Saaristoneuvola

Marssittiin (siis alueen tyyliin sopivasti) neuvolaan (Tyyppi ja muaaa) ja takaisin. Virkistävä keli. Vähän jotenkin jännitti tämä neuvolakäynti. En tiedä miksi. Ehkä se oli jotain sellaista, kun pitäisi jo olla mahaa ja kun sitä ei oikein ole, kun ei oikein tunne mitään sanottavan ihmeellistä tai sitä ei tajua siksi. Sellainen marssilaistyyppinen kysymys, että onko siellä elämää.

Kuten tuli sukulaisakoille sanottua tiistaina, tältä neuvolakäynniltä haettiin vähän uskonvahvistusta. Ja saatiinhan sitä taas. Siellä se tum-tum sydän sykki ++ eli normaalisti.

Tooooosi rauhallinen käynti. Neuvolan kätilö, harkkari ja mä. Hirvittävän mukavaa ja leppoisaa. Ja eipä heistä nyt ollut yhtään tavatonta, ettei mahaa olekaan, "sulla on vaan sellanen lantion malli", että ihan höpsisköpsis. Verenpaine oli edelliskerrasta vähän koholla, muttei siis mitään ihmeellistä. Paino. Lähtöpainosta on noustu... noh 400 grammaa. Olemattomalle raskaus kohoumallekin saatiin mittaa 20,5 millejä tai siis senttejä.

Tietyllä tapaa sitä ajattelee, että miksi sitä vatsaa tai kiloja muulloin on saattanut tulla niin kovin herkästi, muttei nyt sitten tule. Kuitenkin siis muistaen, että tämä on tosi oookooo ja hirveän positiivista. Siis tämä on helt ok.

Seuraava aikakin otettiin saaristolaisesti "vähän pidemmän ajan päähän", joulun välipäiville. Näin vasta saaristolaistuneena mietin, että mikä on sitten pian tai tooosi pitkän ajan päässä. Mutta ihan kiva. Käy taas mulle.