Kaikki kyselee ja mä synnytän
"Oletteko te lähteneet jo synnyttämään?", eikun me ei olla. Tuntuuko supistuksia, milloin se syntyy... ja mitä kaikkea. Siis kun ei ole mitään tästä meidän raskaudesta poikkeavaa. Ei oireita oikein nimeksikään. Välillä Tyyppi venyttelee, fudii kylkeen, kutittelee toista kylkeä. Täts it.
Ja kun kyselyjen tahti tihenee ja alkaa muodostua melko tiiviiksi ringiksi, niin tulee sellainen olo, että Tyypin pitäisi jo tulla. Vaikkei siis edes oikeasti pitäisi. Ei olla lähelläkään sitä, että olisi sen suhteen kiire. Siis kaksi viikkoa on ihan rauhassa aikaa ennenkuin joku pätevöitynyt henkilö alottaisi painostuksen. Kuten siis lääkäri.
Olo ei ole tukala kuin joskus istuessa ja autoa ajaessa, mutta se johtuu lähinnä näistä housuista. Ne vähän kirraa istuessa.
"Kohta se syntyy, kohta sä synnytät, kohta se syntyy, millon sä oikein synnytät, milloin se syntyy..?" alkaa olla sellainen mantranomainen ääni joka kuuluu jokaisen suusta ja joka kulman takaa. Voimistuen vain, vähän niinka pelottavassa elokuvassa.
Itse en tiedosta asiaa yhtä voimakaasti. Toki olen selvillä siitä tosiseikasta, että Tyypin on tultava ulkomaailmaan, mutta jotenkin se vain on... hassua. Että Minä synnytän. Hyvinkin pian vielä. Asia joka on aina tuntunut sellaiselta "sitten joskus, jonain päivänä" -tyyppiseltä skenaariolta.
Ja se, että kaikki ihmiset (paitsi eilienit ja kone kloonatut) joku on synnyttänyt. Kaikki ihmiset ovat sikiöitä, joista on kehittynyt vauvoja ja lopulta juuri sellaisia ihmisiä kuin kustakin nyt on. Omia persooniaan. Outoa.
Ei voida sanoa, että pelkäisin tai kavahtaisin tätä synnytysosiota, mutta se tuntuu niin omituiselta. Kuin olisi Homer Simpsonina lähdössä Kuuhun. Juuri minä (kuten kovin moni muukin) synnytän, toisen ihmisen ja vielä seuraavien viikkojen aikana. O-Ou! Outoa. Kummallista ja kuitenkin luonnollista.
Kyselyihin on hassua vastata, koska eihän sitä itsekkään tiedä milloin Tyyppi tulee. Mahtaako Tyyppikään tietää. Enkä ole lainkaan varma, että tahtoisinkaan tietää etukäteen. Mielenkiinnolla sitä odottaa (varsinkin kun kysellään, niin sitä ajattelee useammin itsekin asiaa) milloin homma polkaistaan käyntiin, eli synnytys alkaa. Missä, minä vuorokaudenaikana ja miten kaikki käy. Minulla ei ole mITÄÄN ajatusta tai kuvaa päässäni miten näkisin sen menevän.
Vaikka koetan miettiä, niin kun en voi tietää eikä kokemusta ole, niin päässä on ihan blancoa. Sama koskee Tyyppiä. Minä en osaa ...muodostaa mielikuvaa siitä onko Tyyppi tyttö vaiko poika, iso, pieni... Se on ajatuksissa sellainen lapsi, vähän utuinen ja sumuinen. Ellei suorastaan turvotusta. Vähän huolestuttaisi jos Tyyppi olisi eniten Mairen näköinen...
Tunnisteet: Raskaus ja Minä, synnytys
posted by Hanna Kopra @ 21:33
8 Comments:
No kuule, sitä kysyy ihan vaan kysymisenkin ilosta, se että saa kysyä, ja että on aihe jota kysyä, ja osaltaan siksi, että se on sitä samaa huumoria mitä meidän kaikki muukin huumori on. Että kun joku soittaa niin on todennäköistä että toisessa päässä kysytään jotain älytöntä. En mä nyt oikeeeeeeesti oleta että sä ilmoitat mesessä että "Löytö, olisimme juuri lähdössä synnyttämään." TOSIN - huom. siinähän voi myös käydä niin.
