Harrastuksia lapselle?

Lapsella, ihmisellä pitää olla harrastuksia. Jotka ovat mieleisiä, ehkäpä kehittäviä ja arkeen jotain mukavaa tuovia. Niissä ei tarvitse olla huippuosaaja, mutta on hyvä olla jotain tekemistä mistä nauttii, saa sisältöä ja kokemuksia.

Koska aivan pieni lapsi ei oikeastaan pääse valitsemaan harrastuksiaan kuten isompi (johtuen suhteellisen kapeasta maailman ja vaihtoehtojen tuntemuksestaan). Niin mihin harrastuksiin Minä työntäisin lapseni?

Minä ja siis Jaakkokin olemme soittaneet vuosia nokkahuilua. Laihoin tuloksin. Puista, kahta eri mallista Choroi-huilua. Omani ovat tallessa. Tosin nk. kieli puuttuu molemmista, samoin puhdistustikut ja kotelot. Koteloiden ympärille teimme myös käsitöissä virkaten kirjavat päällyset.

Olen miettinyt useinkin, että miten minä (suhteellisen käsipäivää musiikin suhteen) voisin olla mahdolliselle tulevalle jälkikatraalle tukena esim. musiikkiharrastuksessa. Asiaa ei ole kovasti tarvinnut miettiä, koska tässä kohtaa sysään mielessäni jo paljon Vapun varaan, joka sentään on asiantuntija. Oikea muusikko ja musikaalista sukua.

Torstain jazzkeikalla löin jo lähes lukkoon, että ksylofonista aloitetaan ja/tai rummuista. Sitten mielessäni vilahti tietoisuus siitä, että asumme kerrostalossa. Nooo... Joka kerrostalossa asuu, se ...siellä asuu. Pitääkö muuttaa omakotitaloon? Mutta herranjestas! Eiväthän kaikki Sibiksessä opiskelevat maailmallakin tunnustetut lahjakkuudet ole asuneet omakotitalossa (paitsi Vappu)!!

No sitten homma ja mopo lähtivät taas käsistä ja viihdytin itseäni ajatuksella kuinka muutaman vuoden päästä voisi laittaa rappuun oheisen tyyppisen lapun. Sillä musiikkiharrastukset, kuulema, tulisi aloittaa kolmivuotiaana VIIMEISTÄÄN. Sitten se onkin yhtä alamäkeä. Kehitys. Ja minä kun luulin, että alamäki alkoi vasta kun täytti 23...

Ja tuosta lapusta taas vuosi - pari, niin voisi laittaa toisen. Otsikolla: On tullut aika valita X:lle kulttuuriharrastus, mikä teistä olisi sopivin: A) Steppi B) joddlaus C) kurkkulaulanta D) runonlausunta...

Liikunnalliseen ja mm. kordinaatiota kehittävään harrastukseenkin olen suonut voimavaroja. Ehkäpä näin saaristossa olisi hyvä osata ainakin uida, hyvin. Toisekseen joku jollakerho joskus hieman isompana voisi olla yleishyödyllinen (oppisi navigaatiota, ilmansuuntia...) ja seikkailullinenkin. Niin tytölle kuin pojalle. Jos Tyyppi on yhtään kuten vanhempansa, niin sirkuskoulu voisi olla hyvä. Lähinnä ajattelen sitä alalajien määrää ja luovaa hulluttelua. Kärsimättömyys kun saattaa iskeä ja nk. mahdottomuushepulit. Tässä kohtaa odotan vain, että Inni ja Sasu perustavat sen sirkuskoulun, kuten olen ehdottanut.

Sitten jossain vaiheessa Tyyppikin alkaa itse valitsemaan mitä harrastaa ja harrastaako mitään mitä me olisimme valinneet, tulleet edes ajatelleeksi. Sitten pitää vain sopeutua ja ottaa selvää vaikkapa... mitä se sitten ikinä mahtaa ollakaan.