Än, yy, tee, NYT!

...Ei vaan nyt!

Mietin, että sitä aina on luontevasti puhuttu skenaartioista "sitten kun MULLA on lapsia...", mutta NYT kun asia alkaa konkretisoitumaan, on vähän puissa.

Välillä en vieläkään muista edes, että Tyyppi on ihan aikuisten oikeasti tulossa. Saatan hämääntyä, kun joku asiasta yllättäen kyselee tai ottaa puheeksi. Niin...

Minua naurattaa aina vähän (koska tämä on niin paranormaalia), kun esim. pakotan Jaakkoa ottamaan kontaktia: "Puhu nyt Tyypille! Puhu, sun pitäää pu-hu-a, että se tottuu sun ääneen. Ei se mitään kuule, kun huutelet keittiöstä!!". Jaakolla on myös hyvä lauluääni, mutta... Vau!-kirjassa sanotaan viikon 29. kohdalla: "--Jos sinulla ei ole lauluääntä tai ET halua laulaa vatsalle, koska pelkäät tulevasi naurunalaiseksi, tee se silloin kun ketään ei ole näkemässä". Siis ...joo-o. Hyvä neuvo, mutta mustahan ei päästä mihinkään. Ja mä saattaisin nauraa, mutta siis sillai hyvästi, en pahalla.

Mietin, että Tyyppi voisi tulla jo siis nyt, että tulisi jo (vähänkö se oli jännää ja kaikkea)! En malttaisi tavallaan odottaa, kuten en pienenä synttäreitänikään enää tässä vaiheessa. Sitten tulee se sama olo kuin saunaosaston uima-altaaseen (kylmää vettä) menemisessä. Alkaa hannaaminen. Tulis, eikun EI! Ei tulis vaikka ollenkaan! Olen kuin isäni, joka ei osaa päättää ottaako sitä kahvia vaiko ei. Eipäs-juupas, eipäs-juupas! Ei, Juu, vaarinhousut!