Heh, mulla on aina ollut hyvä tuuri kyselyiden suhteen, koska molemmat lapset on käynnistelty viikolla 38+, niin kukaan ei oo koskaan ehtinyt kysellä mitään. Tylsää toisaalta sekin, ei oo kellekkään saanu sanoa, et ei vielä :)
Molempi parempi ;)
Ei siinä mitään kun kysellään mutta miksi se usein siirtyy siihen että: noh jännittääkö synnytys? ai ei, no miks ei? no kyllä kai sua nyt vähä pelottaa??? tuntuu ettei nykyään saisi mennä synnyttämään hyvillä mielin, jotenkin vaan "kuuluu" jännittää ja pelottaa... saahan sitä toki jänskättääkin, mutta onko ihan pakko jos vaan ei jänskätä?
Kyllä minäkin päivittäin pohdin että jokohan tyyppi tuli... =)
NO en mä Norppa sitä tarkottanut, kun en edes muistanut että olis mesessä kyselty (vaikka siis tietty olis pitänyt muistaa ja ajatella että tietty hei on!) ja niin siinä siis saattaa käydä. Tosiaan.
Ainahan kaikella on kaksi puolta, että kumpi nyt parempi. Ei voi tietää, kun ei voi verrata. Kun ei siis ole kahdessa rinnakkaistodellisuudessa samaan aikaan mukana. Ehkä.
JOO! Sipa-mummo aloitti ton: "Sua varmaan jännittää!" Ei, ei mua jän-ni-tä. "Kyllä sua pikkasen kuitenkin jännittää!!" E-ei, ei mua nyt jännitä. Kyllähän mä odotan ja olen utelias. "No kyllä suakin alkaa kuule jännittämään!!" Okkei. Fuk...
Hyväähän sekin tarkoitti, mutta sen aspekti oli, että siis pelottamaan se. Kun synnyttäminen on KAUHEEEETA!
Onneksi äidistä se EI ollut niiiin kauheeta eikä kovin monesta muustakaan. Ja niistäkin joista se oli, ovat nähtävästi toistaiseksi olleet hiljaa. Veera-serkun äippäkin oli siis nauranut koko synnytyksen läpi! Niin mäkin ajattelin. Siihen pyritään!
Mä olenkin suunnitellut, että kusetan koko sukua ja ilmoitan, että laskettu aika onkin vasta joskus Elokuun lopussa. Jättävät sitten mut (toivottavasti) rauhaan :)
Olen jotenkin tosi kammoinen näistä kyselijöistä ja mahaan koskijoista. "Antaisvat mut saakuri olla rauhassa, niinkuin ovat aina ennenkin antaneet!"!!
No MUN mielestä synnyttämään voi mennä rauhallisin ja hyvin mielin. Ja esimerkkinä ystäväni Kirsi, joka ihan OIKEASTI, on kummankin synnytyksensä jälkeen hokenut että " tää on niiiin ihanaaa! mä suosittelen tätä kaikille"! Ei sattunut yhtään ja oli tosi helppoa. + sitten vielä päälle taas hehkututsa.
Ja Kirsi on muuten ihan täyspäinen ja normaali, eli on käytännössäkin mahdollsita että synnytys on itselle ihan sopiva juttu.
ja ps. asian tekee myös vaikeaksi se, että on iso joukko naisia joita pitäisi huomioida koko ajan, ja kenen kanssa ei voi puhua muuta kuin raskaudesta, tai he loukkaantuvat, joten on yleisöllekin todella raastavaa löytää se kultainen keskitie sen "rauhaan jättämisen" ja "liian lähelle tunkemisen välillä".
Ystäviltä joista välittää tulee muutenkin kysyttyä koko ajan jotain älytöntä. :) Ihan hyvällä.
Loino.
Joo, totta. Mutta munhan kanssa voi puua vaikka siitä kasvattaa ko Eero Heinäluoma viikset vai ei TAI miehenkriisistä. Koska täähän voi olla vaan turvotusta.
Se onkin vaan mun pitkäjänteistä kampanjaa saada sut uskomaan siihen mahdollisuuteen, että sä ehkä kuitenkin saatat olla oikeasti raskaana. Häviävän pieni mahdollisuus mutta ei tuu sit totaaliyllätyksenä, jos näin kuitenkin on.
(ja miks sä et vastaa meseen - ooksä lähtenyt synnyttämään?)
Lähetä kommentti
<< Home