Raskausdementia

Se on ihan todellista. Saatan kulkea keittiöön ja takaisin ja palatessani miettiä miksi kävin keittiössä, vain muistaakseni hetken päästä että olin tekemässä mehua/kahvia/välipalaa itselleni ja että ko. asia on edelleen siellä. Sama asia laukun kanssa. "Mitä mä olinkaan ottamassa täältä?" tai puhelimen: "Mihin mä olin soittamassa?!" tai koneen kanssa: "Miksi mä avasin tän ohjelman?!" tai niiden ohjelmien käytön kanssa. Joudun joskus soittamaan esimerkiksi Tiinalle ja kysymään jotain asiaa minkä PITÄISI löytyä tosta noin vain.

Ja tämä on vaan mennyt pahemmaksi.

Ajatuksia käy päässä, mutta ne todallakin vain käyvät. Saatan tuijottaa itseäni kylppärin peilistä ja miettiä, että Miksi. Se on hyvin omituista ja HYVIN pelottavaa. Vaikka vastaus joskus löytyykin ihan pian (ei siis aina), muutaman sekunnin päästä, mutta kuitenkin. "Ai niin, mun piti meikata". Daaa-Ah!?

Se on uskomatonta, että voi olla niin pätkässä, eli ei juovuksissa vaan muistinsa kanssa ihan pätkässä (toisaalta humalatilassa saattaa olla samaa, kuten "mithä mä olinkhaan schanomassa?!"), ihan pihalla. Jos keskustellaan jostain ei ole yhtään varmaa että saan pidettyä toisen selityksen aikana saamaani ajatusta päässäni. Hups, sitä ei vaan enää ole siellä.