Mieskätilö

Serkkuni on Kätilöopistolla työharjoittelussa ja yritimme selvittää, että kukas nyt olikaan tämä mieskätilö, jonka tapasin tänään ja kenen kanssa tein synnytyssuunnitelman. Ei me nyt päästy oikein kovin pitkälle. Kun niitä on ehkä edelleen Kätlärillä yli kaksi (ellei juuri se kolmas ole lähtenyt ratikkakuskiksi). Mutta siis Haikaranpesässä se kuitenkin oli. Tämä mieskätilö.

Eräs mottoni jo lapsesta on ollut: "Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuus", jonka Kaasua, komisario Palmussa lausui taiteilija Kurt Kuurna. Eli minusta on miellyttävämpää olla vähän ajoissa kuin hilkulla, saati myöhässä. Ja tässä kohtaa on yksi raskauden tuoma rasitus. Aika häviää kuin pieru Saharaan raskauden, varsinkin, lopussa. Ihan sama alanko tekemään lähtöä vaikka heti herättyäni, niin takuulla olen myöhässä.

Aivan kuten tänään.

10.15 piti olla Kätilöopistolla. Joten kello 8.00 aloin jo valmistelemaan itseäni. No bussit menivät peräperää nenäni ohi ja totesin, etten kerkeä enää julkisilla perille. Tai ainakin myöhästyn. Päätin kävellä parin pysäkin päähän, mistä menee useampi linjuri. Ei niitä näkynyt eikä kuulunut. Päätin ottaa taksin.

Hyvä. Tolppahan on siinä ihan vieressä. Soitin taksikeskukseen ja pyysin pirssiä. Kun kohteliaasti ja toivorikkaana odottelin kyytiä, kaikki bussitkin tulivat ja myös menivät. Kun soitin taksikeskukseen neljännen (4.!) kerran ja olin seisonut tolpalla jo lähes puolituntia, alkoi olla hemmo suhteellisen tiukalla.

Ihan vaan tiedoksi. Taksia ei voi tilata tolpalle. Kuskit eivät kuulemma myöskään mielellään ota tilausta ihan tolpan viereen... Eli jos asuisi vaikka tolpan välittömässä läheisyydessä, niin kotiovelle ei tultaisi. Mahdoinkohan ymmärtää oikein. IHAN SAMA.

Olin niin rivona että, kun sikaniska ja räkää rökivä ukon rahjus sai Nissaninsa vihdoin paikalle, en voinut puhua koko kyydin aikana mitään. Eihän se (ehkä) ollut ko. kuskin syy, että sain odottaa suharia niinkin pitkän ajan (keskellä päivää), mutta päätin etten vedä pp:eitä tässä ja nyt. Eli periaatepultteja.

Onneksi myöhästyin vain nelisen minuttia. Ja onneksi mieskätilö oli joviaali kaveri ja kaikin puolin mukava sekä rento. En pahastuisi vaikka hoitaisi synnytyksen. Kun olen kerran juuri hälle asiani kertonut ja sanonut, että "ehkä olen ihan diskreetti... tai siis mistä sitä voi tietää olenko ihan kauhea synnytyksessä--", niin olisihan se ihan jees että olisi se sama kätilö.Unohdin muuten sanoa siitä, etten voi sietää lässytystä. Noh. Jos joku lässyttää, niin sitten sekin varmasti tulee tietoisuuteen. Mutten usko, että se mieskätilö ainakaan lässyttäisi.

Muutenkin mietin, että jos joku (tässä tapauksessa mies ja kätilö) tekee jotain mihin on motivaatio ja vielä alalla, jossa on nk. vähemmistöä niin ehkä hän on ihan tosissaan tekemässä sitä mitä tekee. Etteikö siis esim. serkkunikin olisi, mutta luulenpa että jonkin verran asenteita kohtaavat esimerkiksi mieskätilöt.

Mutta siis synnytyksessä mennään muutenkin suhteellisen intiimeille sektoreille, että minulle ainakin pääasia on, että hommasta selviää hengissä ja suhteellisen kivuttomasti sekä helposti. Että siinä on mukana asiantuntevat ja luotettavat tekijät. Se ovatko miehiä tai naisia on jo toissijaista. Kunhan ei lässytetä.