Kello viiden…
...piimä. Aamulla. Pakko oli jotain kokeilla, kun kaikista hetkistä juuri sen Tyyppi valitsi ensimmäiseksi rymyämishetkekseen. Edellisenäkin yönä olin jostain syystä hereillä ja syy taisi olla ihan sama.Otti jonnin verran päästä ensinnäkin vain huomata ettei enää nukukaan ja sitten ettei saa nukutuksikaan. Pyörimistä ja rauhoittumista. Elämän suuria kysymyksiä. Ottaisiko villasukat jalasta (eilen illalla ohuet villasukat tuntuivat ihanilta), vaiko kotilököhousut (illalla nekin olivat niin unettavan ihanat) vai korvikset korvista..?
Päätin käydä jääkaapilla ja juoda gnuppit piimää, siis pikku lasillisen. Otin korviksetkin pois, kun kerran olin huomannut niiden olemassa olon. Maire oli löytänyt tiensä takaisin jalkopäähän ja yritti vallata enemmänkin tilaa. Lopulta sain jotenkin nukutuksi. Jos joskus, niin tänä aamuna tuntui ettei ole saanut nukutuksi nimellistäkään.
Tyyppi joutuu niiiiiiiin unikouluun. Pitää varata iPod sängyn viereen ja soittaa yöhäirikölle Vesa-Matti Loiroa. Jos se ei auta, niin sitten mä en tiedä mikä auttaa.
Kuva: täältä
Tunnisteet: Raskaus ja Minä
posted by Hanna Kopra @ 09:45
2 Comments:
Olen jostain kuullut, ihan vain vahingonilosta ilmoitan..., että vauvan elikkäs tässä tapauksessa Tyypin uni-valverytmi on synnyttyään sama kuin viimeisinä raskauskuukausina. Eli voit hetimiten aloittaa sen unikoulun! Mutta miten se toimii ja auttaako se ylipäätään, sitä en tiedä. Mutta ainakin Armanin kohdalla rauhallisuus oli todettavissa jo raskausaikana.
T. Manna från Chicago
tässä vaiheessa hyvä opettaa psyykkaamaan itseään ja kumppaniaan siihen että lapselle tekee ihan hyvää yöpyä välillä ystävienkin luona, jotta ite saa välillä useamman kuin kahden tunnin pätkittäisen yöunen..
Lähetä kommentti
<< Home