Himoja
Minulle on muodostunut "tässä tilassa" yksi koetinkivi. Se on maksalaatikko. Rusinoilla. Kylmänä. Maksalaatikko on aina ollut minusta hyvää. Vasta näin aikuisiällä myös kylmänä. Se ei kaipaa puolukkahilloja, sitä ei tarvitse paistaa pannulla. Se on vain hyvää.Se on sitten kamalan vaikea tila ja tilanne jos maksalaatikko pääsee päähäni. Maksalaatikko herahtaa kielelle. Rusinat painautuvat kieltä ja kitalakea vasten. Siihen auttaa vain yksi asia. Piimän johdonmukainen ajattelu ja sen juominen. Se viilentää ajatuksia ja oloa.
Viime viikolla aloin miettimään milloin Sitä taas saa. En minä vain tiedä, mutta sitä kysytään neuvolassa. Jos muistetaan.
Tunnisteet: Raskaus ja Minä
posted by Hanna Kopra @ 11:18
4 Comments:
Minulla oli myös raskausaikana silloin tällöin himoja maksalaatikkoon.
Minulle aiankin tervedenhoitaja sanoi, että oman järjen käyttö sallittu ;) JA että maksalaatikkoa voi kyllä syödä, kunhan ei syö joka päivä laatikkotolkulla.
MAksan syöntikieltojan on peruja jostain yli 20 vuoden takaa ja liittyi A-vitamiinin liikasaantiin. Nykyään siitä ei ole enää vaaraa.
Minusta raskausaikanakin pätee sama neuvoi kuin muulloinkin, kohtuudella, kohtuudella ;)
Huh, nyt voinkin myöntää siis hyvillä mielin, että ostin kerran Maire-koiralle maksalaatikkoa ja sitten salaa pää jääkaapissa haarukoin sitä suuhuni. Jep.
Noh, josko sitä sitten voisi kerran kuussa vaikka maksalaatikoilla. Niinkuin Juhlapäivä.
Jos maksalaatikkoa lämmittää, siihen riittää lämmin patteri.
Taitaa sekin olla liioittelua…
Lähetä kommentti
<< Home