Maha ha haaa

Eilen olimme Annen luona viettämässä Annen synttäreitä ja Annen, Annikan sekä Annan nimppareita. Siellä sitten todettiin, että onhan mulla jo selkeästi vatsaa.

Noooo... aikaisemmin iltapäivästä, kun oltiin Jaakon Elina-serkun synttärivalmistujaisissa kukaan joka ei tiennyt ei epäillyt (ääneen ainakaan) että olisin "pieniinkään päin" ja vaikka Eeva-Kaisa asian veljensä vaimolle paljasti, tämäkin oli, että "Ai jaa, no en mä olisi arvannut".

Siispä. Kuvan esimerkki tulee käyttöön. Jos vedän hitusen vatsaa sisään ja suoristan itseni kunnon ryhtiin (olkapäät taakse jne.), ei sellaista raskausvatsaa oikein olekaan. Jos lässähdän ja annan lantion työntyä eteen ja pullistelen itseäni ja pidätän vielä lisäksi hengitystä (hetken vain) on keskivartalo selkeästi jonkin muun vallassa kuin kakkostyypindiabetesriskin.

Tämä on noin naiseus... käsitemieltymys vatevörin raameissa sekä tosi jees ja toisaalta vähän mälsää.

On eräällä tavalla hirveän kiva ettei Minun keho ole joutunut muokkaantumaan Tyypin takia/vuoksi. On Oma Minuus säilynyt vahvasti samana, noin kehollisesti (vaikkei kuitenkaan), ei ole joutunut totuttautumaan fyysisiin muutoksiin kuten joskus jotkut joutuvat (raskausarpia, tolkuton vatsa, hirvittävät hinkit, kivut, kolotukset yms.).

Kolikon kääntöpuolella on tunne, etten ole oikeasti tai nyttemmin kunnolla raskaana. Tietyllä tavalla sitä tahtoisi, että oma hedelmällisyys, eli naisellisuus ja plaadi plaadi plaa näkyisi paremmin uloskin päin. Jotta Minäkin sen huomaisin ja panisin itseäni katsellessa useammin ja paremmin merkille.

Mutta nyt tullaankin siihen, että nähtävästi sitä ihminen ei vaan osaa olla tyytyväinen. Sellainenhan ihminen on. Ja vaikka kovasti olenkin tyytyväinen, niin "annoskateutta" on ilmassa.

Kun harva ulkopuolinen heti tajuaa, että olen raskaana kukaan ei toisaalta kohtele Minua erilailla, siis pidä kyvyttömänä tekemään asioita (koska "sä olet raskaana, niin sä et voi...") tai ylipäätään kohtele Minua vain Raskaanaolevananaisena. Sitten taas kukaan ei esim. ole tönimättä julkisissa liikennevälineissä (mikä nyt ...hei muutenkin ...ju nou). Saati anna istumapaikkaa. Vaikka Minähän seison vaikka koko matkan, koska "jo se on kumma jos ei jaksa seistä. Tässä mitään sairaita olla".

Tai eivät osallistu nk. ovenaukipitämiseen. Etenkin Stockan ovilla tuttu ilmiö. Joku pitää vaikka jollekin mummelille tai ihan vain toiselle ihmiselle ovea auki, niin kaikki ryntäävät siitä sisään, sanomatta kiitosta, eivätkä mitenkään itse voi pitää ovea edes sitä hetkeä auki-asennossa, kun siitä itse menevät. Siinä se kuudennella kuulla oleva akka seisoo ja jengi lappaa sisään. Mutta Stockalle päästetäänkin ihan kaikki, dorkatkin, sisään. Silloin ISO vatsa olisi tosi jeeeeeees. Eli siis pullistelemaan.