Tyyppi tytön tylleröinen

Kahdentoista aikoihin oli to-del-la viisasta lähteä kohti manteretta. Autossa kolme supistusta nyt melkein vielä meni, mutta ruuhka-aikana niitä olisi saattanut joutua kärsimään useampia. Mahtoi olla naapuribussin matkustajilla nähtävää, kun allekirjoittanut veti itsensä kaarelle…

Täällä Kätlärilläkin tosi vaihde löi päälle vasta joskus kolmen tiennoilla kipuun ei auttanut se ilokaasu ja sitten meikäläisen pinna alkoi olla jo jokseenkin tiukalla ja kun sitten (vasta) tehtiin sisätutkimut, niin se aukkohan oli jo 9 aenttiä auki ja pian katosi kaikki seinämät. Ihan ookoo, kävi mulle.

MUTTA.

En ollut yhtään osannut varautua ponnistukseen. Siis siihen ponnistamiseen… Siis niin yksinkertaiselta kuin ponnistaminen tuntuukin, niin eipä ilmeisesti kaikille ole. Se huutaminen, jota tuli …ihan vähän vaan vedettyä siihen tajunnan räjäyttävään fiuvikseen, ei olekaan parasta mahdollista ponnistamista. Pitää hiljaa ponnistaa, niin ponnistus suuntautuu alaspäin eikä naamaan. Joka kuulemma minulla oli lähemmäs violetti kuin punainen.

Siis muistakaa naiset tämä: Ponnistetaan kohti kireyttä (ja sen kyllä tuntee) ja vaikak tuntuisi alkuun että siinähän tulee kakat housuun, eli pöydälle niin siitä vaan. Otetaan väliajat eri rennosti ja kerätään keuhkot IHAN TÄYTEEN happea seuraavaa settiä varten. Ja sitten annetaan mennä tasasen varmasti 5 vaihde silmässä.

Ponnistusta kesti meillä noin 40 minuttia, suhteellisen pitkät 40 minuttia sanoisin. Olisi mennyt paremmin ja nopeammin, JOS olisin äkännyt ponnistussuunnan vähän vikkelämmin. TOISAALTA taas pitkähköksi venynyt ponnistus vaihe auttoi sitä alakerran lihaksistoa kuulemma venymään ja säästyttiin repeämisiltä. Mitä nyt "pikkuhaavoja" tuli, jotka eivät vessassa käydessä ihan pineiltä tunnu.

Kun se "enormous" kaali saatiin tuupattua ulos "NYT OTETAAN SE SIELTÄ!!!" äidillisten huutojen saattelemana… Ja AaaahH! Mikä ihana tunne olikaan, kun loppu lapsi sulahti ulkomaailmaan. Se oli kuin Taivas (mikä ja missä se sitten onkaan). Kipu vain hävisi.

No sitten sitä paikoin palasi, kun hyytymiä tuupittiin ulos, vähän vihloi puudutusaine ja parit neulanpistot, mutta se oli pientä ja naurettavaa siihen verrattuna mitä tunsi ennen kuin pääsi ponnistamaan. Koska poltot ennen ponnistamista olivat viedä tajun. Vaikkei se ponnistaminenkaan aivan …fantsuinta ollut mitä voi tehdä.

Hahaaa! Huomasin heti, että Tyyppi on tyttö. Suurin osa arvasi/tiesi siis väärin, jopa Kätlärin mieskätilö Mikko. Mutta nyt meillä on siis lapsi tyyppiä tyttö, 50 senttiä ja 3370 grammaa.