Bussissa

Torstaina menimme Töölööseen. Ensin linjabussilla (vie saaristosta metrolle), metrolla ja taas 18 bussilla. Jälleen pysäkille kerääntyi puoli Suomea ja taas me pääsimme (minä, Tyyppi ja Maire) viimeisinä sisään. Ihan sama. Min en jaksa alkaa ryysimään. Jatkuuhan elämä vaikka JOS emme mahtuisikaan kyytiin ja vaikka menisimme viimeisenä sisään. Elämä ei siihen kaadu eikä edes pääty. Joka tapauksessa bussi oli kuin ammuttu täyteen. Mietinpähän vain, että "kai jonkun on osattava antaa tietä, eli olla kohtelias" ja samapa se kuka se on.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin istumaan. Olihan se hiukan ahdasta ja tukalaa, kun vatsa alkaa olla sellainen normikokoinen, sitten syliin 7 kiloa koiruutta ja laukkukin pitäisi saada johonkin ihmisten tieltä (muttei siis sitä lattialle voi laittaa, koska sitä ei A) saa sinne nopsaan taivutettua eikä B) hilattua ylöskään, kun on se vatsa ja on se koira). No saimme annettua punkeajille hyvin tilaa. Tyyppi tuuppi kylkeen, että "Mitäs helevettiä siellä oikein duunataan, kun täältä loppuu tila!?" ja naamalla taisi käydä sellaisia niistäkin johtuvia (plus kuumuus, tuskaisuus, hoh-hoijaisuus) ilmeitä.

Niimpä vastapäätä istunut ikäiseni nainen/tyttölapsi kysyi: "Supisteleeko?", ihan normiäänellä. Hä? "Siis... joo-o, mitä nyt vähän tuntuu". Nuoren naisen/tyttölapsen vieressä istunut mummeli siihen: "Juuu! Hän on AIVAN ihana! Onko hän uros vai naaras?". HÄ?! "Siiis... niin joo, tämä on naaras". Menihän se muutama kiitävä sekuntti ymmärtää, että mummeli tietenkin tarkoitti Mairea.

Sitten vaihdettiin parit kommentit koirien ihanuudesta ja miten mummelillakin on ollut monta koiraa ja miten koirista on iloa. Sitten vastapäätäni istunut nuori nainen/tyttölapsi antoi paikkansa toiselle vanhemmalle rouvalle, joka tiedusteli onko Maire mäyräkoira ja kun hänen tyttärenpojalla on mäyräkoira ja sen nimi on Elli. Ja taas todettiin, että koirat ovat mukavia.

Nousin edeltävällä pysäkillä jo seisomaan (vatsani, laukkuni ja koiran kanssa), että pysäkiltä sisään tulevista mummeleista joku voi käydä istumaan. Siinä kun "jono" odotti väylän selviämistä syvemmälle bussiin ja mm. siis ulosmeno-ovelle takanani oleva nainen tuskastui "PÄÄSTÄKÄÄ MINUT ETEENPÄIN!". Tokihan siinä sitten mentiin kokolailla fiksun näköisesti ihmisten ohi, pujahtaen kuin kirjekuori oven ali. Joillain vain on kiire. Joskus bussin peräosaan.

18 bussista tulee aina jäätyä kaksi pysäkkiä liian aikaisin pois, koska siellä vaan on niin tiukassa. Niin nytkin. Ja toisaalta mukavampaahan se onkin kävellä loppumatka, ainakin Mairesta ja näillä keleillä itsestäkin. Takaisin keskustaan päätettiin sitten suosiolla ihan kävellä. Kun otin matkaan vielä korin, joka oli Töölööseen viimeksi unohtunut. Olisi tullut vaikeuskerrointa ihan liikaa sen kanssa. Ja hyvä keli oli kävellä, nähtiin Suomisen Esakin ja Maire sai merkitä puoli Töölöötä. Jatkossa kävellään kyllä toiseenkin suuntaan tai mennään sporalla.