrää. Yhteenveto Tyypin odotusajalta, joka loppui maanantaina 2.4.2007, juuri ennen virka-aikaa, eli 15:59.

perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Hellurei ja hellät tunteet

Anskulla on tapana sanoa noin, vähän kaiken yhteydessä. Siis se sopii tähänkin. Lueskelin muiden raskaanaolevien blogeja ja alkoi tuntumaan, että "oletkohan sä kuule vähän ...dorka tai siis torrka (kuten Jörn Donner sanoisi)?". Puhuttelen itseäni joskus siis toisessa persoonassa.

Mun suurimmat jännityksen aiheet on pääsenkö mä äänestämään ja esim. miten työt saa sumplittua. Ei esimerkiksi synnytys. Sen mä näen menevän ihan tosi hyvin! Ei kysymystäkään etteikö se menisi. Ja jos ei mene, niin... meitsi sopeutuu. Kyllä mä olen miettinyt toki, että tajuanko milloin homma ns. lähtee käyntiin. Siis mä olen vähän "mä" ja joskus jaksan reippailla vähän liian pitkälle. Siis jos vaikka tulee "vähän" huono olo, niin "minä EN bussissa pyydä päästä istumaan". Turhaan ei valiteta, sitä mieltä Sirkka-mummokin on. Heikot ruikuttaa...

Niinpä mietin skenaarioita: Jos olenkin Stockalla tai jossain vaalien toimesta järjestetyllä soppatykillä tai juuri tekemässä jotain sellaista mitä nyt on "vähän hölmöä jättää tähän vaiheeseen", kuten vaikka kuvien käsittelyä tai muuta vastaavaa. Ja jos mun pitääkin soittaa vaikka itselleni ambulanssi, niin tajuanko sitten että siihen luuriin voi vaikka ihan huutaa: "NYT SE PERK-LEEN AUTO TÄNNE TAI SÄ JOUDUT TILAAMAAN KOHTA SELLASEN ITELLESI!", eikä että "No, okkei. Jos mä vaikka sitten soitan taksin". Sillä ihan vaan joskus mm. terveyskeskukseen tai hälyytyskeskukseen kun on soittanut, niin liian asiallinen tai rauhallinen ja selkeä itseilmaisu ei tee niihin vaikutusta. Ei vaikka perustelut esim. akuutille on ihan olemassa.

Tietenkin mä mietin yöllä myös sitä skenaariota, että jos Jaakko on töissä, kun homma ns. lähtee käyntiin, niin saanko mä sen kiinni. Jos se on jossain pala&verissä eikä vastaa eikä katso edes kuka soittaa tai luulee että esim. mulla on jotain höpöhöpö asiaa. Mietin, että asia pitää ottaa puheeksi ja tehdä selväksi puhelinkäytännöt senkin kanssa. Plus ehkä aion parille Jaakon työkaverillekin asiasta kertoa, koska (aim sou sori) pojat on poikia vielä miehinäkin eikä ne aina vaan... Niin kuin Kumman kaa -sarja Vesa, tajuu.

Koska jos Jaakkoa en sitten saa kätevästi kiinni, niin tiedän että hermo palaa kuin bensiinissä uitettu riepu. Mutta onneksi on kännykät. Mä voin soitella koko matkan kaikki sen duunista läpi ja usuttaa ties kenet soittelemaan ja metsästämään sitä. Näin paljon uskoa multa löytyy, että Jaakkoja sen työtilanne tajuaa... asioita.

Mutta koska tiedän, että pelottelemalla pari sen työkaveria, tääkään ei ole mikään ongelma, niin edelleen suurin huoli on että pääsen äänestämään.

2 Comments:

At 5:45 ip., Anonymous Anonyymi said...

Niin no viimeseen asti minäkin kökin kotosalla yksikseni kun aattelin että ensi synnyttäjä (keskimäärin 12 tuntii) ja josko se nyt ei kuitenkaan ookkaan nyt sit oikeesti... ja ehdin olla huimat 4 tuntia sairaalassa niistä 9 tunnista jonka synnytys kesti. Mutta kyllä sen sitten huomaa kun on pakko lähteä, koska sillon on ihan PAKKO! tai helpoiten se tietty ratkee jos vesi vaik menis koska sillon nyt ainaki syntyy lähiaikoina...

 
At 5:51 ip., Blogger Hanna Kopra said...

No siis mullahan kävi sellaikin ajatus, että jos vesi tulee vaikkas kaupungilla niin "vähäks nolooo!?" ja heti sen perään "no enhän mä siteen ainakaan taksia voi tilata!".

Mutta kuten Jaakkokin sen niiin ...vertaistukien ilmaisi: "Siis miljoonat ja miljoonat ennen sua obat kyenneet selviämään synnytyksestä, niin etköhän säkin...".

Johon pääsin vastaamaan: "Joo, joo! Enhän mä sitä vaan sitä miten mä pääsen sinne sairaalaan!"

 

Lähetä kommentti

<< Home