Tässä ollaan - eikä muuta voida

…Eikä edes halutakaan muuta. Kumpikaan ei varppina halunnut palata ajassa enää taakse päin. Koska A) oli ihanaa, että synnytys oli ohi (molempian puolesta uskaltaisin sanoa) ja B) oli IHANAA, että Tyyppi vihdoin oli pihalla ja siinä niin.

Tuossa vaiheessa olo oli hyvä, mutta kroppa täysin maitohapoilla. Onneksi syötiin aikainen lounas, että energiaa riitti. En tiennyt, että ponnistuspinnistysvaihetta oli kestänyt vain 40 minuttia enkä osannut yhdistää julistettua syntymäaikaa laskukaavaan: "Tultiin Kätlärille 12:45, Tyyppi syntyi 15:59". Meni seuraavaan aamuun tajutessa miten oikeasti kaikki oli mennyt varsin rivakasti.

Koska tämä Blogger on ihan dor-ka ja kuvien lataaminen ei oikein suostu onnistuakseen, niin jatkan seuraavassa postauksessa lisää Tyypin tuloon liittyen.