Käääk!
Eilen se iski. Olimme Mairen kanssa matkalla SSK-SKK:n huippusalaiseen tapaamiseen, kun ratiosta tuli joku teiniaikojen angstibiisi. Siinä tapailin sitä valoissa, kun tajuntaan rymähti ajatus: "EI! Se ei saa tulla sieltä ollenkaan. Kun se tulee, niin kuinka säääd on kuunnella näitä teinibiisejäkin! Sit mä olen ai-kui-nen!". Sitten meni kiitävä sekunnin murto-osa ja ajattelin: "No, on tää nyt kyllä jo vähän nähtykin".
Mutta ota ja tiedä. Eilen istahdin sohvalle ja samalla hetkellä kun takamus kosketti tyynyä suusta pääsi: "SIIS TYYPPIHÄN TULEE IHAN JUST!!" ja sellainen erikoinen kauhun sekainen hassu olo pyyhälsi ropan läpi. Nyt raskaushysteria on muuttunut vähän niinka erilaiseksi. Kun hiekanjyvät tiimalasissa käyvät vähiin ajatukset poukkoilee joskus ihan laidasta laitaan.
Laskettuun aikaan on vielä ...vaikka kuin paljon, muttei sitten tavallaan kuitenkaan. Ei tässä nyt ihan liikoja voida ajatella olevan viikkoja jäljellä, kun kuukausi ja pari hassua päivää on maaliskuun loppuun. Välillä ihan pyörryttää.
Eikä Jaakolla ole vielä niitä speedojakaan hankittuna!
Tunnisteet: Raskaus ja Minä, raskaushysteria, synnytys
posted by Hanna Kopra @ 17:51
2 Comments:
Onpa lohdullista tietää, että samoja tuntemuksia käyt siellä läpi kun mä täällä..
Oon jo miettinyt, et onkohan mulla jotain vikaa päässä, kun hetkittäin ryöpsähtää paniikkipakokauhuhirvitys ettei se voi tulla vielä ja että oonko mä ihan valmis (no en oo, kun koko koti on paketissa ja remonttipölyssä ja vieraita miehiä juoksentelee pitkin päivää ja iltaa MUN kodissa) ja sit taas hetkittäin seitä olis jo ihan valmiskin kaverin tuloon :)
Pääasia tässä kommentissa tais nyt kuitenkin olla se että kohtalotovereita on aina mukava olla olemassa.
No vertaistuki on aina hyvä. Ja kun voi siis sanoa/ilmaista ihan ääneen/julkisesti, että ei olekaan aina ihan valmis.
Ettei tarvi esittää mitään supernaista, joka tietää valmiiksi jo kaiken kaikesta tulevasta.
Mä näin yksi yö unta, että en osannut pitää Tyyppiä edes sylissä, vaan roikotin kädestä vaan. Vaikka siis KYLLÄ mä sen ihan osaan.
Alkaakohan olla vähän paineita...? Joskus mä ihan veikkaisisin, että joooooooo…
Lähetä kommentti
<< Home