Raskaushystéria
"Onko tää ihan niinku oikee termi vai oletko sä niinku ihan itse (taas) keksinyt tän?" – Anna. Voi olla että on, voi olla että olen. Se on vähän niinkuin kumpi oli ensin muna vaiko kana.Ja mitä se sitten edes on? En minä vain tiedä. Ainoa asia minkä koen tietäväni on, että sille on ihan mahdollista pärähtää päälle.
Se on kuin jokin katkaisija/namiska joka toimii miten sattuu. Se voi mennä ihan siis itsestäänkin päälle. Joskus se ei mene millään, mutta toisinaan sitä ei meinaa saada pois päältä. Joku voi vahingossa hipaista katkaisijaa ja ...OIH!
Se on vähän niinkuin Tohtori Sykeröstä, muttei kuitenkaan. Siinä on jotain Hyacinth Buckéta, Bree Van De Kampia kuin myös Dame Ednaa. Mutta kaikesta huolimatta siinä on piirteitä myös Kumman kaa-ohjelmasta. Siis ja nyt ei voi sanoa, mikä on niinkuin hyvä ja mikä vähemmän pelottavaa.
Edit: Tajusin mikä siinä (raskaushysteriassa) on pelottavaa. Se on vähän niinkuin se juuri nytsillään tv:ssä pyörivä Beroccan tmv. mainos, jossa se oranssi olio kulkee sen naisen kintereillä ja kertoo katsojalle olevansa "hänen (Siis naisen) henkinenvireys" ja lopulta ottaa naisessa vallan. Se on se.
Kuitenkin on niin, että sen (raskaushystérian) olemassa olo on todettu ja sitä mahdollisuutta ei pidä mitenkään väheksyä tai yrittää kieltää. Siis etteikö se olisi piilevänä tuolla jossain. Aivan kuten Arlan slogan tapasi sanoa: "Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä". Ja joskus sen lehmän raskaushystéria-katkaisija vain menee sekaisin.
Tunnisteet: raskaushysteria
posted by Hanna Kopra @ 11:34
5 Comments:
Siis miten taa hysteeeria niinku ilmenee?
t. London
Siis musta vain tuntuu, että se on kuin sähkövirta, joka saattaa ylikuumeta tai ylikuumenee ja sitten koko Gotham Citystä menee valot.
Se voi olla ihan mitä vain. Sitä ettei voi katsoa MITÄÄN eläinohjelmia, ei kuunnella Vesa-Matti Loiroa (mutta on kuitenkin pakko, koska se lohduttaa?!?) ilman että tulee itku ja sellainen "ÄÄäääÄääÄä Mäjen kestä! Miksi sen hylkeenkin pitää olla poikamies!? Miksi ne mo-lem-mat on sukunsa viimeisiä".
Tai että on mahdoton. Ei vaan osaa rauhoittua. Käkättää ja on mah-do-ton. Tai joku ihan hassu asia saa tuohtumaan.
Se kieltämättä muistuttaa jotain hämähäkin puremasta johtuvaa sarjakuvasankarihahmo-syndroomaa. Että ihan mitä vain voi tapahtua, eikä fysiikanlait voi sitä sitoa realiteetteihin eikä Einsteinin kaavat kertoa…
Ju nou.
Aaah nyt ymmarran! Sen aiheuttaa ne hormoonit...! :) Mun duunikavereilla oli kestamista, ei pelkastaan mun mielialan vaihteluiden, mutta myoskin mun "auran" (paremman sanan puuteessa) jatkuvan vaihtelun takia. Toi sahkovirta on aika hyva sana. Nauti oikeesti raskaana olemisesta ja kaikista uusista kokemuksista! Susta saattaa tuntua etta kaikki on hieman sekasortoista, mutta muista etta asiat ovat kuitenkin ainutkertaisia silla jos ikina tulet uudestaan paksuksi, se luultavasti onkin sitten ihan omanlainen/erilainen/uudenlainen kokemus!
t.London
Joo, hormouns ne kait joo on. Mutta koska olo ei ole sellainen, että olisi "tositosi raskaana", niin sitä ei ole tuntenut oikein mitään sellaista (mikä lehtien ja juttujen perusteella) mitä kuuluisi, niin on hassua huomata, että jotain normaalista hyvinkin poikkeavaa käy päässä ja tunteissa.
Joo mä koetan. Yritän aina välillä miettiä, että mitä kirjoittaisi vaikka siihen neuvolasta saatuun kirjaseen (kohtaan omia kokemuksia tms.), mutta koska tämä tuntuu ihan normaalilta eikä olo ole ufo, niin... daa'ah!
mut se on ihan hyvä tietää, että on selkeäjärkisyys lähellä jos hysteria iskee. tai ei iske. siltikin on kiva olla täysipäisiä ihmisiä lähellä.
Lähetä kommentti
<< Home